Sibeliustalon avajaisissa pari vuotta sitten kantaesitetty Kalevi Ahon viimeisin, 11. sinfonia sai huikean vastaanoton ja lukuisten toiveiden takia Sinfonia Lahti esittää sen uudelleen konsertissaan 7. helmikuuta. Solistina on ruotsalainen lyömäsoitinyhtye Kroumata.
Lisäksi Osmo Vänskän johtamassa konsertissa kuullaan Beethovenin 5. sinfonia. Vallankumouksellinen tulkinta, totesivat britit, kun Vänskä johti sen Englannissa.
Sibeliustalon avajaisten yleisö sekä konsertista kirjoittaneet kriitikot kiittelivät Sinfonia Lahden nimikkosäveltäjän Kalevi Ahon 11. sinfoniaa runsaasti. Siksi se päätettiinkin esittää Lahdessa uudelleen heti kun se aikataulullisesti sopisi sekä Kroumata-yhtyeelle että orkesterille.
Sinfoniaa kuvailtiin monipuoliseksi, värikkääksi ja vaihtelevaksi. Ruotsalainen lyömäsoitinyhtye Kroumata käyttää teoksessa hyväkseen sekä Sibeliustalon tilaa että akustiikkaa.
Sinfonia Lahti levyttää teoksen heti konsertin jälkeisinä päivinä.
Kapellimestari Osmo Vänskä on tunnettu siitä, että hän tutkii erityisen tarkasti sävellysten partituureja yrittäen jäljittää sen, mitä säveltäjä on oikeasti sinne kirjoittanut. Tämä tarkoittaa usein perinteisen esitystavan hylkäämistä. Tätä samaa menetelmää hän on toteuttanut myös johtaessaan Beethovenin tuotantoa. Siksi hänen tulkintojaan pidetään mielenkiintoisina, jopa vallankumouksellisina, kuten brittilehdet totesivat Vänskän johdettua Beethovenin 5. sinfonian Englannissa.
OHJELMA:
Torstaina 7. helmikuuta klo 19 Sibeliustalo
SINFONIAKONSERTTI
Osmo Vänskä, kapellimestari
Kroumata, lyömäsoitinyhtye
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro. 5 c-molli (1804/1808)
KOHTALONSINFONIA
1. Allegro con brio
2. Andante con moto
3. Allegro
4. Allegro
VÄLIAIKA noin 20 min.
Kalevi Aho: Sinfonia nro 11 kuudelle lyömäsoittajalle ja orkesterille
(1997-98)
I (ei otsikkoa)
II Andante ? Allegro ritmico
III Tranquillo
Säveltäjä Kalevi Aho esittelee illan teokset:
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro. 5 c-molli (1804/1808)
KOHTALONSINFONIA
1. Allegro con brio
2. Andante con moto
3. Allegro
4. Allegro
Ludwig van Beethovenin (1770-1827) 5. sinfonia, jolle on myöhemmin annettu
alaotsikko "Kohtalonsinfonia", lienee koko sinfoniakirjallisuuden
maineikkain sävellys. Koko klassisen musiikin tunnetuin motiivi lienee myös
teoksen aloittava aihelma, jossa kolmea lyhyttä säveltä seuraa yksi pitkä.
Kun säveltäjän ystävä Anton Schindler kysyi Beethovenilta, mitä hän mahtoi
tarkoittaa tällä aihelmalla, Beethoven vastasi: "Näin kolkuttaa kohtalo
ovelle".
5. sinfonia vaati Beethovenilta pitkän kypsyttelyajan. Teoksen ensimmäiset
luonnokset ovat peräisin jo vuodelta 1804. Varsinaisesti sinfonia on
sävelletty 1808, ja väliin jääneiden neljän vuoden aikana teemojen
ensimmäiset hahmotelmat olivat kokeneet perusteellisen muokkauksen.
Beethovenilla teemat eivät normaalisti syntyneet kerralla valmiina, kuten
esimerkiksi Mozartilla, vaan hänen oli yleensä "taottava" aihelmiaan
pitkään, ennen kuin ne tyydyttivät häntä. Vastaavan pitkän takomisprosessin
seurauksena on syntynyt myös 9. sinfonian finaalin kuuluisa hymniteema.
