Sinfonia Lahden konsertissa 17. lokakuuta kuullaan viulukirjallisuuden tunnetuimpiin konserttoihin kuuluva Mendelssohnin viulukonsertto. Sen romanttisia säveliä tulee tulkitsemaan Elina Vähälä, Sinfonia Lahden nuori solisti vuodelta 1993. Konsertin kapellimestarina toimii Giordano Bellincampi, joka on italialaisista sukujuuristaan ja nimestään huolimatta Tanskassa varttunut muusikko. Konsertin sinfoniaksi hän onkin valinnut maanmiehensä Nielsenin toisen sinfonian.
To 17.10. 2002 klo 19 Sibeliustalo
SINFONIAKONSERTTI
Giordano Bellincampi, kapellimestari
Elina Vähälä, viulu
Ottorino Respighi: Antiikin aarioita ja tansseja, sarja nro 3
Italiana
Arie di corte
Siciliana
Passacaglia
Felix Mendelssohn: Viulukonsertto e-molli, op.64
Allegro molto appassionato
Andante
Allegro molto vivace
Carl Nielsen: Sinfonia nro 2, op. 16 Neljä temperamenttia
Allegro collerico
Allegro comodo e flemmatico
Andante malincolico
Allegro sanguineo
Hannu Kivilä esittelee teokset:
Ottorino Respighi: Antiikin aarioita ja tansseja, sarja nro 3
Italialainen Ottorino Respighi (1870-1936) lienee suurelle yleisölle tuttu nimi loisteliaan ja värikkään orkesterimusiikin säveltäjänä. Respighiä opetti mm. Giuseppe Martucci, joka antoi oppilaalleen herätteitä soitinmusiikkiin vastapainoksi dominoivalle italialaiselle oopperalle. Aikaa myöten Respighi olikin palauttamassa maahansa soitinmusiikin kukoistusta pitkän oopperaperinteen rinnalle. Martuccin lisäksi Respighillä oli mahdollisuus nauttia myös nimekkäiden mestareiden Rimski-Korsakovin ja Bruchin opetuksesta Pietarissa ja Berliinissä. Haaveet viulutaiteilijan urasta saivat samalla jäädä lopullisesti.
Respighi oli kiinnostunut myös vanhasta musiikista. Varman tyylivaistonsa ohjaamana hän antoi orkesteriasun esim. vanhoille luuttutansseille tai menneiden, tuntemattomien mestareiden lintuaiheisille sävellyksille. Antiche aria e danze per liuto (vanhoja luuttuaarioita ja -tansseja) on kolmen sarjan kokoelma, jonka Respighi sovitti erilaisille kokoonpanoille vuosien 1917-31 aikana. Sovitustyön kohteena oli italialainen ja ranskalainen luuttu- ja kosketinsoitinmusiikki, joka oli peräisin 1500-1600- luvuilta sekä varhaiselta 1700-luvulta. Respighi säilytti alkuperäiset melodiat ja harmoniat lähes koskemattomina saaden vanhojen hovilaulujen ja -tanssien tunnelman pysymään mahdollisimman autenttisena.
Nyt esitettävä kolmas sarja on sovitettu jousiorkesterille ja siinä on neljä osaa. Niistä ensimmäinen ja kolmas ovat tuntematonta alkuperää. Toinen osa on eräänlainen miniatyyrisarja, joka pohjautuu ranskalaisen Jean-Baptiste Besardin lauluihin. Neljännen osan Passacaglia vuodelta 1692 on puolestaan italialaisen Lodovico Roncallin käsialaa. Yleisilmeeltään sarjan sävelkieli on yksinkertaista, herkkää ja haurasta.
Felix Mendelssohn: Viulukonsertto e-molli, op.64
Felix Mendelssohnin (1809-1847) kaikkien tuntema viulukonsertto liittyy läheisesti saksalaiseen viulutaituriin Ferdinand Davidiin, johon Felix oli tutustunut jo nuoruudessaan 1820-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä monipuolisesti lahjakas Mendelssohn otti vastaan Leipzigin kuulun Gewandhaus-orkesterin kapellimestarin toimen ja hieman myöhemmin hän sai kiinnitettyä konserttimestarikseen vanhan ystävänsä Davidin, joka oli jo tuohon aikaan erittäin ihailtu ja arvostettu muusikko. Vähitellen kypsyi ajatus viulukonsertosta. Konsertto valmistui kuitenkin hitaasti, sillä Mendelssohnilla oli yhtä aikaa monta rautaa tulessa: sävellystyön lisäksi piti ehtiä hoitamaan kapellimestarin tehtävät sekä johtamaan konservatoriota, jonka säveltäjä oli perustanut Leipzigiin vuonna 1835. Mainittakoon, että Mendelssohnin aikana Gewandhaus-orkesteri saavutti esimerkillisen tason ja Leipzigista tuli yksi Saksan johtavista musiikkikaupungeista.
