La 27.4. klo 16 Ristinkirkko
VIRSI SOI –konsertti
Osmo Vänskä, kapellimestari
KONSERTISSA KUULTAVAT VIRRET:
Jumala ompi linnamme (Vk 170)
Saksassa 1531, sov. Herman Rechberger
Jeesus luona armopöydän (Vk 225)
Hollannissa 1674/ Suomessa 1702, sov. Harri Ahmas
Päivä vain (Vk 338)
Säv. Oscar Ahnfelt 1872, sov. Ilkka Kuusisto
Halleluja, kiitos Herran (Vk 339)
Säv. R.H. Prichard 1844, sov. Osmo Vänskä
Koska valaisee koin tähtönen (Vk 361a)
Toisinto Sortavalasta, sov. Ilkka Kuusisto
Käy yrttitarhasta polku (Vk 77)
Säv. C. G. Liander 1889, sov. Harri Ahmas
Nyt se suuri päivä koitti (Vk 84)
Toisinto Pohjois-Savosta, sov. Ilkka Kuusisto
Kosketa minua, Henki (Vk 125)
Säv. Ilkka Kuusisto 1979, sov. Jaakko Kuusisto
Oi pyhä Henki, Herramme (Vk 111)
Keskiajalta/ Saksassa 1524, sov. Olli Kortekangas
Jumala loi (Vk 135)
Säv. Egil Hovland 1974, sov. Jaakko Kuusisto
Käyn kohti sinua (Sua kohti Herrani) (Vk 396)
Säv. Lowell Mason 1856, sov. Ilkka Kuusisto
Maa kaikki vaikka Herran on (Vk 450)
Toisinto Sortavalasta, sov. Harri Ahmas
Soi kunniaksi Luojan (Vk 462)
Säv. Jean Sibelius 1897, sov. Jaakko Kuusisto
Kuule, Isä taivaan (Vk 501)
Säv. Enoch Sontonga 1897, sov. Olli Kortekangas
Kuulkaa, keitä Mestari (Vk 516)
Negrospirituaali, sov. Harri Ahmas
Tiellä ken vaeltaa (Vk 15)
Israelilainen kansansävelmä, sov. Ilkka Kuusisto
Käy, kansa, Herraasi vastaan (Vk 6)
Säv. James McGranahan 1881, sov. Osmo Vänskä
Taas siunattu päivä (Vk 532)
Säv. Heikki Klemetti, sov. Osmo Vänskä
Oi Herra, luoksein jää (Vk 555)
Säv. W. H. Monk 1861, sov. Ilkka Kuusisto
Jo joutui armas aika (Suvivirsi) (Vk 571)
Ruotsissa 1697, sov. Jarkko Kiiski
Siunaa ja varjele meitä (Suomalainen rukous) (Vk 584)
Säv. Taneli Kuusisto 1939, sov. Jaakko Kuusisto
VIRSI SOI
Virret ovat kestävää musiikkia. Ne eivät mene pois muodista eivätkä ne liioin kärsi sovittamisesta. Osoituksena virsien kestävyydestä on se, että niitä on laulettu ja soitettu satoja vuosia meidän päiviimme asti. Todennäköisesti virret ovat käytössä vielä kauan sen jälkeenkin kun tämän päivän musiikilliset päiväperhoset ovat lakanneet lentonsa.
Suomalaiset ovat virsikansaa. Virret opeteltiin kansakoulussa ja rippikoulussa, tavallisimmat niistä ulkoa. Koulun oppimistavoitteet eivät olleet ennen niin laajoja kuin tänään ja siksi virsikirja yhdessä Katekismuksen ja Raamatunhistorian kanssa olivat tärkeimpiä opittavia asioita. Virsistä tuli entisajan kouluopetuksen kautta suomalaisia yhdistävää, yhteistä tapatietoa. Viikon töiden jälkeen lauantai-illan ehtookellojen jälkeen radiosta kuunneltiin virsi, joka merkitsi pyhälevon alkamista. Mahdollisesti tämänkin konsertin virsisovitukset soivat ehtoolliskellojen jälkeen radiossa. Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan miellä sitä enää viestiksi pyhän alkamisesta.
Moniarvoistuminen ja yhä uusien omaksuttavien asioiden tulva on heikentänyt kansaa yhdistäviä tekijöitä. Tämä koskee myös virsien osaamista. Teknisen ajan ihmiset käyttävät musiikkia yhä enemmän "purkitetussa" muodossa ja laulavat itse vähemmän. Monille ainoa tilaisuus laulaa kouluajan jälkeen on sukulaisten ristiäisissä ja hautajaisissa. Silti on edelleen virsiä, joihin kytkeytyy yhteistä kokemusta ja yhteisiä mielikuvia. Suvivirsi (Vk 571) merkitsee kuin kesän porttien avaamista talven koulutyön jälkeen: "Jo joutui armas aika…" ja oppilaat sekä opettajat kirmaavat kesän vehreyteen ja järven sineen.
Lutherin taisteluvirsi Jumala ompi linnamme (Vk 170) lauletaan Prinkkalan talon edustalla kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Laivaston soittokunnan säestyksellä kajahtava virsi 170 on saanut kansallisen rituaalin sävyn ja virren herättämä jouluinen mielleyhtymä herättää kielellä riisipuuron ja rusinasopan maun. Tässä konsertissa virsi 170 saa Herman Rechbergerin sovituksena renessanssin henkeä.: alun kevyen tanssillisen kohtauksen jälkeen seuraa vaskien ja rumpujen jyhkeä koraalisatsi. Seuraavan tanssillisen väliosan taustalla erottuu toinen koraali "Sun haltuus rakas isäni" (Vk 377).
