Sinfonia Lahti tuo kapellimestari Ralf Kircherin johdolla wieniläismusiikin taikaa Sibeliustalon lavalle 14. marraskuuta. Konsertissa kuullaan Johann Straussin, Franz Lehárin ja Josef Straussin rakastetuimpia operettinumeroita, valsseja ja polkkia. Lauluja tulkitsevat sopraano Mari Palo sekä Sinfonia Lahden laulava kontrabasisti Petri Lehto.
To 14.11.2002 klo 19 Sibeliustalo
WIENILÄISKONSERTTI
Ralf Kircher, kapellimestari
Mari Palo, sopraano
Petri Lehto, tenori
Johann Strauss: Alkusoitto operetista Lepakko
Franz Lehár: Vilja-laulu (operetista Iloinen leski)
Johann Strauss: Viini, laulu ja naiset, valssi
Wer uns getraut (Kuka meidät vihki, operetista Mustalaisparoni)
Furioso-polkka, op. 260
Dieser Anstand (Kelloduetto, operetista Lepakko)
Wienerwaldin tarinoita, valssi, op. 325
Johann Strauss: Czárdás (oopperasta Ritari Pasmán)
Josef Strauss: Delirienwalzer
Johann Strauss: Pizzicato-polkka
Ukkosta ja salamointia, polkka, op. 324
Franz Lehár: Einer wird kommen (Joku vielä tulee, operetista Perintöruhtinas)
Franz Lehár: Lippen schweigen (Vait´ on huulet, operetista Iloinen leski)
Johann Strauss: Tonava kaunoinen, valssi
WIENIN TAIKAA
Wienin merkitys länsimaisen musiikin historiassa on ainutlaatuinen. Hyvän maantieteellisen sijaintinsa ja keisarillisen pääkaupungin asemansa ansiosta se pystyi houkuttelemaan muusikoita valtakunnan joka kolkasta, Böömistä, Unkarista, Italiasta, Itävallasta sekä saksalaisista naapurivaltioista. Wien olikin monen maailmankuulun säveltäjän kotikaupunki, kuten Mozartin, Beethovenin, Haydnin ja Schubertin. Näiden säveltäjien tuotannon ohella wieniläismusiikin tunnuspiirteitä olivat mm. valssit, mustalaismusiikki ja operetti, joista kaikista kuullaan näytteitä tänä iltana.
Johann Strauss nuorempi (1825-1899)
Straussien kuuluisaan musiikkisukuun syntynyt Johann Strauss nuorempi saavutti menestyksensä unohtumattomilla valsseillaan, opereteillaan ja hilpeillä polkillaan. Isä Strauss olisi halunnut poikansa ryhtyvän "kunnon" ammattiin muusikon uran sijaan, vaikka itse oli kuuluisa kapellimestari, viulisti ja säveltäjä. Isän kiellot eivät kuitenkaan pidätelleet poikaa, joka otti salaa viulutunteja äidin avustuksella ja johti täysikokoista orkesteria ensimmäisen kerran jo 19-vuotiaana.
Strauss nuoremman lukuisista opereteista yksi kuuluisimpia on 1874 valmistunut Lepakko. Sen monisäikeinen juoni johdattaa kuulijan naamiaisjuhlaan, jossa samppanja virtaa ja kommelluksia sattuu. Lopulta kaikki annetaan anteeksi ja juhlijat toteavat kaiken olleen vain samppanjan kuplien syytä. Lepakko poikkesi sekä sisällöltään että musiikiltaan kaikista aiemmin nähdyistä opereteista. Antiikin hahmojen ja keskiaikaisten hovien kuninkaiden sijaan roolihahmot olivat uskottavia oman aikansa ihmisiä. Musiikki oli huolella sävellettyä, tavattoman vivahteikasta ja sävyltään aurinkoista ja kepeää. Muutos aikaisempiin operetteihin koettiinkin aluksi šokeeraavana ja eräs kriitikko nimitti partituuria polkka- ja valssipotpuriksi. Alkuhämmennyksen jälkeen operetti alkoi kuitenkin saavuttaa ansaitsemaansa suosiota, joka ei ole vieläkään hiipunut.