Viulukonsertto valmistui tiiviissä yhteistyössä Davidin kanssa. Vielä valmistuttuaankin teos sai kokea monet muutokset, jotka säveltäjä toteutti nöyrästi hyvän ystävänsä neuvojen mukaan. Ensiesitys koitti vihdoin maaliskuussa 1845. Gewandhaus-orkesteria johti tanskalainen säveltäjä-kapellimestari Niels W. Gade, joka toimi tuolloin Mendelssohnin ohella orkesterin toisena johtajana. Ferdinand David kirjoitti onnistuneen illan jälkeen säveltäjälle, joka ei ollut päässyt tilaisuuteen yllättävän sairastumisensa vuoksi: "Se täyttää kaikki vaatimukset, mitä viulukonsertolle voidaan asettaa - viulutaiteilijat eivät voi kyllin kiittää tästä lahjasta. Tällaisen konserton olen aina toivonut itse osaavani säveltää". Näin siis totesi David, joka kirjoitti elämänsä aikana kaikkiaan viisi viulukonserttoa sekä lisäksi mm. kaksi sinfoniaa ja oopperan.
Mendelssohnin e-mollikonsertto on ollut aina yksi soitetuimmista viulukonsertoista. Sitä voisi luonnehtia mm. poikkeuksellisen loisteliaaksi ja lyyriseksi, yleisilmeeltään valoisaksi, sujuvaksi ja läpikuultavan herkäksi. Se on eittämättä yksi säveltäjänsä täysipainoisimpia orkesteriteoksia. Konsertto on Mendelssohnin tuotannossa varsin myöhäinen teos, mutta siinä hän löysi helposti uudelleen nuoruutensa hurman ja välittömyyden. Konsertossa elää sulassa sovussa klassismin ja alunperin Italiassa vaalitun laulavan ja briljantin musiikkiperinteen ihanteet.
Carl Nielsen: Sinfonia nro 2, op. 16 Neljä temperamenttia
Tanskalainen Carl Nielsen (1865-1931) on Sibeliuksen ohella pohjoismaiden merkittävin sinfonikko. Nielsenin ensimmäisen sinfonian kantaesitys vuonna 1894 oli Tanskan musiikkielämässä tapaus, joka merkitsi uuden vaiheen alkamista maan orkesterimusiikkirintamalla. Esikoissinfonian myötä Nielsenin asema Tanskan säveltaiteen huipulla vakiintui, vaikka teos sitoutuikin vielä selvästi saksalaisen myöhäisromantiikan traditioon.
Ensimmäisen ja toisen sinfonian valmistumisen välillä ehti kulua aikaa kymmenkunta vuotta, jona aikana Nielsenin oma persoonallinen tyyli kypsyi ja säveltäjä alkoi herättää huomiota enemmän myös Tanskan ulkopuolella. Toinen sinfonia on idealtaan erikoinen, sillä jokainen sen neljästä osasta on saanut virikkeen ihmisen eri luonnetyypeistä. Nielsenin kiinnostus aiheeseen oli herännyt jo varhain ja hänestä oli kehittynyt vuosien myötä erinomainen ihmistuntija. Nähtyään sitten eräässä maalaiskapakassa neliosaisen, kömpelösti ja naiivisti luonteenpiirteitä kuvailevan taulun, hän päätti ottaa aihepiirin seuraavan sinfoniansa lähtökohdaksi.
Huolimatta aiheen ulkomusiikillisuudesta, ei toinen sinfonia ole varsinaisesti ohjelmallinen. Nielsen on vain pyrkinyt yhdistämään perinteisen sinfoniamuodon neljän perusluonteen kuvaamiseen. Teoksessa on tavoiteltu mahdollisimman osuvaa psykologista kuvausta, mutta siihen ei silti liity sanallista juonta. Osien otsikot antavat musiikille lähinnä yleiset suuntaviivat, joiden puitteissa absoluuttinen ilmaisu muotoutuu oman sisäisen logiikkansa ohjaamana. Ihmisistä ja heidän ominaispiirteistään kiinnostuneena Nielsen otti huomioon myös luonnetyyppien inhimillisen monitahoisuuden, eli musiikki tuo esiin esimerkiksi sen, että kiivaalla luonteella on joskus myös rauhallisemmat hetkensä, melankolisella valoisat jne.
Toinen sinfonia sai kantaesityksensä Kööpenhaminassa kutakuinkin sata vuotta sitten, joulukuun ensimmäisenä päivänä 1902, säveltäjän johdolla. Nielsen ei ollut tuolloin vielä päätoiminen kapellimestari-säveltäjä, vaan soitti työkseen viulua oopperaorkesterissa. Noin vuotta myöhemmin teos kuultiin ensimmäisen kerran Berliinissä säveltäjä Ferruccio Busonin johtamana, jolle se on myös omistettu. Aikaa myöten sinfoniasta on tullut yksi Nielsenin kuuden sinfonian sarjan suosituimmista, eikä vähiten sen vuoksi, että sinfonisen vakavuuden rinnalla on esillä myös lämmin - ja välillä satiirinenkin - huumori. Lahden kaupunginorkesteri tarttui teokseen ensimmäisen kerran vuonna 1979, ja tuo sen nyt lahtelaisyleisön kuultavaksi viidettä kertaa.
