Nuori viulistivirtuoosi Reka Szilvay tulkitsee Sinfonia Lahden konsertissa torstaina 31.tammikuuta Henryk Wieniawskin haasteellisen ensimmäisen viulukonserton. Konsertin johtaa maailmalla erittäin kysytty kapellimestari Markus Stenz, ja ohjelmistossa on Stenzin vahvaa vakio-ohjelmistoa, Mozartia ja Beethovenia.
Reka Szilvay hurmaa yleisönsä esiintyi hän sitten Wienissä tai Lahdessa. Hän on oman sukupolvensa suuria suomalaisia nimiä. Lahteen hän on valinnut esitettäväkseen Wieniawskin harvoin kuullun ja vaativan Viulukonserton, joka kysyy soittajaltaan virtuoosimaista otetta.
Kapellimestari Markus Stenz on tehnyt merkittävää uraa kansainvälisten orkestereiden kanssa ja tällä hetkellä hän työskentelee Melbournen sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana.
Torstaina 31. tammikuuta klo 19 Sibeliustalo
SINFONIAKONSERTTI
Markus Stenz, kapellimestari
Reka Szilvay, viulu
OHJELMA:
Wolfgang Amadée Mozart: Sinfonia nro.29 A-duuri, KV 186a = 201
Allegro moderato
Andante
Menuetto - Trio
Allegro con spirito
Henryk Wieniawski: Viulukonsertto nro.1 fis-molli, opus 14
Allegro moderato
Preghiera (Rukous): Larghetto
Rondo: Allegro giocoso
VÄLIAIKA noin 20 min
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro.1 C-duuri, opus 21
Adagio molto - Allegro con brio
Andante cantabile con moto
Menuetto: Allegro molto e vivace
Finale. Adagio - Allegro molto e vivace
Orkesterin sellisti, Hannu Kivilä esittelee teokset näin:
Wolfgang Amadée Mozart: Sinfonia nro.29 A-duuri, KV 186a = 201
DRAMAATTISTA VUOROPUHELUA
Allegro moderato
Andante
Menuetto - Trio
Allegro con spirito
Wolfgang Amadée Mozart (1756-91) vietti kotikaupungissaan Salzburgissa
suurimman osan elämästään. Hän esiintyi kuitenkin jo nuoresta pitäen eri
puolilla Keski-Eurooppaa poikkeuksellisen lahjakkaana ihmelapsena, ja
pitempiä jaksoja hän ehti asua mm. Pariisissa, Lontoossa ja Wienissä.
Myöhemmin Mozart alkoi kokea kotikaupunkinsa maantieteellisen ja henkisen
eristäytyneisyyden yhä painostavampana, ja vihdoin vuonna 1781 hän erosi
Salzburgin arkkipiispan palveluksesta asuen ja työskennellen kymmenen
viimeistä elinvuottaan pääasiassa Wienissä.
1770-luvulla Mozart toimi yhtäjaksoisesti pitkiäkin kausia Salzburgissa
arkkipiispan hoviurkurina, konserttimestarina ja säveltäjänä. Etenkin
vuodet 1773-77 muodostivat rauhallisen, mutta uusien sävellyksien suhteen
hyvinkin tuottoisan kauden. Vuonna 1774, jolloin Mozart täytti 18 vuotta,
valmistui A-duurisinfonian (nro.29) lisäksi mm. kolme muuta sinfoniaa,
useita pianosonaatteja, kirkkomusiikkia sekä konsertto fagotille ja
orkesterille. Lisäksi hän pääsi alkuun oopperan La finta giardiniera
työstämisessä.
A-duurisinfonia syntyi pääasiassa talven ja kevään 1774 aikana. Mozart oli
päätynyt kokoonpanoon, jossa oli jousien lisäksi kaksi oboeta ja kaksi
käyrätorvea. Sinfonian neliosainen muoto, jossa menuetti on sijoitettu
kolmanneksi, oli osin hiljattain tehdyn Wienin-matkan vaikutusta.
