Mozart, Rantala ja Jumalainen runoelma

Pianisti Iiro Rantala esiintyy Sinfonia Lahden solistina torstaina 18. lokakuuta soittaen Mozartin pianokonserton numero 23. Illan sinfonia on ja konserttiin virittää Mihail Glinkan alkusoitto oopperasta Ruslan ja Ljudmila. Konsertin kapellimestarina on Dmitri Slobodeniouk.

Kari Vatjus kirjoittaa teoksista:

Glinka: Alkusoitto oopperaan Ruslan ja Ljudmila Mihail Glinkan (1804-1857) maine venäläisen musiikin isänä perustuu lähinnä hänen oopperoihinsa Elämä tsaarin puolesta (1836) ja Ruslan ja Ljudmila (1842). Ne näyttivät mallia niin kansallista sävyä musiikissaan tavoitelleelle venäläiselle viisikolle kuin eurooppalaisemmin suuntautuneelle Tšaikovskille. Säveltäjänä itseoppineen Glinkan teoksia ihaili myös ranskalainen Hector Berlioz, joka kiitteli Glinkan omintakeista melodiikkaa, nerokasta soinnutusta ja eloisaa orkesterin käyttöä. Näillä alueilla Glinkan perintöä vaalivat ja kehittivät monet myöhemmät venäläissäveltäjät, kuten Rimski-Korsakov, Tšaikovski, Stravinski ja Prokofjev - jokainen omalla tavallaan.

Konserttisaleissa Glinkan musiikki soi nykyään harvakseltaan. Eniten ja lähes pelkästään esitetään alkusoittoa Puškinin runoelmaan pohjaavasta satuaiheisesta oopperasta Ruslan ja Ljudmila. Säkenöivän alkusoiton jatkuva suosio on helppo ymmärtää. Se tekee juuri sen, minkä alkusoiton sinfoniakonsertissa pitääkin tehdä: 1) herättää oitis väsyneimmänkin kuulijan tajuamaan, että hän on tullut konserttiin ja nyt konsertti alkaa, 2) saa edetessään kuulijan tuntemaan, että hei, täällähän on kivaa, ja 3) lopuksi odottamaan vesi kielellä seuraavaa ohjelmanumeroa.

Mozart: Pianokonsertto nro 23 A-duuri KV488

Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791) sävelsi 23. pianokonserttonsa talvella 1786, jolloin hän vielä työskenteli Figaron häiden parissa. Kamarimusiikillisen intiimi, valoa ja varjoa sekoittava A-duuri-konsertto on julkaisemisestaan (1800) lähtien kuulunut Mozartin tunnetuimpiin pianokonserttoihin, eikä syyttä. Se on kiistatta mestariteos.

Rakenteeltaan konsertto on varsin mutkaton, ei silti täysin ennalta arvattava. Ensi osassa yllättää tavallisesti solistille varattu uusi (orkesteriesittelyssä vielä kuulematon) teema, jonka tässä soittaa ensimmäisenä jousisto. Vasta sitten teemaa muuntelee solisti. Lisäksi uusi teema esiintyy tavanomaista myöhemmin, aivan esittelyjakson lopulla. Sama teema vallitsee melkein huomaamatta alkavaa kehittelyä.

Myös muita yllätyksiä riittää. Hitaassa osassa kiinnittävät huomiota jo tempomerkintä, metri ja sävellaji: adagio, 6/8-tahtilajissa keinuva siciliana ja fis-molli ovat kaikki epätavallisia valintoja. Hitaan osan Mozart kirjoitti ylipäätään vain harvoin molliin - saati fis-molliin, jota hän ei konsertoissaan muulloin käyttänyt. Näistä erikoisista lähtökohdista syntyy melankolista musiikkia, jonka tunneilmaisu on hillittyä mutta ehkä juuri siksi niin riipaisevaa. Esittäytyykö vakavoitunut säveltäjä tässä romanttisimmillaan?

