Rautavaaraa ja Beethovenin 7. sinfonia

Torstaina 27. syyskuuta kuullaan Sinfonia Lahden konsertissa Einojuhani Rautavaaran ehkä tunnetuin teos Cantus Arcticus sekä Viulukonsertto, jonka solistina on orkesterin konserttimestari Jaakko Kuusisto. Illan sinfonia on Beethovenin seitsemäs. Kapellimestarina on orkesterin taiteellinen johtaja Osmo Vänskä, joka on myös Beethoven tulkinnoistaan saanut maailmalla kiitosta.
Cantus Arcticuksen Rautavaara sävelsi vuonna 1972 Oulun yliopiston ensimmäiseen promootioon Cantus Arcticus, alaotsikoltaan "konsertto linnuille ja orkesterille" on Rautavaaran tunnetuimpia ja romanttisimpia teoksia. Linnunlaulun seurana soi lämpimän täyteläinen orkesteri.
Osan lintujen laulusta Rautavaara kopioi Yleisradion Tehostosta, osan hän kävi itse nauhoittamassa Limingan soilla. Kotiin palattuaan hän huomasi, että "nauhojen mukana tuli koko napapiirin erämaa, kevään uskomaton äänien kiehunta, talven kalvaat yksinäiset huudot ja syksyinen maa korkealta muuttajien siivenvälistä kuultuna. Se saneli partituuria ja nauhaa.
Viulukonserttonsa (1977) Rautavaara teki tiiviissä yhteistyössä romanialaisen viulistin Eugen Sarbun kanssa.
Viulukonserton äänimaailma on kiehtova - salaperäinen, värikäs ja jännitteinen. Siinä on niin pitkälinjaista, intensiivistä laulavuutta kuin energistä motorisuutta, toteaa Kari Vatjus konsertin ohjelmalehtisessä. Solistille viulukonsertto tarjoaa yllin kyllin teknisesti vaativaa mutta aina soittimellista soitettavaa. Rautavaarasta tuntuu kuin sooloviulu olisi konsertossa matkalla, jossa se kohtaa yhä uusia maisemia ja tilanteita.
Viulukonserton solistina on orkesterin konserttimestari Jaakko Kuusisto, hän on myös solistina kun Sinfonia Lahti levyttää Viulukonserton heti konserttia seuraavina päivinä. Levytys kuuluu orkesterin BIS-levymerkille tekemään Rautavaaran kokonaislevytyksen sarjaan. Tähän mennessä sarjasta on julkaistu Canctus articus, huilukonsertto Dances with Winds sekä sinfonia nro 7 eli Angel of Lights.
Illan sinfoniaa eli Ludvig van Beethovenin seitsemättä ja varsinkin sen viimeistä osaa, Richard Wagner kuvaili "tanssin apoteoosiksi". Kari Vatjus pitää luonnehdinta on sikäli osuva, että sinfonian ilakointi on tosiaan vallan riehakasta ja vetävää. Syke ei sammu hetkeksikään, vaikka muuttaakin välillä muotoaan. Paikoin itsepintaiset rytmit vielä korostuvat muiden elementtien, kuten tarttuvan melodisuuden kustannuksella. Myös sävellajeja Beethoven käyttää seitsemännessä rohkeasti.
Orkesterin taiteellinen johtaja Osmo Vänskä on saanut kansainvälisessä lehdistössä kiitosta nimenomaan Beethovenin tulkinnoista. Muun muassa Gramophone lehden kriitikko Richard Osborne kiittelee Vänskää paitsi Sibeliuksen niin myös Brucknerin ja Beethovenin tulkitsijana. Bruckneria Vänskä johtaa Lahdessa marraskuun ensimmäisenä päivänä.


Einojuhani Rautavaarasta lisää osoitteesta:
http://www.fimic.fi/contemporary/composers/rautavaara+einojuhani