Kokonaisuutta silmälläpitäen Mozart oli tässä sinfoniassaan (ehkä "pienen"
g-mollisinfonian nro.25 ohella) rohkeimmillaan ja kypsimmillään, jos
ajatellaan kaikkia siihen mennessä syntyneitä Mozartin sinfonioita. Hän
antaa teemoille yhä vahvempaa persoonallista ominaisväriään ja rakentaa
sinfoniasta eräänlaisen dramaattisen vuoropuhelun. Kasvaneen vakavuuden
vastapainona teos sisältää toki myös tuttua kamarimusiikillista otetta,
kepeyttä, sulokkuutta ja charmia. Suvereeni muodon ja tekniikan hallinta
oli juuri täysi-ikäiseksi tulleella säveltäjällä ollut itsestäänselvyys jo
vuosia. Kaiken kaikkiaan A-duurisinfonia merkitsi tärkeää harppausta
Mozartin myöhempää yksilöllistä sinfoniatyyliä kohti.
Henryk Wieniawski: Viulukonsertto nro.1 fis-molli, opus 14
VIRTUOOSILLE SUJUVAA SÄVELKIELTÄ
Allegro moderato
Preghiera (Rukous): Larghetto
Rondo: Allegro giocoso
Puolalaissyntyinen Henryk Wieniawski (1835-80) oli aikansa suurimpia ja
arvostetuimpia viulutaitureita. Hän siirtyi jo kahdeksan ikäisenä
opiskelemaan viulunsoittoa, soinnutusta ja sävellystä Pariisin
konservatorioon, jossa kolme vuotta myöhemmin saavutti Joseph Massartin
viululuokan ensipalkinnon. Ensikonsertin Wieniawski antoi vuonna 1848
Pietarissa, ja muutamaa vuotta myöhemmin hän aloitti laajat
konserttikiertueet Venäjällä yhdessä pianisti-veljensä kanssa. Hän
konsertoi myös laajalti Keski-Euroopassa, kunnes palasi Venäjälle tsaarin
sooloviulistiksi ja Pietarin konservatorion professoriksi. Kahdentoista
Venäjän-vuoden jälkeen Wieniawski kierteli viuluineen Yhdysvaltoja muutaman
vuoden, kunnes asettui sairastuneen Vieuxtempsin seuraajana Brysselin
konservatorion professoriksi. Täällä hänen oppilaanaan oli mm. Eugéne
Ysaye. Wieniawski kuoli parhaassa iässään Moskovassa sydänvikaan, jota
saattoi edesauttaa rankan kiertue-elämän lisäksi suurten uhkapelivelkojen
aiheuttama taloudellinen ahdinko.
Wieniawskin suppeahko sävellystuotanto painottuu hänen uransa alkupuolelle
ja koostuu lähinnä viuluteoksista. Hänen tunnetuimmat teoksensa lienevät
Legenda ja kaksi viulukonserttoa, joista varsinkin jälkimmäistä soitetaan
edelleen paljon. Varsinaisen maineensa säveltäjänä hän saavutti kuitenkin
viululle ja pianolle kirjoitetuilla pikkukappaleillaan, joissa hän käytti
tarkkaan hyväkseen kaikki soittimensa teknilliset mahdollisuudet. Vaikka
suuri osa Wieniawskin sävellyksistä on asetettu palvelemaan lähes
pelkästään virtuoosisia päämääriä, löytyy niistä paljon myös slaavilaista
romantiikkaa ja musikaalista ilmeikkyyttä. Anton Rubinstein määrittelikin
Wieniawskin yksinkertaisesti synnynnäiseksi sävelrunoilijaksi.
Ensimmäinen viulukonsertto syntyi 1850-luvun alkuvuosina, jolloin
Wieniawski kiersi Venäjää ristiin rastiin ahkerasti konsertoiden. Teoksen
sävelkieli on sujuvaa ja mutkatonta, nojautuen vielä paljon
viulutaiteilija-säveltäjä Giovanni Battista Viottin ja tämän oppilaan
Pierre Roden antamiin virikkeisiin. Tekninen aspekti ja syvempi
taiteellisuus ei tosin ole vielä aivan samassa tasapainossa kuin
kaksikymmentä vuotta myöhemmin syntyneessä toisessa konsertossa. Wieniawski
omisti konserton Preussin kuninkaalle Fredrik Wilhelm IV:lle, josta oli
tullut hallitsija isänsä jälkeen vuonna 1840.
