Saksalainen kapellimestari Peter Schreier on joutunut peruuttamaan esiintymisensä Sinfonia Lahden konsertissa 10. lokakuuta sairastumisen vuoksi. Schreierin tilalla konsertin johtaa orkesterin konserttimestari Jaakko Kuusisto. Konsertin solistina esiintyy maailman konserttilavoilla ylistetty alttolaulajatar Nathalie Stutzmann, joka tulkitsee Händelin aarioita neljästä eri oopperasta. Illan toinen solisti on Sinfonia Lahden oma huilisti Outi Viitaniemi, jonka huilusoolo kuullaan Bachin tutussa orkesterisarjassa h-molli. Konsertin päättää Franz Schubertin sinfonia numero 3.
To 10.10. 2002 klo 19 Sibeliustalo
SINFONIAKONSERTTI
Jaakko Kuusisto, kapellimestari
Nathalie Stutzmann, altto
Outi Viitaniemi, huilu
Johann Sebastian Bach: Orkesterisarja nro 2 h-molli BWV 1067
Ouvertüre
Rondeau
Sarabande
Bourrée I ja II
Polonaise
Menuett
Badinerie
Georg Friedrich Händel: Va tacito e nascosto (oopperasta Julius Caesar)
Fammi combattere (oopperasta Orlando)
Georg Friedrich Händel: Cara sposa (oopperasta Rinaldo)
Vivi, tiranno (oopperasta Rodelinda)
Franz Schubert: Sinfonia nro 3 D-duuri
Adagio maestoso. Allegro con brio
Allegretto
Menuetto: Vivace. Trio
Presto vivace
Kari Vatjus esittelee teokset:
Johann Sebastian Bach: Orkesterisarja nro 2 h-molli BWV 1067
Sarja oli barokin aikana suosittu genre. Se koostui enimmäkseen tahtilajiltaan, tempoltaan ja karakteriltaan vaihtelevista tyylitellyistä tansseista. Yhtenäisyyttä sarja sai siitä, että kaikki osat sävellettiin yleensä samaan tai muunnossävellajiin.
Johann Sebastian Bachin (1685-1750) monista orkesterille kirjoittamista sarjoista on säilynyt neljä. Ne eroavat monella tapaa Bachin soolosoitinsarjoista. Orkesterisarjat alkavat ranskalaisella alkusoitolla, jonka nopeassa, jäljittelyyn perustuvassa keskiosassa kuuluu myös italialaisen konsertoivan tyylin vaikutus. Luonteeltaan alkusoitto ei ole niinkään sarjaan johdattava kuin koko sarjan keskus. Bach nimittikin itse orkesterisarjojaan "uvertyyreiksi" eli alkusoitoiksi.
Englantilaisten ja ranskalaisten sarjojen sekä partitojen perustansseja (allemande, courante, sarabande ja gigue) ei orkesterisarjoista juuri tapaa. Bach on useimmiten korvannut ne ranskalaisen maun mukaisilla kepeillä osilla, joista käytettiin nimeä "galanterie". Näihin luetaan paitsi bourrée, gavotti ja menuetti myös sarjan ne osat, jotka eivät syki minkään määrätanssin tavoin vaan joilla on jokin kuvaileva otsikko. Esimerkistä käy h-molli-sarjan hitti Badinerie. Sen aluksi kolmisoinnun sävelillä hyppelehtivä melodia on viime vuosina elänyt omaa elämäänsä kännyköiden ilkeästi piipittävänä soittoäänenä. Ranskan kielen sana badinerie tarkoittaa leikinlaskua, pilaa, kujeilua, ilveilyä.
Bachin orkesterisarjat edustavat aikansa hoviviihdettä parhaimmillaan. Kolmessa ensimmäisessä sarjassa on mukana yksi tai useampia soolosoittimia. Toisessa sarjassa sooloilee huilu siinä määrin, että teosta voi pitää lajityypiltään sarjan ja soolokonserton risteytyksenä. Huilun lisäksi orkesteriin kuuluu vain jousisto ja cembalo.
Georg Friedrich Händel: Ooppera-aarioita
Bach ei säveltänyt yhtään oopperaa. Sitä vastoin hänen aikalaisensa ja maanmiehensä Georg Friedrich Händel (1685-1759) tehtaili niitä liki viisikymmentä. Ooppera-innostuksen leviäminen Italiasta muualle Eurooppaan mahdollisti sen, että saksalainen Händel saattoi säveltää Lontoossa tukun italialaisia oopperoita yleisölle, josta suurin osa ei ymmärtänyt sanaakaan italiaa. Jo 1700-luvun alkupuolella kilpailu oli alalla kovaa ja menestys vaihtelevaa; oopperoidensa esitykset usein omasta pussistaan rahoittanut Händel kärsi pari henkilökohtaista konkurssia. Näissä oloissa hänen sanotaan kehittäneen opera serian täydellisyyteen.