Noin kymmenen vuotta Lepakon jälkeen sai ensi-iltansa Straussin kymmenes operetti, Mustalaisparoni. Operetin tapahtumat sijoittuvat Unkarin maaseudulle ja Wieniin. Unkarilainen tilanomistaja joutuu pakenemaan kotoaan Turkin sodan takia. Takaisin palattuaan kotitilaa isännöi rikas sikoja kasvattava mustalaisperhe, jonka Saffi-tyttäreen unkarilaismies rakastuu. Pari vihitään mustalaisperinteen mukaan taivasalla ja tästä kertoo duetto Wer uns getraut (Kuka meidät vihki). Musiikki on monipuolista ja vaihtelevaa; siinä on valssia ja csárdásta, marssia ja polkkaa.
Nuorempaa Johann Straussia kutsuttiin myös lisänimellä "valssikuningas". Hän jatkoi isänsä valssiperinnettä (hidas johdanto, viisi valssisävelmää ja kooda), mutta kehitti jaksoja vapaampaan ja laveampaan suuntaan ja onnistui hälventämään kolmijakoisen tahtilajin yksitoikkoisuutta. Valssit ovat täynnä huumaavia ja kauniisti kaartuvia melodioita, mutta niissä on myös salaperäisiä nostalgisia ja surumielisiäkin sävyjä. Straussin kuuluisinta valssia, Tonava kaunoista (An dem schönen blauen Donau) on kutsuttu jopa Itävallan epäviralliseksi kansallislauluksi. Viulujen värjyvää tremoloa seuraa käyrätorvien esittelemä melodia. Tämä ensimmäinen valssiteema vilkastuu ja kasvaa valoisammaksi ja valssisävelmät seuraavat toisiaan säihkyen ja keimaillen. Wienerwaldin tarinoita on puolestaan eräänlainen pastoraali valssin asussa ja siinä kuullaan Itävallassa suosittua sitra-soitinta.
Valssin lisäksi Johann Strauss nuorempi taisi polkan säveltämisen. 1830-luvulla kehitetty kaksijakoinen polkka syntyi Böömissä, mistä se levisi nopeasti tanssisaleihin joka puolelle Eurooppaa. Tässä konsertissa kuullaan mm. polkka nimeltä Ukkosta ja salamointia, jossa lautaset räiskyvät ja isorumpu jyrähtelee. Kuuluisa Pizzicato-polkka on Straussin veljesten, Johann nuoremman ja Josefin sävellysyhteistyön tulosta. Sen soittavat pelkät jouset näppäillen, eli pizzicatona, muutaman kerran helähtää myös kellopeli.
Franz Lehár (1870-1948)
Unkarilainen säveltäjä Franz Lehár on Johann Strauss nuoremman ohella wieniläisoperetin suurin nimi. Lehár aloitti jo 12-vuotiaana opinnot Prahan konservatoriossa, jossa hän myös sävelsi ensimmäiset sävellyksensä. Itse Antonin Dvoøákin sanotaan tokaisseen nuorukaiselle: "Ripusta viulu seinälle ja ryhdy säveltäjäksi!" Niinpä Lehár ennen pitkää matkustikin Wieniin ja alkoi säveltää maailmankuuluja operettejaan, joita ovat mm. Iloinen leski ja Hymyn maa.
Iloinen leski merkitsi eräänlaista käännettä operetin historiassa, sillä sen henkilöt olivat nykyaikaisia ja looginen juoni kehitteli heidän kohtaloitaan uskottavasti. Operetin päähenkilö on Pariisissa elävä kaunis leski Hanna Glawari, jonka tekevät erityisen tavoitelluksi hänen mieheltään perimänsä miljoonat. Iloisen lesken kuuluisimpiin aarioihin kuuluvat Vilja-laulu ja Vait´ on huulet.