Kun vauhdikas rondo sitten alkaa, kontrasti on häkellyttävän suuri. Finaali pyrkii heti karkoittamaan hitaan osan alakulon mielestä ja onnistuukin siinä melko hyvin. Konserton orkesteriosuudessa ihastuttavat mm. monet hienot puupuhallinjaksot. Klarinetit korvaavat tässä konsertossa oboet.

Skrjabin: Sinfonia nro 3 op. 43 "Le divin poème"

Venäläinen Aleksander Skrjabin (1872-1915) oli paitsi originelli persoona myös melkoinen visionääri. Hänen pääprojektinaan oli kehittää suurisuuntainen, Nietzschen yli-ihmisopista, teosofiasta sekä itämaisista uskonnoista ja mystiikasta ammentava filosofis-uskonnollinen järjestelmä, joka huipentui sanoin kuvaamattomaan Mysteeriin.

Skrjabinin musiikin tehtävänä oli ilmentää tuota järjestelmää. Hän käsitti sävellyksensä vain luonnoksiksi ja johdannoksi suureen teokseen, joka toteuttaisi itse Mysteerin. Tämä luonnolle ja koko ihmiskunnalle suunnattu, kaikkiin aisteihin vetoava ja kaikki taiteet yhdistävä viikon mittainen happening oli määrä järjestää Intiassa sitä varten rakennetussa temppelissä keskellä järveä. Teos jäi luonnosasteelle.

Skrjabin oli aikalaisensa Rahmaninovin tavoin pianisti ja aloitti säveltäjänuransa tekemällä pienimuotoisia pianokappaleita Chopinin ynnä muiden romantikkojen hengessä. 1900-luvun alussa hänen tyylinsä muuttui vähitellen yhä yksilöllisempään ja modernimpaan suuntaan. Kahdessa ensimmäisessä sinfoniassa kuuluu Schumannin, Lisztin ja Wagnerin vaikutus. Kolmas sinfonia, "Jumalallinen runoelma" (1904), on jo aidompaa Skrjabinia, tosin sävelkieleltään perinteisemmin tonaalista kuin hänen myöhäistuotantonsa.

Noin 45 minuutin pituinen kolmas sinfonia on kirjoitettu suurelle, straussilaiselle orkesterille. Teoksen kolme osaa ovat läheistä sukua toisilleen. Kun ne vielä soitetaan keskeytyksettä, kokonaisuus hahmottuu helposti yksiosaiseksi. Sellaisia olivat myös Skrjabinin myöhemmät runoelmat, Hurmion runoelma ja Prometheus.

Kantaesityksen yhteydessä Pariisissa 1905 kolmanteen sinfoniaan liitettiin Skrjabinin muusan Tatjana Schloezerin laatima korkealentoinen ohjelma. Sen mukaan sinfonia esittää ihmishengen kehitystä: menneisyyden uskomuksista ja mysteereistä vapauduttuaan ja panteismin läpikäytyään se saavuttaa huumaavan varmuuden vapaudestaan ja yhteydestään maailmankaikkeuteen. Sinfonian ensi osaa (Kamppailuja) sävyttää persoonallisen jumalan orjana olevan ja vapaan ihmisen eli ihmisjumalan ristiriita. Toisessa osassa (Hekumia) ihminen heittäytyy aistillisiin iloihin, ja hänen persoonallisuutensa hajautuu Luontoon. Kolmannessa osassa (Jumalallinen leikki) sielu vihdoin vapautuu menneisyyden alistuneisuudesta ja antautuu vapaan aktiivisuuden ylevään riemuun, jumalalliseen leikkiin.