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro.1 C-duuri, opus 21
KLASSISEN KIRKAS JA KEPEÄ
Adagio molto - Allegro con brio
Andante cantabile con moto
Menuetto: Allegro molto e vivace
Finale. Adagio - Allegro molto e vivace
Ludwig van Beethoven (1770-1827) oli 1700-luvun viimeisinä vuosina jo
asemansa vahvasti vakiinnuttanut muusikko, joka tunnettiin erityisesti
pianistina, mutta myös säveltäjänä. Häntä kuvailtiin noihin aikoihin vielä
melkoiseksi maailmanmieheksi, joka omasi ripauksen eleganssia ja
aristokraattisuutta. Beethoven oli muuttanut syntymäkaupungistaan Bonnista
Wieniin Haydnin oppilaaksi vuonna 1792, ja kolme vuotta myöhemmin hän
esiintyi Wienissä ensikerran julkisesti oman B-duuripianokonserttonsa
ensiesityksen solistina. Vuosisadan vaihteeseen mennessä hän oli säveltänyt
edellä mainitun konserton lisäksi mm. runsaasti kamarimusiikkia, kuten
pianosonaatteja, jousitrioja ja jousikvartettoja.
Esikoissinfonian ensimmäiset luonnokset lienevät peräisin 1790-luvun
puolivälistä, jolloin Beethoven opiskeli kontrapunktia Johann Georg
Albrechtsbergerin johdolla varsinaisen opettajansa Haydnin oleskellessa
tuolloin Lontoossa. Ideat syntyivät oletettavasti paroni von Swietenin,
Haydnin ja Mozartin mesenaatin, aloitteesta. Näistä luonnoksista päätyi
lopulliseen sinfoniaan ainakin finaalin asteikkokulkuinen johdanto sekä
koko teoksen sävellaji. Kun Beethoven johti ensimmäisen sinfoniansa
kantaesityksen vuoden 1800 huhtikuussa itse järjestämässään
Akademie-konsertissa Wienin Hofburgteatterissa, oli hänen suosionsa
pianosolistina ja improvisoijana korkeimmillaan. Hänellä oli tuolloin myös
taloudellisesti vakaa tilanne ja enemmän tilauksia kuin pystyi säveltämään.
Kohtalaisen menestyksen saaneen kantaesityksen myötä Beethoven teki yhdellä
iskulla itsensä myös tunnetuksi ja arvostetuksi sinfonikoksi, joka
kirjoitti ja julkaisi kaksi seuraavaa sinfoniaansa ripeästi kolmen vuoden
kuluessa.
Yleisesti ollaan sitä mieltä, että Beethovenin ensimmäisen sinfonian Haydn-
ja Mozart- yhteydet ovat hyvin vahvat. Nuo kaksi kollegaa ovatkin olleet
selvästi teoksen kummeina, vaikka mukana on jo myös Beethovenin omaa
sinfonista maailmankatsomusta. Teoksen voima ja viriliteetti,
poikkeuksellinen leveys ja syvyys erotti sen useimmista
aikalaissinfonioista ja wieniläiset konservatiivit vaistosivat orastavan
vallankumouksellisuuden. Sinfonian pateettisuus ja arkkitehtuurin
monumentaalisuus eivät tosin vielä yltäneet Beethovenin myöhempien
sinfonioiden mittoihin, vaan ykkössinfonian olemus on enemmänkin klassisen
kirkas ja kepeä. Vasta sinfoniasarjan ja kuurouden edetessä säveltäjästä
tuli kiihkeä, omaperäinen ja väkivaltainen nero.
