Esimakua keväisestä sellofestivaalista saadaan suoraan maailman huipulta kun Ralph Kirshbaum saapuu jälleen vierailulle Lahteen. Tämä sympaattinen lämminhenkinen sellisti on käynyt Sinfonia Lahden vieraana usein ja haluaa tulla aina uudelleen. Tällä kertaa hän esittää Walltonin upean sellokonserton.
Konsertissa kuullaan myös kevään toinen Scheherazade, tämä on se tutumpi, Rimski-Korsakovin ohjelmallinen teos, jonka merkittävän viulusoolon esittää oma konserttimestarimme Jaakko Kuusisto.
Aivan konsertin aluksi kuullaan orkesterin fagostistin Harri Ahmaksen sävellys Stilleben. Konsertin johtaa taiteellinen johtajamme Osmo Vänskä.
To 14.2. klo 19 Sinfoniakonsertti
Osmo Vänskä, kapellimestari
Ralph Kirshbaum, sello
Ohjelma:
Harri Ahmas: Stilleben
Wallton: Sellokonsertto 22
Moderato
Allegro appassionato
Lento
VÄLIAIKA n. 20 min
Rimski-Korsakov: Scheherazade
1. Meri ja Sindbadin laiva (Largo e maestoso - Lento - Allegro non troppo - Tranquillo)
2. Kalenteriprinssin tarina (Lento - Andantino - Allegro molto - Vivace scherzando -
Moderato assai - Allegro molto ed animato)
3. Prinssi ja prinsessa (Andantino quasi allegretto)
4. Bagdadin juhlat, Meri ja Laiva murskautuu kallioon (Allegro molto - Lento - Vivo - Allegro non troppo e maestoso - Lento - Tempo come I)
Harri Ahmas kertoo teoksestaan Stilleben:
"Eräs säveltäjäkollega valitti taannoin sävellysten esittelytekstien
kirjoittamisen vaikeudesta, kuinka muutamalla rivillä sanoja voi pilata
vaivoin nuottipaperille saadut 10 minuuttia musiikkia. Mielestäni edellä
mainitussa piilee tietty viisaus, varsinkin kun on kyse ns. absoluuttisesta
musiikista, joka ei kuvaile tai kerro jotain sanallisesti ennalta
määrättyä, jota myös sävellykseni Stilleben edustaa. Toisaalta teoksen
kokonaan kommentoimatta jättäminenkään ei tunnu oikealta, sillä onhan
säveltäjä oikeastaan ainoa, joka voi kertoa jotain sävellystyön
lähtökohdista. Tämä tuntuukin olevan järkevä metodi tässä tapauksessa.
Alunperin tästä sävellyksestä piti tulla osa laajempaan teokseen, mutta
lopulta se päätyi vajaat 12 minuuttisena kansainväliseen Master prize
-sävellyskilpailuun Isoon-Britanniaan, missä se pärjäsi kohtalaisesti. Itse
sanan Stilleben, asetelma, olen lainannut maalaustaiteesta ja Stilleben
viittaa tässä tapauksessa enemmän muotoon kuin sisältöön. Yksiosainen teos
on aseteltu kolmeen jaksoon: johdanto, pääjakso huipennuksineen sekä
loppucoda. Voidaan sanoa ylimalkaisesti, että johdannossa virittäydytään
tunnelmaan ja 'tavaraa' vilautellaan tai pannaan näyteille (esim.
bitonaaliset soinnut, eri puhaltimien pienet duetot). Asiaa tarkastellaan,
kehitellään ja käännellään pääjaksossa yksityiskohtaisemmin eri puolilta,
eri valaistuksessa. Codalle jäävät oikeastaan vain lakoniset
loppukommentit."
Kari Vatjus esittelee illan muut teokset:
Walton: Sellokonsertto
_
Moderato
Allegro appassionato
Lento
_
Vaughan Williamsin ja Brittenin välisen sukupolven englantilaissäveltäjistä etevimpiä oli William Walton (1902-1983). Waltonin tyylillisenä lähtökohtana oli elgarilainen romantiikka. Sitä päivittäessään hän otti vaikutteita monelta suunnalta: ranskalaisilta uusklassikoilta, Stravinskilta, Prokofjeviltä, Sibeliukselta. Waltonin maine perustuu lähinnä hänen 20- ja 30-luvun töihinsä, ennen muuta alttoviulukonserttoon, draamalliseen kantaattiin Belsassarin pidot sekä ensimmäiseen sinfoniaan, mutta myöhemminkin syntyi vielä oikein hyvää musiikkia, esimerkiksi sellokonsertto (1956) Gregor Piatigorskyn tilauksesta.