Konsertin virsien sovittajat ovat suomalaisia nykysäveltäjiä, heistä Harri Ahmas, Jaakko Kuusisto ja Osmo Vänskä Sinfonia Lahden omia miehiä. Kuusistot ovat kolmessa sukupolvessa mukana lähes puolessa kappaleista säveltäjinä (Taneli Kuusisto, Ilkka Kuusisto) sekä sovittajina (Ilkka Kuusisto, Jaakko Kuusisto). Konsertin sovitukset eivät pyri olemaan seurakunnan laulettaviksi tarkoitettua jumalanpalvelusmusiikkia. Silti koraalien sakraali luonne on säilynyt. Sovitukset tekevät virsistä tämän ajan orkesterimusiikkia. Ne näyttävät virret uudessa valossa ja tuovat tutuista sävelmistä esiin uusia puolia. Osa sovituksista on perinteistä koraalisoinnutusta ja sen orkestraatiota, toisissa sovituksissa taas on kyse enemmän koraali-fantasiasta, jolloin virsimelodian ympärille on rakennettu itsenäinen sävellys. Tähän tapaan virsimelodioita on käytetty laajamuotoistenkin sävellysten materiaalina. Esimerkiksi Franz Lisztin Totentanz pianolle ja orkesterille on muunnelmateos keskiaikaisesta virrestä Dies irae - Vihan päivä kauhistava (Vk 158).
Konsertin sovituksissa on erilaisia affekteja, tunnetiloja. Käy, kansa, Herraasi vastaan (Vk 6), reipas marssi isorumpuineen ja vaskineen tuo mieleen Pelastusarmeijan musiikkiperinteen. Pikkurummun ja pikkolohuilun soolo muistuttaa Amerikan sisällissodan pohjoisvaltioista, polveileva jazz-vaikutteinen klarinettisoolo taas viittaa Dixielandin suuntaan. Toinen adventtivirsi Tiellä ken vaeltaa (Vk 15) on väritetty itämaisesti ja aasin askelien lisäksi kuulija on erottavinaan siinä myös kamelikaravaanin huojahtelun ja jalkojen tömähtelyn.
Harri Ahmaksen hiljentävä sovitus Käy yrttitarhasta polku (Vk 77) tuo mieleen kiirastorstai-illan ja kirkon alttarin riisumisen pitkäperjantaita varten. Ehtoollisvirsi (Vk 225) ja Sortavalasta peräisin oleva kansantoisinto (Vk 450) saavat mietiskelevän ja suomalaista kaihoa kuvastavan sävyn. Olli Kortekankaan sovittamassa keskiaikaisessa helluntaivirressä (Vk 111) kuuluu Hengen tuuli, joka vahvistaa seurakuntaa ja lähettää sen vaskien säestyksellä liikkeelle kaikkeen maailmaan. Enoch Sontongan virsi Kuule, Isä taivaan pyyntö tää (Vk 501) - samalla myös Namibian kansallislaulu - on ikään kuin vastaus lähetysmailta. Afrikkalaista sävyä Kortekankaan sovitukseen antavat bongorummut ja marimba.
Iltavirsi Oi Herra, luoksein jää (Vk 555) on monille tuttu seurakunnan kerhojen ja rippikoulujen iltalauluna. Nyttemmin se on tullut suosituksi myös hautajaisvirtenä. Tätä sävyä tukee rauhallinen sovitus. Kokoelman viimeinen virsi Siunaa ja varjele meitä (Vk 584) tuo mieleeni itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukset Ristinkirkossa ja veteraanikuoron laulun havujen ja kynttilöiden koristamilla sankarihaudoilla, missä "toivoa rohkaisemalla kukkivat roudan maat."
Pekka Särkiö
Kirjoittaja teol. tri Pekka Särkiö on Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra ja Tampereen tuomiokapitulin asessori
Osmo Vänskä
Sinfonia Lahden taiteellinen johtaja Osmo Vänskä (s. 1953) on viime vuosien aikana noussut kansainvälisesti merkittävimpien kapellimestareiden joukkoon. Keväällä 2001 hänet nimitettiin taiteelliseksi johtajaksi Yhdysvaltojen parhaimpiin kuuluvaan Minnesotan orkesteriin, jossa hän aloittaa 2003 mutta jatkaa edelleen työtään myös Lahdessa.
Osmo Vänskä on tehnyt Sinfonia Lahden taiteellisena johtajana määrätietoista ja tavoitteellista työtä vuodesta 1988 lähtien. Yhteistyön myötä orkesterista on tullut kansainvälisen tason tekijä, jonka tunnusmerkkinä on innostunut ja motivoitunut työskentely sekä ainutlaatuinen sointi. Vänskä on ollut vuodesta 1996 myös BBC:n Skottilaisen sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja ja jatkaa tehtävässä vielä vuoden 2002. Hän on toiminut myös Tapiola Sinfoniettan sekä Islannin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana.
Vänskä on tehnyt noin 50 levytystä, muun muassa runsaasti palkittuja Sibeliuksen levytyksiä Sinfonia Lahden kanssa BIS-levymerkille.
Osmo Vänskä suoritti kapellimestarin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa 1979. Besanconin kansainvälisen kapellimestarikilpailun voitosta Ranskassa vuonna 1982 käynnistyi hänen kansainvälinen uransa. Vänskä on kuluneen vuosikymmenen aikana johtanut kaikkialla Euroopassa sekä Japanissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Muusikonuransa Vänskä aloitti klarinetistina ja edelleen hän pyrkii esiintymään klarinettisolistina ja kamarimuusikkona. Vänskä palkittiin Pro Finlandia –mitalilla vuonna 2000.