Händelin oopperat ovat jääneet hiukan hänen oratorioidensa ja soitinmusiikkinsa varjoon. Vasta viime aikoina muutamat niistä ovat palanneet oopperatalojen kantaohjelmistoon.
Julius Caesaria (1724) on esitetty Händelin oopperoista ehkä eniten. Siinä egyptiläiset ja roomalaiset taistelevat vallasta ja rakkaudesta. Ptolemaios on anastanut vallan sisareltaan Kleopatralta ja suunnittelee Egyptiin saapuneen Caesarin murhaa. Caesar haistaa palaneen käryä ja ilmaisee epäluulonsa aariassa Va tacito e nascosto (Ääneti ja viekkaasti käy pyyntimies). Aariaan sisältyy Caesarin käyttämään metsästäjävertaukseen sopiva käyrätorviosuus.
Orlandossa (1733) samanniminen päähenkilö tasapainoilee rakkauden ja kunnian vaatimusten välillä. Angelica ja Medoro rakastavat toisiaan. Tästä ei vielä saisi opera seriaan kunnon juonta, mutta kun myös Dorinda on ihastunut Medoroon ja Orlando Angelicaan, niin... Vaikka Angelica oikeasti rakastaa toista, hän kiusaa Orlandoa tekeytymällä mustasukkaiseksi. Orlando joutuu todistelemaan tunteitaan aariassa "Fammi combattere" (Pane minut taistelemaan).
Rinaldo (1711) aloitti italialaisen oopperan valtakauden Lontoossa. Se kertoo Jerusalemia valloittamaan lähteneistä ristiretkeläisistä. Heidän sankarinsa Rinaldo palvoo päällikkönsä tytärtä Almirenaa. Kristittyjen vihollisten eli saraseenien johtajan rakastettu, velho Armide yrittää vietellä Rinaldon mutta turhaan. Kun taivaalta laskeutuu liekehtivä ja savuttava musta pilvi, joka vie sekä Armiden että Almirenan mennessään, Rinaldo puhkeaa valittamaan aariassa Cara sposa (Rakas puoliso). "Missä olet?", hän kyselee hätääntyneenä. Paikoin kromaattinen bassolinja tehostaa tuskaisan affektin esittämistä. Aarian lyhyessä keskiosassa Rinaldo uhmaa hetken pahoja henkiä.
Rodelinda (1725) on edellisten oopperoiden tavoin Händelin mestariteoksia. Siitä on valittu näytteeksi Bertaridon taiturillinen aaria "Vivi, tiranno!" (Elä, tyranni!). Kaikki tänään kuultavat aariat ovat ajan tavan mukaan da capo -aarioita, siis muotoa ABA. Händel kirjoitti ne alun perin kastraateille. Nykyään niitä laulavat naisäänet ja kontratenorit.
Franz Schubert: Sinfonia nro 3 D-duuri
33-vuotiaan Beethovenin kolmas sinfonia (1804) näytti aikoinaan tietä säveltaiteen tulevaisuuteen. Kun itävaltalainen Franz Schubert (1797-1828) kymmenisen vuotta myöhemmin teki omaa kolmatta sinfoniaansa, hän nojasi tukevasti wieniläisklassismiin: lähinnä Haydniin ja Mozartiin mutta myös Beethovenin kahden ensimmäisen sinfonian tyyliin. Näistä lähtökohdista vielä teini-ikäinen säveltäjä onnistui luomaan yllättävän omaperäistä musiikkia. Schubertin kolmas kuulostaa jo ihan Schubertilta.
Schubertilla oli toisinaan vaikeuksia saada sinfonioitaan valmiiksi, mutta kolmas sinfonia näkyy syntyneen helposti. Ensimmäinen sävellysrupeama alkoi toukokuun 24. päivänä 1815, jolloin Schubert kirjoitti johdannon ja vähän muuta. Välillä keskeytynyt työ jatkui taas saman vuoden heinäkuussa. Kaiken kaikkiaan tämän spontaanin oloisen sinfonian säveltämiseen kului aikaa vain reilu viikko.
Jos Schubertin kolmatta vertaa neljänteen, niin eroja on - melkein kuin päivällä ja yöllä. Kolmas sinfonia on yleisesti ottaen mutkaton ja valoisa, kun taas neljännelle, tuntuvammin Beethoven-vaikutteiselle c-molli-sinfonialle Schubert antoi otsikoksi "Traaginen". Mutta vastakohtia tarvitaan, ja kyllä kolmannenkin sinfonian aurinko menee siellä täällä pilveen, etenkin välikkeissä.
Sinfonia alkaa hitaalla johdannolla. Sitten tempo nopeutuu ja esittelyjakson aloittaa klarinettien pelimannihenkisesti luritteleva pääteema. Sitä seuraa koko orkesterin painokkaampi sinfoninen väittämä, joka on sukua johdannolle. Lyhyehkö kehittely pohjaa oboen, fagotin ynnä muiden puupuhaltimien soittaman sivuteeman aihelmaan.
