To 25.4. 2002 klo 19 Sibeliustalo
SINFONIAKONSERTTI
Osmo Vänskä, kapellimestari
Anna Kreetta Turunen, alttoviulu
Jean Sibelius: Rakastava-sarja, op.14
Rakastava
Rakastetun tie
Hyvää iltaa - jää hyvästi
William Walton: Alttoviulukonsertto
Andante comodo - con spirito
Vivo, con molto preciso
Allegro moderato
Pjotr Tsaikovski: Sinfonia nro 5 e-molli, op. 64
Andante - Allegro con anima
Andante cantabile, con alcuna licenza
Valse: Allegro moderato
Finale: Andante maestoso - Allegro vivace - Moderato assai e molto maestoso
Sinfonisesti yhdessä: Isku Oy ja Metsäliitto-Yhtymä
Kari Vatjus esittelee teokset:
Sibelius: Rakastava-sarja op. 14
Rakastava
Rakastetun tie
Hyvää iltaa - jää hyvästi
Jean Sibeliuksen (1865-1957) tuttu Rakastava-sarja oli alun perin samanniminen kolmen mieskuorolaulun kokonaisuus, jolla Sibelius otti osaa Ylioppilaskunnan Laulajien vuonna 1893 järjestämään sävellyskilpailuun. Sarjan rakkausaiheiset runot löytyivät Kantelettaresta. Palkintolautakunnan konservatiivista makua osoittaa, että kilvan voitti Emil Genez isänmaallisella laulullaan Hakkapeliitat. Sibeliuksen herkän runollinen ja Genezin laulua paljon omaperäisempi sarja jätettiin toiseksi.
Parikymmentä vuotta myöhemmin Sibelius teki Rakastava-sarjasta osittain uudelleen sävelletyn version jousiorkesterille, triangelille ja patarummuille (1912). Äskettäin edesmennyt säveltäjä ja musiikintutkija Erkki Salmenhaara kuvailee sitä Sibelius-kirjassaan osuvasti: "Lyyrisessä 'suomalaisessa' sävyssään, melodiikan ja soinnutuksen toisaalta -- modaalisissa, toisaalta himmeän kiihkeästi hohtavissa kromaattisissa käänteissään ja pienten polyfonisten elementtien taidokkaassa käsittelyssään Rakastava avaa uuden näkökulman Sibeliuksen 90-luvun alun tuotantoon. Se edustaa ilmaisutapaa, joka on täysin vastakkainen Kullervon raskasliikkeiselle, monumentaaliselle dramaattisuudelle ja joka saa huipennuksensa kuudennessa sinfoniassa."
Tekstin pois jättäminen sarjasta ei ollut Sibeliukselle ongelma. Niin kuin ohjelmamusiikin tekijänä yleensä, häntä oli jo mieskuoroversiossa kiinnostanut enemmän tunnelman luominen kuin yksityiskohtainen sävelmaalailu. Sarjan osien nimet muuttuivat hiukan muokkauksen yhteydessä. Kuoroversiossa ne olivat Missä armahani?, Armahan kulku ja Hyvää iltaa, lintuseni, kun taas jousiorkesterisarjassa ne ovat Rakastava, Rakastetun tie ja Hyvää iltaa - jää hyvästi.
Walton: Alttoviulukonsertto
Andante comodo - con spirito
Vivo, con molto preciso
Allegro moderato
Alttoviululle, viuluperheen tuhkimolle, ei ole sävelletty liikaa konserttoja tai muuta solistista soitettavaa tarjoavaa orkesterimusiikkia. Jollei 1900-lukua oteta lukuun, edes jollain lailla elämään on jäänyt oikeastaan vain yksi tällainen teos tyylikautta kohti: barokin ajalta ehkä Telemannin alttoviulukonsertto, klassismin ajalta Mozartin konsertoiva sinfonia viululle, alttoviululle ja orkesterille sekä romantiikan ajalta Berliozin ohjelmasinfonia Harold Italiassa, johon sisältyy solistinen alttoviuluosuus.
1900-luvulla maineikas englantilainen alttoviulutaituri Lionel Tertis (1876-1975) pyrki häivyttämään ennakkoluuloja ja tekemään alttoviulusta kaikkien silmissä ja korvissa salonkikelpoisen soolosoittimen. Hänen ansiostaan alttoviululle alettiin säveltää aiempaa enemmän. Tertis onnistui omastakin mielestään alttoviulun asianajajan työssään lopulta niin hyvin, että katsoi voivansa otsikoida muistelmansa "Cinderella No More".
Yksi monista Tertisille sävelletyistä teoksista oli hänen maanmiehensä William Waltonin (1902-1983) alttoviulukonsertto (1929). Kumma kyllä, Tertis jostain syystä vierasti aluksi Waltonin uusromanttista konserttoa eikä halunnut kantaesittää sitä. Hän kuitenkin keksi ehdottaa tilalleen toista kuuluisaa alttoviulistia, Paul Hindemithiä. Waltonin onneksi vanhempi säveltäjäkollega Hindemith otti haasteen vastaan ja soitti konserton menestyksekkään ensiesityksen Lontoossa lokakuussa 1929. Myöhemmin myös Tertis otti Waltonin konserton ohjelmistoonsa.
Waltonin syntymästä tuli maaliskuussa kuluneeksi sata vuotta. Näin juhlavuonna on paikallaan esittää juuri säveltäjän tummasävyinen, hienosti rakennettu alttoviulukonsertto, joka kuuluu 1. sinfonian ohella hänen pääteoksiinsa. Monet pitävät sitä yksinkertaisesti parhaana tälle soittimelle kirjoitettuna konserttona kautta aikojen. Sellaisena se on varmasti osaltaan lisännyt alttoviulun soolosoittimena nauttimaa arvostusta.