Samoin Sibeliuksen "teemoja takova" sävellystapa muistuttaa paljon
Beethovenin luomisprosessia.
5. sinfonia on murroskauden teos Beethovenin tuotannossa. Mittasuhteiltaan
monumentaalisempi 3. sinfonia "Eroica" (1804) on itse asiassa
vallankumouksellisempi sävellys sinfonian historiassa kuin muodoltaan
sopusuhtaisempi 5. sinfonia, joka liittyy selkeämmin wieniläisklassiseen
perinteeseen. Kuitenkin 5. sinfoniassakin on monia musiikinhistoriassa
eteenpäin viittaavia piirteitä. Kaikkein huomionarvoisinta on sinfonian
temaattinen yhtenäisyys ? melkein kaikki aihelmat tuntuvat olevan enemmän
tai vähemmän sukua toisilleen. Tähän puoleen kiinnitti huomiota jo
Beethovenin kuuluisa aikalainen, kirjailija-säveltäjä E.T.A. Hoffmann, joka
eräässä arvostelussaan vuodelta 1810 huomautti sävellyksestä, että "juuri
yksittäisten teemojen perustava sukulaisuus keskenään tuottaa tuon
yhtenäisyyden, joka pitää kuulijan mielen samassa tunnelmassa. [?] Se tulee
muusikolle selvemmäksi, kun hän keksii kahdelle eri osalle saman
perusbasson, tai kun sitä ilmentää kahden osan yhdistäminen, mutta näin ei
voi osoittaa syvempää sukulaisuutta, joka puhuu usein vain sielulta
toiselle, ja tällainen sukulaisuus on se, joka vallitsee molempien
allegrojen ja menuetin kesken ja julistaa loistavasti mestarin harkitsevaaa
nerokkuutta."
Uutta 5. sinfoniassa on myös moniosaisen muodon epätavallinen lujuus sekä
sävellyksen kerronnallisuus ? teoksessa tuntuu olevan abstrakti juoni joka
alkaa ensimmäisen osan alusta ja päättyy vasta finaalin lopussa. Varmasti
Beethovenin aikalaiset kokivat vallankumoukselliseksi ratkaisuksi myös
scherzon yhdistämisen finaaliin. Sitä paitsi Beethoven ei ole enää nimennyt
kolmatta osaa menuetiksi tai scherzoksi, vaan otsikkona on pelkkä Allegro.
Tämän osan aloittava sellojen teema on tietoisesti muokattu Mozartin 40.
sinfonian finaalin pääteemasta. Romantiikkaan viittaa myös sinfonian
poikkeuksellisen pitkä loppukadenssi ? Beethoven tarvitsee finaalin
lopussa
peräti 54 tahtia pelkkää C-duuria vakiinnuttaakseen pääsävellajin kaiken
edelläolleen jännitteen jälkeen niin tukevasti ja lopullisesti, että siitä
ei ole enää mitenkään mahdollista siirtyä enää pois. Klassinen sinfonia on
saanut poikkeuksellisen julistuksellisen ilmeen. Näin tie on avattu
kokonaan
uuden tyyppiselle ohjelmalliselle sinfoniaihanteelle.
Vaikka 5. sinfoniaa, ja erityisesti sen ensimmäistä osaa on yleensä
analysoitu yksilön kamppailuna musertavia kohtalonvoimia vastaan, teos ei
itse asiassa ole perusilmeeltään traaginen saatikka pessimistinen sävellys.
Jo ensimmäisen osan sivuteemassa alun kohtalonmotiivi esiintyy
julistuksellisesti ja voitokkaasti Es-duurissa.
As-duurissa oleva toinen osa on lähes kokonaan valoisaa, toivon ja onnen
täyttämää musiikkia, ja myöhemmin osassa kuullaan jo kaikuja finaalin
voitonmarssista. Ensimmäisen osan tunnelmissa, c-mollissa alkavan
scherzo-allegron energinen keskijakso (trio) valmistee finaalin
optimistista, elämänvoimaista C-duuria jo täysin selvästi. Ja finaali on
itse asiassa yhtä riemumarssia, lukuunottamatta kehittelyjakson loppua,
jossa odottamatta palaa hetkeksi vielä kerran sinfonian keskeinen rytminen
ydinmotiivi, kolme lyhyttä ja yksin pitkä sävel, siinä muodossa kun se
esiintyi edeltäneessä scherzo-allegrossa.