Toinen osa on viehättävä intermezzo. Menuetin poljentoa sotkevat ovelasti kolmannelle tahtiosalle sijoitetut voimakkaat korot. Menuetin ländler-tyyppisessä triossa saavat jälleen suunvuoron oboe ja fagotti. Presto vivace -finaalia kiidättää eteenpäin nopean italialaisen kansantanssin, tarantellan kuusijakoinen rytmi. Sen mukaan tanssitaan väsymättä sinfonian loppuun asti.
Jaakko Kuusisto
Viulisti ja säveltäjä Jaakko Kuusisto (s. 1974) on opiskellut viulunsoittoa Géza Szilvayn ja Tuomas Haapasen johdolla Sibelius-Akatemiassa, sekä Miriam Friedin ja Paul Bissin oppilaana Indianan yliopistossa Yhdysvalloissa. Kuusisto on myös opiskellut sävellystä Eero Hämeenniemen ja David Dzubayn johdolla. Hänen teoksiaan on esitetty lukuisilla festivaaleilla Pohjoismaissa, sekä mm. Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Helsingin Juniorijouset ovat levyttäneet Kuusiston "Välivuodenajat" –orkesterisarjan Finlandia-levymerkille.
Kuusiston kilpailumenestykset alkoivat Kuopion viulukilpailun voitosta 1989, ja sen jälkeen hän on saavuttanut huippusijoja mm. Jean Sibelius - viulukilpailussa 1990, Indianapolisin viulukilpailussa 1994, Carl Nielsen -viulukilpailussa 1996 sekä maailman vaativimmaksi mainitussa Kuningatar Elisabeth -viulukilpailussa 1997.
Esiintymiset solistina ja kamarimuusikkona ovat vieneet hänet eri puolille maailmaa. Hän on levyttänyt ahkerasti, mm. Finlandia-, Ondine- ja BIS-levymerkeille. Erityistä kiitosta on saanut Folke Gräsbeckin kanssa toteutettu Sibeliuksen nuoruuden viuluteosten kokonaislevytys BIS-merkille, sekä Pekka Kuusiston ja Tapiola Sinfoniettan kanssa tehty Bachin viulukonsertot sisältävä levy (Ondine). Kuusisto on mukana BIS-yhtiön toimeenpanemassa Sibeliuksen kamarimusiikin kokonaislevytyksessä, joka on edelleen työn alla.
Jaakko Kuusisto nimitettiin Sinfonia Lahden konserttimestariksi vuonna 1999. Kuusisto on myös veljensä Pekan kanssa Tuusulanjärven kamarimusiikin taiteellinen johtaja, ja toimii vuodesta 2002 New Yorkin Sibelius-seuran taiteellisena neuvonantajana. Hän on myös Olli Mustosen luotsaaman Helsingin Festivaaliorkesterin perustajajäsen.
Nathalie Stutzmann
Nathalie Stutzmann on yksi maailman arvostetuimpia alttolaulajattaria. Hän aloitti lauluopintonsa äitinsä Christiane Stutzmannin ohjauksessa ja jatkoi niitä myöhemmin Ecole d'Art Lyrique de l'Opéra de Paris'ssa.
Stutzmann konsertoi säännöllisesti maailman merkittävimpien orkestereiden ja kapellimestarien kanssa. Hän pitää myös paljon omia soolokonsertteja huomattavissa konserttitaloissa, kuten New Yorkin Carnegie Hall'ssa, Wienin Musikvereinissa, Tokion Suntory Hall'ssa sekä Amsterdamin Concertgebouw'ssa. Stutzmannin ohjelmisto sisältää niin barokkimusiikkia kuin moderniakin. Stutzmann on vakituinen solistivieras myös arvostetuissa oopperataloissa, kuten Zürichissä ja Salzburgissa. Oopperan saralla hänet muistetaan mm. Gluckin Orfeo -oopperan pääroolista Radamisto.
Nathalie Stutzmann on tehnyt yli viisikymmentä levytystä, joiden joukossa on Grammy Awardilla ja Japan Record Awardilla palkittuja levyjä. Merkittävimpiä tallenteita ovat mm. viisiosainen sarja Schumannin liedeistä, Mahlerin 2. sinfonia sekä Vivaldin Nisi Dominus.
Outi Viitaniemi
Outi Viitaniemi aloitti huilunsoiton opinnot Espoon musiikkiopistossa Liisa Vakkilaisen johdolla ja jatkoi niitä myöhemmin Sibelius-Akatemian solistisella osastolla Anja Voipion ohjauksessa. Musiikin maisteriksi Viitaniemi valmistui vuonna 1988 ja ensikonserttinsa hän piti seuraavana vuonna. Lahden kaupunginorkesterin äänenjohtajana hän on toiminut vuodesta 1989.
Outi Viitaniemi on osallistunut monille mestarikursseille sekä kotimaassa että ulkomailla mm. Adorjanin, Roullierin, Guiotin, Kujalan sekä Bennetin johdolla. Kamarimusiikkia Outi soittaa Lahden kamarimuusikoissa.