Paroni von Swietenille omistettu ensimmäinen osa ankkuroituu rohkeita,
vastoin kaikkia normeja laadittuja alkusointuja lukuun ottamatta vielä
Haydnin ja Mozartin perinteeseen, joskin se kulkee eteenpäin aidolla
beethovenmaisella jämäkkyydellä. Hitaassa osassa tapaa tanssillisia sävyjä
kolmijakoisen rytmin vuoksi. Sonaattimuotoinen, kepeä osa on luonteeltaan
melkeinpä menuetti, jota puolestaan kolmas osa ei monien asiantuntijoiden
mielestä ole, nimestään huolimatta. Se on ehkä enemmänkin scherzo, joka
yllättävyydessään ja energisyydessään enteilee myöhempien sinfonioiden
scherzo-osia. Finaalin johdantona on hauska asteikkoaihe, joka hahmottuu
vähä vähältä viulujen resitatiivina. Liikkeelle päästyään musiikki etenee
sitten Haydn-tyylistä intoa hehkuen kepeästi fanfaarinomaisen codan kautta
päätökseensä.
Hannu Kivilä
Markus Stenz, kapellimestari
Markus Stenz toimii tällä hetkellä Melbournen sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Tätä tehtävää ennen hän on ollut Lontoon Sinfoniettan kapellimestarina sekä Mentopulcianon festivaalin taiteellisena johtajana.
Markus Stenz on vieraillut johtamassa lukuisia kansainvälisiä orkestereita, joista mainittakoon mm. BBC:n sinfoniaorkesteri, filharmonikot sekä skottilainen sinfoniaorkesteri, Münchenin ja Hampurin sinfoniaorkesterit, Baijerin Radion sinfoniaorkesteri sekä Saksan sinfoniaorkesteri Berliinissä.
Vuosina 1995-96 hän vieraili johtamassa Melbournen, Sydneyn, Queenslandin, Tasmanian, Uuden Seelannin ja Adelaiden sinfoniaorkestereita.
Stenz on tehnyt lisäksi merkittävää uraa johtamalla lukuisissa oopperataloissa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Markus Stenzillä on hyvin läheinen suhde säveltäjä Hans Werner Hencen musiikkiin ja se kuuluukin hänen vakio-ohjelmistoonsa.
Réka Szilvay, viulu
Helsingissä syntynyt Réka Szilvay aloitti viulunsoiton nelivuotiaana Itä-Helsingin Musiikkiopistossa isänsä, maineikkaan pedagogin Géza Szilvayn ohjauksessa.
12-vuotiaana hän jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa prof. Tuomas Haapasen johdolla ja 1992 - 1998 hän opiskeli Wienin musiikkikorkeakoulussa. Taitojaan hän on hionut mestarikursseilla opettajinaan mm. Sándor Végh, György Kurtág, Ana Chumachenco ja Max Rostal. Viulunsoiton diplomitutkinnon hän suoritti Sibelius Akatemiassa 1999.
Esiintymiskokemusta Réka Szilvaylle on kertynyt mm. television ”Viuluviikarit Musiikkimaassa” sarjassa. Hän toimi pitkään Helsingin Juniorijousten konserttimestarina ja solistina orkesterin kiertueilla. Radion sinfoniaorkesterin solistina hän esiintyi ensimmäistä kertaa 10-vuotiaana, ja sittemmin hän on konsertoinut säännöllisesti miltei kaikkien suomalaisorkestereiden solistina ja ulkomailla lukuisissa konserttisaleissa maineikkaiden kapellimestareiden johdolla.
Réka Szilvay on vieraillut useilla kansainvälisillä festivaaleilla ja radionauhoituksia hän on tehnyt YLE:lle ja BBC:lle sekä Itävallan ORF:lle, Unkarin MRT:lle ja Latvian Radiolle. Alkuvuonna Finlandia Records julkaisi Réka Szilvayn Vivaldin vuodenajat - CD-levyn.
Réka Szilvay soittaa Sibelius-Akatemian omistamaa Stradivarius-viulua vuodelta 1702.