Kuten jo todettu, 5. sinfoniassa Beethoven loi klassisen sinfoniaihanteen
pohjalta teoksen, joka monilta ominaisuuksiltaan viittaa klassismin
ulkopuolelle. Tästä eteenpäin, erityisesti myöhäisissä pianosonaateissa ja
jousikvartetoissa, mutta myös esimerkiksi 6. tai 9. sinfoniassa hän yhä
useammin murtaa klassismin rajat ja kokeilee kokonaan uudenlaisia tapoja
rakentaa moniosainen sävellysmuoto. Siten Beethovenin 5. sinfoniaa voi
pitää
samalla sekä yhden musiikinhistoriallisen aikakauden päätöksenä että uuden
alkuna.
Kalevi Aho: Sinfonia nro 11 kuudelle lyömäsoittajalle ja orkesterille
(1997-98)
I (ei otsikkoa)
II Andante ? Allegro ritmico
III Tranquillo
11. sinfoniani synty oli monivaiheinen. Aloitin teoksen säveltämisen Lahden
kaupunginorkesterin entisen intendentin Tero-Pekka Henellin aloitteesta,
joka vuonna 1997 työskenteli ruotsalaisessa Rikskonsert-organisaatiossa.
Nykyisin Turun kaupunginorkesterin intendenttinä työskentelevä Henell
ehdotti, että säveltäisin Rikskonsertin tilauksesta pohjoismaiden ainoalle
ammattilyömäsoitinyhtyeelle Kroumatalle sekä orkesterille sellaisen
teoksen,
jota Kroumata voisi esittää esiintyessään orkesterien solistina
Pohjoismaissa ja muualla. Kuuden hengen lyömäsoitinyhtyeelle ja
sinfoniaorkesterille sävellettyjä teoksia on olemassa vain harvoja. Sovimme
samalla siitä, että teoksen orkesterikokoonpano ei olisi kovin suuri, eikä
teos olisi orkesterille liian vaikea, jotta myös pienehköt
maaseutuorkesterit kykenisivät soittamaan sen.
Kirjoitin sinfonian ensimmäiset nuotit heinäkuussa 1997. Kun vähän
myöhemmin
mainitsin Lahden kaupunginorkesterin intendentille Tuomas Kinbergille, että
olen aloittanut sinfonian säveltämisen, jonka kantaesitys ei olekaan tällä
kertaa Lahdessa, vaan Ruotsissa, Kinberg oli sitä mieltä, että kantaesitys
pitäisi ehdottomasti saada Suomeen, esimerkiksi Lahteen suunnitellun uuden
konserttitalon avajaiskonserttiin. Näin tilaus muuttui Lahden
kaupunginorkesterin tilaukseksi.
Syyskuun alussa 1997 kävin Tukholmassa tapaamassa Kroumata-yhtyeen jäseniä,
ja sain heiltä arvokkaita vinkkejä, millä tavoin lyömäsoittimia voisi
käsitellä soittajan kannalta järkevästi. Vietin samalla yhden illan ja yön
Kroumatan fantastisessa harjoitustilassa tutkien ja kokeillen kaikkia
mahdollisia yhtyeen hallussa olevia lyömäsoittimia, ja tällöin valitsin
suurelta osalta teoksessa käytettävän lyömäsoittimiston.
Sinfonian säveltäminen keskeytyi kuitenkin muitten töitteni takia moniksi
kuukausiksi syksyllä 1997. Pääsin jatkamaan työskentelyä teoksen parissa
vasta helmikuussa 1998 - sain tällöin viiden kuukauden kestoisen
työskentelyapurahan saksalaiseen Wiepersdorfin taiteilijalinnaan. Lähes
puolet sinfoniasta on sävelletty Berliinin eteläpuolella sijaitsevassa
Wiepersdorfin kylässä. Teos valmistui 7.3.1998 ja se kantaesitettiin Lahden
Sibelius-talon avajaiskonsertissa 10.3.2000. Kantaesityksestä muodostui
niin suuri menestys, että lukuisien toistuvien kuulijoiden pyyntöjen takia teos
päätettiin soittaa Lahdessa uudestaan heti, kun Kroumata-yhtye ja Lahden
kaupunginorkesteri löytävät vain yhteisen vapaan ajankohdan, ja sellainen
löytyi nyt helmikuulta 2002. Tällä kertaa teos myös levytetään. Viikon
päästä Kroumata soittaa sinfonian soolo-osuuden myös Turun
kaupunginorkesterin konsertissa.