Mari Palo tulkitsee tänä iltana Sonjan aarian Lehárin vuonna 1927 valmistuneesta operetista Perintöruhtinas. Suomalaisittain tämä teos on mielenkiintoinen, sillä Sonjan roolihahmo on suomalaissyntyinen tyttö, johon Pietari Suuren poika Aleksei rakastuu. Sonjan köyhä tausta aiheuttaa tietysti ongelmia, sillä Alekseille on määrätty puolisoksi kuninkaallinen prinsessa. Niinpä pari pakenee Napoliin, missä he saavat viettää lyhyen onnellisen ajan. Sanansaattaja tuo kuitenkin tiedon suurruhtinaan kuolemasta ja perintöruhtinas Aleksein täytyy ryhtyä hoitamaan isänsä tehtäviä ja jättää Sonja.
Josef Strauss (1827-1870)
Josef Strauss, Johann Strauss nuoremman pikkuveli oli varsinainen luonnonlahjakkuus. Hän oli yhtä aikaa kuvataiteilija, runoilija, laulaja, säveltäjä sekä keksijä. Isoveljen sairastuttua Josef pääsi johtamaan veljensä orkesteria ja ennen pitkää musiikista tuli hänenkin päätyönsä. Josefilta onkin säilynyt yli 300 tanssia ja marssia sekä noin 500 sovitusta ja muunnelmaa.
Satu Kahila
Ralf Kircher
Itävaltalainen Ralf Kircher on opiskellut sävellystä, orkesterin- ja kuoronjohtoa sekä lyömäsoitinten soittoa Wienin musiikkikorkeakoulussa, jossa hän suoritti loppututkinnon vuonna 1994.
Kircher soitti useita vuosia Wienin filharmonikoissa ja sinfonikoissa sekä Wienin valtionoopperan orkesterissa, Itävallan RSO:ssa ja Wienin kansanoopperan orkesterissa lyömäsoittimia ja patarumpuja. Lisäksi hän on soittanut pienemmissä kokoonpanoissa niin barokkimusiikkia kuin uutta musiikkia.
Kircher tuli Suomeen vuonna 1998 jatkamaan orkesterinjohdon opintojaan Sibelius-Akatemiassa Leif Segerstamin ja Jorma Panulan johdolla. Seuraavana vuonna hän aloitti Radion sinfoniaorkesterin patarummun varaäänenjohtajana.
Suomessa Ralf Kircher on johtanut mm. Tapani Länsiön Sulka-oopperan kantaesityksen Musica nova Helsinki –tapahtumassa maaliskuussa 2001. Hän on toiminut kapellimestarin assistenttina Suomen Kansallisoopperassa John Adamsin Klinghofferin kuolema -oopperassa sekä Arabella-oopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlien Tristan ja Isolde -produktiossa. Kircher on vieraillut mm. Radion Sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Pori Sinfoniettan, Jyväskylä Sinfonian sekä Oulun kaupunginorkesterin johtajana. Ralf Kircher on toiminut Radion Salonki Orkesterin taiteellisena johtajana vuodesta 1999.
Ralf Kircherille myönnettiin Itävallan opetus-ja kulttuuriministeriön palkinto vuonna 1994.