_
Nostalgista sellokonserttoa ei aina ole arvostettu ihan yhtä paljon kuin säveltäjän alttoviulu- (1929) ja viulukonserttoa (1939). Tämä voi johtua osaksi sellokonserton syntyaikaansa nähden konservatiivisesta tyylistä. Waltonhan teki sellokonserttonsa vasta 50-luvun puolivälissä, jolloin hän oli jo menettänyt Englannin johtavan säveltäjän asemansa Brittenille. Muoti oli muuttunut, ja 50-lukulaisten korviin Waltonin tuolloin viljelemä pehmeän romanttinen sävelkieli saattoi kuulostaa vanhanaikaiselta.
Rakenteeltaan sellokonsertto muistuttaa Waltonin muita jousikonserttoja. Kohtuutempoinen ensimmäinen osa ja nopea scherzo johtavat hitaaseen finaaliin, jossa on muistumia ensi osasta. Ei konsertto silti ole pelkkää vanhan toistoa. Teema ja muunnelmat -tyyppinen viimeinen osa on erikoinen hitaan osan ja finaalin yhdistelmä. Sen muunnelmista kaksi on kirjoitettu vain solistille. Niistä varsinkin jälkimmäinen toimii samalla kadenssina.
Uutta Waltonia konsertossa ovat myös aiheiden entistä lämpimämpi lyyrisyys, aiempaa miedommin riitasointiset harmoniat sekä (scherzoa lukuun ottamatta) rytmin vähentynyt merkitys. Vaikka konserton orkesteri on aika suuri, Walton käyttää sitä maltillisesti. Soitinvalikoimaan kuuluu mm. tuuba, kontrafagotti, tamburiini, vibrafoni, ksylofoni, celesta ja harppu.
Sellokonserttoa tehdessään Walton oli asunut vaimonsa kanssa melkein kymmenen vuotta Italiassa, Ischian saarella Napolin edustalla. Lieneekö sitten aurinkoisen asuinpaikan, iän mukanaan tuoman kypsyyden vai minkä vaikutusta, että sellokonsertto on Waltonin konsertoista seesteisin ja ensi kuulemalla ehkä helpoiten lähestyttävä.
Rimski-Korsakov: Šeherazade op. 35
1. Meri ja Sindbadin laiva (Largo e maestoso - Lento - Allegro non troppo - Tranquillo)
2. Kalenteriprinssin tarina (Lento - Andantino - Allegro molto - Vivace scherzando -
Moderato assai - Allegro molto ed animato)
3. Prinssi ja prinsessa (Andantino quasi allegretto)
4. Bagdadin juhlat, Meri ja Laiva murskautuu kallioon (Allegro molto - Lento - Vivo - Allegro non troppo e maestoso - Lento - Tempo come I)
Venäläisen meriupseerin ja säveltäjän Nikolai Rimski-Korsakovin (1844-1908) sinfoninen sarja Šeherazade (1888) perustuu Tuhannen ja yhden yön tarinoihin. Säveltäjä kertasi partituurinsa esipuheessa tutun kehyskertomuksen: "Naisten uskottomuudesta vakuuttunut Sulttaani Šahriar on vannonut surmauttavansa jokaisen vaimonsa heti hääyön jälkeen. Šeherazade kuitenkin pelasti henkensä kertomalla sulttaanille satuja tuhannen ja yhden yön ajan. Sulttaani tuli niin uteliaaksi, että lykkäsi vaimonsa teloittamista päivä päivältä, kunnes vihdoin kokonaan luopui verisestä aikeestaan."
Omaelämäkerrassaan Rimski-Korsakov huomauttaa, että Šeherazaden ohjelma koostuu erillisistä, toisiinsa liittymättömistä episodeista ja kuvista. Näitä on neliosaisessa sarjassa kaikkiaan kuusi: Meri ja Sindbadin laiva, Kalenteriprinssin tarina, Prinssi ja prinsessa sekä Bagdadin juhlat, Meri ja Laiva murskautuu kallioon.
Ohjelman epäyhtenäisyyttä korvaa musiikin yhtenäisyys. Niin kuin alaotsikko kertoo, sarja on luonteeltaan sinfoninen. Se perustuu olennaisesti vastakohtaisten teemojen muunteluun ja toistoon. Kerronnallisesta logiikasta voidaan tinkiä, jos musiikillinen logiikka sitä vaatii. Niinpä eräät toisen ja kolmannen osan melodiat soivat vielä neljännessäkin osassa, Bagdadin juhlien aikana ja aivan sarjan lopussa.
Kehyskertomuksen päähenkilöillä on sarjassa omat aiheensa. Sulttaania kuvaa vaskien ja matalien jousten voimakas ja ytimekäs aihe, prinsessa Šeherazaden lumoavaa tarinointia taas harpun helähdysten säestämä sooloviulu. Nämä mottoaiheet aloittavat sarjan ensimmäisen, toisen ja neljännen osan. Šeherazaden teema kuullaan myös kolmannen osan keskivaiheilla. Rimski-Korsakovin eksoottisen teoksen värikäs soitinnus on luku sinänsä.
Kari Vatjus