11. sinfonian ensimmäinen osa alkaa viipyilevällä musiikilla ja solististen
lyöjien sointivärikentillä, joista vähitellen alkaa kohota esiin selvempi
rytminen syke. Musiikillinen jännitys kasvaa ja laukeaa kadenssiin, jossa
kaikki lyöjät soittavat kastanjetteja. Osan loppu on hyvin nopea, aineeton.
Toisen osan johdannossa hekkelfoni (baritonioboe) esittää laajan, laulavan
melodian, jota seuraa osan rytmisesti teräväpiirteinen, nopea pääjakso.
Tässä vaiheessa rytmielementti tulee musiikissa keskeiseksi. Osan tempo
alkaa asteittain kiihtyä, ja samalla kukin lyöjistä joutuu vuorollaan
improvisoimaan omat soolokadenssinsa. Alkupuolella vallineet käsin
soitettavat rummut, joiden joukossa on myös etnisiä lyömäsoittimia,
vaihtuvat vähitellen rumpukapuloin soitettaviksi instrumenteiksi, ja
energinen, rytmisesti hypnoottinen osa pättyy siihen, kun kaikki kuusi
lyöjää kiihdyttävät kolmasti tempon raivoisiksi rumputremoloiksi.
Finaali muodostaa toiselle osalle äärimmäisen vastakohdan. Musiikki on nyt
hyvin staattista ja hiljaista, melkein rituaalinomaista. Jousistossa soi
koko osan läpi yksi ja sama kvinttisointu g-d-a-e. Lyöjät ovat
levittäytyneet ympäri salia, ja vallitsevimpia instrumentteja ovat heleästi
ja kirkkaasti soivat intsrumentit ? yhdessä vaiheessa myös kuusi
kymmenkielistä kanteletta. Lopussa kaikki solistiset lyöjät jättävät ikään
kuin hyvästit teokselle ja poistuvat antiikkisia symbaaleja vastakkain
lyöden hitaasti salista, ja orkesteri jää päättämään teoksen yksin.
Kalevi Aho
Kroumata
Ruotsalainen lyömäsoitinyhtye Kroumata syntyi 1978. Kreikankielinen sana Kroumata tarkoittaa 'lyöntejä, iskuja'. Yhtyeen ohjelmistossa on noin 150 ruotsalaisten sekä kansain-välisten säveltäjien teosta, ja monet kappaleista on erityisesti kirjoitettu yhtyeelle. Kroumata on tehnyt useita menestyksekkäitä BIS-levytyksiä sekä lukuisia kiertueita ympäri maailmaa, mm. Japaniin, Taiwanille ja Hong Kongiin. Syksyllä 1999 yhtye vieraili ensi kertaa Singaporessa, missä se esiintyi ja levytti yhdessä Singaporen sinfoniaorkesterin kanssa. Tänä vuonna yhtye esiintyy toisen kerran New Yorkissa Lincoln Centerissä ja Tukholman 750-vuotisjuhliin se osallistuu kuninkaan linnan pihalla esitettävään 40 rummun konserttiin, jossa kerrotaan kaupungin historia.
Nimellä Kroumata on myös yhteys antiikin kokonaisvaltaiseen taidekäsitykseen, jossa musiikki on myös kehon liikekieltä, kuuluvan ja näkyvän runoutta. Yhtye työskentelee yhdessä laajan muusikko-, tanssija- ja näyttelijäjoukon kanssa. Se on saavuttanut kulttiaseman ja yleisön suosion Ruotsissa. Sillä on ainutlaatuinen asema ruotsalaisessa konserttielämässä: Kroumatalle on myönnetty lukuisia palkintoja ja tunnustuksia; se oli ensimmäinen yhtye,joka nimitettiin viralliseksi lähettilääksi Tukholman toimiessa Euroopan kulttuuripääkaupunkina 1998.
RF