Giordano Bellincampi
Kapellimestari Giordano Bellincampi syntyi 1965 Roomassa, mutta muutti jo varhain lapsena Tanskaan, jossa hän on siitä lähtien asunut. Bellincampi aloitti musiikkiopintonsa fagotinsoitolla, jota hän opiskeli Tanskan kuninkaallisessa Musiikkiakatemiassa Kööpenhaminassa. Kapellimestariksi Bellincampi on kouluttautunut Jorma Panulan johdolla.
Giordano Bellincampi nimitettiin muutama vuosi sitten Kööpenhaminan filharmonisen orkesterin ylikapellimestariksi. Tämän tehtävän ohella hän vierailee säännöllisesti myös ulkomaisissa orkestereissa, kuten Pietarin sinfoniaorkesterissa, Helsingborgin sinfoniaorkesterissa, Norjan Radion sinfoniaorkesterissa sekä Malmön sinfoniaorkesterissa. Bellincampi on tehnyt yhteistyötä monien merkittävien taiteilijoiden kanssa, mm. sopraano Barbara Hendricksin, pianisti Grigori Sokolovin sekä viulisti Sarah Changin kanssa.
Bellincampi on levyttänyt myös paljon erilaista ohjelmistoa, mm. Waltonin viulukonserton sekä paljon tanskalaista musiikkia, mm. Nielsenia. Giordano Bellincampi on palkittu Gladsaxe Musiikki -palkinnolla, Franco -palkinnolla, Tanskan musiikkikriitikoiden liiton palkinnolla sekä Poul ja Sylvia Schierbeck -palkinnolla.
Elina Vähälä
Elina Vähälä kuuluu nuorten suomalaisten instrumentalistien ahkerimmin konsertoivaan kaartiin. Hän on kysytty taiteilija niin solistina kuin kamarimuusikkonakin. 1999 Elina Vähälä voitti ensimmäisen palkinnon Young Concert Artists International Auditions-kilpailussa New Yorkissa. Syksyllä 2000 hänet palkittiin Hannoverin kansainvälisessä viulukilpailuissa, yhdessä maailman arvostetuimmassa musiikkikilpailussa.
Vähälä on esiintynyt Suomessa mm. Helsingin, Turun ja Kuopion kaupunginorkestereiden, Tapiola Sinfoniettan, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ja Virtuosi di Kuhmon solistina.
Lahden Kaupunginorkesterin solistina Elina Vähälä suoritti solistidebyytttinsä 12-vuotiaana. Kaudella 1993-1994 hänet valittiin Lahden Kaupunginorkesterin "Vuoden Nuoreksi Solistiksi", mistä lähtien hän on vieraillut nykyisen Sinfonia Lahden solistina säännöllisesti. Ulkomailla Vähälä on esiintynyt Dortmundin filharmonikoiden, Tanskan Radion Sinfoniettan sekä English Chamber Orchestran solistina.
Elina Vähälä on vieraillut lukuisilla festivaaleilla Suomessa ja ulkomailla, mm.Kuhmon Kamarimusiikkijuhlilla, Helsingin juhlaviikoilla ja Naantalin Musiikkijuhlilla sekä Spoleto-, El Paso- ja Gilmore-festivaaleilla USA:ssa, Kielletyn Kaupungin Musiikkijuhlilla Pekingissä, Kiinassa, Pariisin ja Pradesin Pablo Casals -festivaaleilla sekä Kansainvälisellä Klassisen Musiikin Festivaalilla Etelä-Afrikassa.
Aktiivisena kamarimuusikkona Vähälä on konsertoinut mm. Juri Bashmetin, Ana Chumachencon, Peter Csaban, Itamar Golanin, Ralf Gothónin, Bruno Giurannan, Steven Isserlisin, Frans Helmersonin ja Arto Noraksen kanssa.
Elina Vähälä soittaa Suomen Kulttuurirahaston omistamalla Strdivarius -viululla vuodelta 1678.
Yhdysvalloissa syntynyt Elina Vähälä aloitti viuluopinnot 3-vuotiaana Seppo Reinikaisen johdolla Päijät-Hämeen konservatoriossa ja jatkoi siellä Pertti Sutisen oppilaana. Kuhmon Viulukoulussa häntä opettivat Zinaida Gilels, Ilja Grubert ja Pavel Vernikov sekä Sibelius-Akatemiassa Tuomas Haapanen. Opintojaan hän täydensi Ana Chumachencolla Münchenissä.