Mari Palo
Mari Palo opiskeli laulua Keski-Pohjanmaan konservatoriossa Sirkka Haaviston johdolla ja vuodesta 1996 Sibelius-Akatemian solistisella osastolla opettajanaan Marjut Hannula. Liedopintoja hän on harjoittanut mm. Hartmut Höllin, Mitshuko Shirain ja Ilmo Rannan johdolla. Mari Palo on osallistunut myös Elisabeth Schwarzkopfin mestarikurssille, pianisti Antti Kaiholan kanssa. Vuonna 1996 Mari Palo osallistui Pentti Koskimies - liedkilpailuun (finaali ja tunnustuspalkinto),Timo Mustakallio-laulukilpailuun v.1998 (semifinaali) ja Lappeenrannan laulukilpailuun v.1999 (kolmas palkinto ja yleisradion erikoispalkinta, Merikanto laulukilpailuun v. 2001 (toinen palkinto). Kilpailumenestysten jälkeen hän on esiintynyt mm. Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin, Tapiola Sinfoniettan, Radion sinfoniaorkesterin, Lahden kaupunginorkesterin, Lappeenrannan kaupunginorkesterin ja, UMOn solistina sekä pitänyt liedkonsertteja. Mari Palo on laulanut ooppera- ja musikaaliproduktioissa mm. seuraavia tehtäviä. Zaida, A. Campran barokkioopperassa L'Europe Galante, Michaela, Aino Ackte instituutin Carmen produktiossa, Barbarina, Figaron Häät, Suomen Kansallisooppera, Tyttö, Juha T. Koskisen Eukko oopperassa. Kaudella 2000-2001 hän lauloi Annan roolin Lahden kaupunginteatterin Anna Karenina suurmusikaalissa sekä Oravan roolin Kirmo Lintisen Voi Vietävä! lastenoopperassa. Tammikuussa 2002 Mari Palo vieraili Suomen Kansallisoopperassa Puccinin La Rondine oopperan Biancan roolissa ja huhtikuussa Ilkka Kuusiston Kuninkaan Sormus oopperassa Regina von Emmeritzin roolissa Vaasan oopperassa.
Kirkollisen musiikin puolelta Palon ohjelmistoon kuuluvat mm. Schubertin G-duuri messu ja Salve Regina, Bachin Johannespassio, Händelin Messias ja Dixit Dominus sekä Boccherinin ja Pergolesin Stabat Mater.
Syyskuussa 2002 Mari Palo vieraili Musettan roolissa, G. Puccinin La Boheme oopperassa, Den Norske Operassa Oslossa.
Petri Lehto
Petri Lehto lauloi 1990-91 Kalevi Koskisen ohjauksessa Päijät-Hämeen konservatoriossa ja aloitti sitten varsinaiset lauluopintonsa -91 Yhdysvalloissa professori Janet Alcornin johdolla. Hän jatkoi opintojaan 1995-96 Sibelius-Akatemiassa Henrik Lambergin luokalla. Professori Alcornin kursseilla Lehto vieraili uudelleen –97 ja on sittemmin täydentänyt opintojaan virolaisen Mart Mikkin ohjauksella Tallinnassa.
Savonlinnan Oopperajuhlakuoron (1994-95) ja Köyhät Ritarit -lauluyhtyeen (1995-97) jälkeen ovat solistisemmat tehtävät työllistäneen Petri Lehtoa yhä useammin ja -96 hän perusti ystävinensä kiinteän solistikvartetin yhdistämään mm. oratorioteosten solistiset äänet soivaksi ensembleksi. Oratorioteosten tenorisolistina hän onkin esiintynyt Kouvolan, Lohjan, Joensuun ja Turun kaupunginorkesterien sekä Päijät-Hämeen konservatorion orkesterin kanssa.
Kotiorkesterinsa Sinfonia Lahden solistina Petri Lehto on esiintynyt sekä useissa konserteissa, että BIS-yhtiön levyllä ja hänen tenoriaan on kuultu niin Helsingin Juhlaviikoilla kuin Bergenin musiikkijuhlillakin.
1999 hän lauloi soolo-osuuden laulusarjaan "Vedet ", jonka Harri Ahmas sävelsi tenorille ja kamariyhtyeelle Lehdon omiin teksteihin.
Päätyöhönsä, Sinfonia Lahden kontrabasistiksi Petri Lehto tuli italialaisen Franco Petracchin luokalta Geneven konservatoriosta 1987.