Tsaikovski: Sinfonia nro 5 e-molli op. 64
Andante - Allegro con anima
Andante cantabile, con alcuna licenza
Valse: Allegro moderato
Finale: Andante maestoso - Allegro vivace - Moderato assai e molto maestoso
Pjotr Tsaikovskin (1840-1893) kolmea viimeistä numeroitua sinfoniaa yhdistää tyylin kypsyyden lisäksi sama musiikinulkoinen teema. Ne ovat kaikki Beethovenin viidennen tavoin kohtalosinfonioita. Tsaikovskin tapauksessa tämä tarkoittaa, että ne heijastelevat herkän ja haavoittuvan persoonallisuuden yhteenottoa salaperäisen Kohtalon kanssa.
Viidennen sinfonian (1888) Kohtalo vaikuttaa henkilökohtaisemmalta kuin neljännen tai kuudennen. Tsaikovski hahmotteli sen ensi osaa varten osittaisen ohjelman: "Johdanto: täydellinen alistuminen Kohtalon edessä. Allegro: 1) Epäilyksiä, syytöksiä, soimauksia x x x:ää vastaan. 2) Pitäisikö minun heittäytyä uskon syleilyyn???" Päiväkirjoissaan Tsaikovski käyttää samaa symbolia "x x x" merkitsemään tarkoin varjelemaansa salaisuutta, homoseksuaalisuuttaan. Viidennen sinfonian Kohtalon on arveltu viittaavan samaan asiaan.
Sinfonian jokaisessa osassa esiintyy ns. kohtaloaihe. Se kuullaan ensi kerran heti johdannon alussa klarinettien soittamana. Ensimmäisessä osassa keskeisempiä aiheita ovat silti klarinetin ja fagotin synkopoiva pääteema sekä jousille uskottu haaveellinen sivuteema. Vallitsevaan asemaan kohtaloaihe pääsee vasta finaalissa, jonka alussa se soi jo ylväästi duurissa. Mitä pitemmälle finaali etenee, sitä selvemmältä tuntuu, että olipa salaperäinen Kohtalo sitten mikä tahansa, sen kanssa voi elää.
Hidas osa muistetaan kauniisti laulavasta käyrätorvimelodiastaan. Tsaikovskin sanotaan kirjoittaneen sen ylle ranskaksi ja venäjäksi: "Oi kuinka rakastankaan... jos sinäkin rakastat minua... Kaivaten ja intohimoisesti." Tavanomaisen scherzon paikalla on ihastuttava valssi, joka saattaa viedä ajatukset säveltäjän balettimusiikkiin.
Osmo Vänskä
Sinfonia Lahden taiteellinen johtaja Osmo Vänskä (s. 1953) on viime vuosien aikana noussut kansainvälisesti merkittävimpien kapellimestareiden joukkoon. Keväällä 2001 hänet nimitettiin taiteelliseksi johtajaksi Yhdysvaltojen parhaimpiin kuuluvaan Minnesotan orkesteriin, jossa hän aloittaa 2003 mutta jatkaa edelleen työtään myös Lahdessa.
Osmo Vänskä on tehnyt Sinfonia Lahden taiteellisena johtajana määrätietoista ja tavoitteellista työtä vuodesta 1988 lähtien. Yhteistyön myötä orkesterista on tullut kansainvälisen tason tekijä, jonka tunnusmerkkinä on innostunut ja motivoitunut työskentely sekä ainutlaatuinen sointi. Vänskä on ollut vuodesta 1996 myös BBC:n Skottilaisen sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja ja jatkaa tehtävässä vielä vuoden 2002. Hän on toiminut myös Tapiola Sinfoniettan sekä Islannin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana.
Vänskä on tehnyt noin 50 levytystä, muun muassa runsaasti palkittuja Sibeliuksen levytyksiä Sinfonia Lahden kanssa BIS-levymerkille.
Osmo Vänskä suoritti kapellimestarin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa 1979. Besanconin kansainvälisen kapellimestarikilpailun voitosta Ranskassa vuonna 1982 käynnistyi hänen kansainvälinen uransa. Vänskä on kuluneen vuosikymmenen aikana johtanut kaikkialla Euroopassa sekä Japanissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Muusikonuransa Vänskä aloitti klarinetistina ja edelleen hän pyrkii esiintymään klarinettisolistina ja kamarimuusikkona. Vänskä palkittiin Pro Finlandia –mitalilla vuonna 2000.
Anna Kreetta Turunen
Anna Kreetta Turunen (s.1973) on suorittanut diplomit Sibelius-Akatemiassa Matti Hirvikankaan johdolla ja Saarbrückenin Musiikkikorkeakoulussa prof. Diemut Poppenin johdolla. Keväällä 1999 hän suoritti solistisen jatkotutkinnon (Konzertexam) Berliinissä. Anna Kreeta Turunen sai jaetun 2. palkinnon saksalaisten musiikkikorkeakoulujen välisessä alttoviulukilpailussa vuonna –95 ja seuraavana vuonna hän voitti Tampereen valtakunnallisen alttoviulukilpialun. Hän on konsertoinut Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa ja soittanut kamarimuusikkona useilla eri festivaaleilla.
Radionauhoituksia hän on tehnyt mm. YLE:lle. Sinfonia Lahden sooloalttoviulistina hän on toiminut keväästä 2000 ja hän on myös elokuussa 2001 debytoineen Helsingin festivaaliorkesterin perustajajäsen.