Dmitri Slobodeniouk

Dmitri Slobodeniouk (s.1975) opiskeli viulunsoittoa Moskovan keskusmusiikkikoulussa Zinaida Gilelsin ja J.Chugajevan johdolla vuosina 80-89, jonka jälkeen Viuluopinnot jatkuivat Moskovan konservatorion musiikkiopistossa ja Keski-Suomen Konservatoriossa ja –96 lähtien Sibelius-Akatemiassa Olga Parhomenkon johdolla.
Vuonna 1994 Dmitri Slobodeniouk aloitti kapellimestariopinnot ja -98 aloitti opiskelun Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla Leif Segerstamin, Jorma Panulan ja Atso Almilan johdolla. Vuonna 1999 hän voitti kolmannen palkinnon Ensimmäisessä Jorma Panulan kapellimestarikilpailussa. Dmitri Slobodeniouk on toiminut Polyteknikkojen Orkesterin pääkapellimestarina vuodesta 1999.
Dmitri Slobodenioukin oopperadebyytti oli vuonna 2000 Tukholman Kuninkaallisessa Oopperassa. Samana vuonna hän vieraili "Avanti!":n kapellimestarina Porvoon Suvisoitossa.
Vuodesta 1998 lähtien Dmitri Slobodeniouk on johtanut mm. seuraavia orkestereita: Vaasan kaupunginorkesteri, Lappeenrannan kaupunginorkesteri , Pori Sinfonietta, Joensuun kaupunginorkesteri, Hämeenlinnan kaupunginorkesteri’ "Avanti!", Tukholman Hovkapellet, Göteborgs Musiken, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri.

Iiro Rantala

Iiro Rantala (s.1970) aloitti musiikinopinnot Cantores Minores kuorossa 1977. Sen jälkeen hän opiskeli pianonsoittoa Käpylän Musiikkiopistossa, Oulunkylän Pop/Jazz opistossa, Sibelius-Akatemian Jazzosastolla ja Manhattan School of Musicissa. Hänen näkyvin työnsä on ollut v. 1988 perustetun Trio Töykeiden pianistina ja johtajana. Töykeät ovat levyttäneet 4 albumia ja soittaneet yli 2000 konserttia kaikissa maanosissa. Lisaksi Rantala on säveltänyt musikaaleja Ryhmäteatteriin ja Helsingin Kaupunginteatteriin sekä tehnyt yhteistyötä tanssijoiden mm. Tommi Kitti kanssa sekä viime aikoina myös elokuviin ( Tango Kabaree ja Klassikko). Huomionarvoinen on myös vuonna 1995 ensimmäisen lähetyksen saanut Juha Siltasen juontama Trio Töykeät Puhelintoivekonsertti Radio Suomessa, joka on saavuttanut suuren suosion ja on kanavan toivotuimpia ohjelmia. Orkesterin solistina Rantala aloitti v. 1995, jolloin hän soitti oman sovituksensa Tsaikan Painokonsertosta nro 1. Retuperän WBK:n kanssa Finlandia-talossa.
Vuonna 1997 Riku Niemi sävelsi Rantalalle Cartoon Concerton, joka ensiesitettiin RSO/Sakari Oramon kanssa Lasten Juhlaviikolla. Sen jälkeen Rantala on soittanut Gershwinin Rapsody in Bluen RSO/Stugardsin kanssa Venlapalkitussa musiikkiohjelmassa "Musiikkia viime vuosisadalta".
Mozartin Pianokonserttoa nro 23,A-duuri Rantala on viime aikoina esittänyt Järvenpään Festivaaliorkesterin, Lappeenrannan Kaupunginorkesterin, Jyväskylän Yliopiston Orkesterin, Joensuun Kaupunginorkesterin sekoa Tapiola Sinfonietan kanssa ja tulee loppuvuodesta esittämään Helsingin Juhlaviikoilla Uuden Nuoren Kamariorkesterin solistina. Konsertossa kuullaan Rantalan oma kadenssi.

Kadenssi on solistin virtuoosinen, alunperin improvisoitu jakso yleensä konserton tai sen osan loppupuolella.