Huipputenori Jorma Silvasti ja nuori venäläinen viuluvirtuoosi Vera Lopatina tähdittävät Sinfonia Lahden upeaa oopperakonserttia

Tammikuun 17. päivänä kuullaan Sibeliustalossa Sinfonia Lahden kevätkauden ensimmäinen konsertti, jonka laulusolistina on maailmalla huippusuosittu suomalaistenori Jorma Silvasti. Silvastin esiintyminen Lahdessa on tapaus, sillä tämän kansainvälisen oopperatähden viime vierailusta on aikaa jo kymmenen vuotta. Konsertin ohjelmassa on sykähdyttävimpiä ooppera-aarioita ja alkusoittoja mm. Puccinin Toscasta, Mozartin Taikahuilusta sekä Nielsenin Naamiohuveista. Lisäksi konsertissa kuullaan vuosi sitten Venäläisen musiikin konsertissa lahtelaisyleisön hurmanneen Vera Lopatinan tulkinta Bizet’n Carmen-fantasiasta viululle ja orkesterille. Konsertin johtaa kapellimestari Hannu Koivula.

Pe 17.1. 2003 klo 19 Sibeliustalo

ILTA OOPPERASSA

Hannu Koivula, kapellimestari
Vera Lopatina, viulu
Jorma Silvasti, tenori

Wolfgang Amadeus Mozart: Alkusoitto oopperasta Taikahuilu

Wolfgang Amadeus Mozart: Taminon aaria oopperasta Taikahuilu
”Dies Bildnis ist bezaubernd schön”

Gaetano Donizetti: Nemorinon aaria oopperasta Lemmenjuoma
”Una furtiva lacrima” (Kätketty kyynel)

Carl Nielsen: Alkusoitto oopperasta Naamiaiset

Carl Nielsen: 2. näytöksen alkusoitto oopperasta Naamiaiset

Carl Nielsen: Kukkotanssi oopperasta Naamiaiset

Georges Bizet (sov. Franz Waxman): Carmen-fantasia viululle ja orkesterille

Pietro Mascagni: Intermezzo oopperasta Cavalleria rusticana

Giacomo Puccini: Cavaradossin aaria oopperasta Tosca
”E lucevan le stelle”

Pjotr Tšaikovski: Valssi ja Poloneesi, oopperasta Jevgeni Onegin


Wolfgang Amadeus Mozart: Alkusoitto ja Taminon aaria ”Dies Bildnis ist bezaubernd schön” oopperasta Taikahuilu

Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) viimeinen ja epäilemättä merkittävin ooppera, kaksinäytöksinen Taikahuilu, sai ensiesityksensä säveltäjän johdolla Wienissä 30.9.1791, vain muutamaa kuukautta ennen mestarin kuolemaa. Jo alkusoitosta lähtien oopperan musiikki on lumoavaa ja sadunomaista. Partituurin rikkaudet ja ulottuvuudet ovat melkoiset: haarniskoitujen miesten ankaran jylhästä luterilaisesta koraalista kevytmielisiin wieniläisiin katurenkutuksiin. Monipuolisen henkilögallerian jokainen hahmo muuttuu persoonallisuudeksi Mozartin sävelkielen kosketuksesta. Joskus on tosin ihmetelty miten Mozart saattoi säveltää niin kiehtovan ja mielikuvitusrikkaan kokonaisuuden tekstistä, johon sisältyy mm. vapaamuurareiden salaisia rituaaleja, kansansadun aineksia, maagisilla voimilla varustettuja soittimia sekä hyviä ja pahoja haltijoita.
Alkusoitto luo oopperan juhlavan ja samalla sadunkevyen perustunnelman, joskaan siitä ei löydy juurikaan viittauksia varsinaisiin näyttämötapahtumiin. Se valmistui pappien marssin ohella vasta muutamia päiviä ennen oopperan suuren suosion saavuttanutta ensi-iltaa, jonka vastaanottoa seuratessaan Mozartilla ei varmaankaan ollut mitään syytä epäillä musiikillista tulevaisuuttaan.
Aariassa ”Dies Bildnis ist bezaubernd schön” Tamino ylistää lumoutuneena Yön kuningattaren tytärtä Paminaa, jonka kuvan hän on saanut kuningattaren maailmaan kuuluvilta kolmelta naiselta. Hieman aiemmin julma Sarastro on ryöstänyt Paminan, ja aarian jälkeen Yön kuningatar ilmestyy ja antaa Taminolle tehtäväksi pelastaa Pamina Sarastron kynsistä.

Hannu Kivilä


Gaetano Donizetti: Nemorinon aaria oopperasta Lemmenjuoma
Una furtiva lacrima (Kätketty kyynel)

Italialainen oopperasäveltäjä Gaetano Donizetti (1797-1848) syntyi hyvin köyhiin oloihin Bergamossa 1797. Isä halusi pojasta arkkitehtiä tai lakimiestä, mutta nuori mies oli kiinnostunut vain musiikista. Isä myöntyi vastahakoisesti, mutta edellytti, että poika ryhtyisi säveltämään vain kirkkomusiikkia. Tähänkään poika ei alistunut, vaan ilmoitti kutsumuksekseen oopperamusiikin luomisen.
Donizetti sävelsi oopperoita hämmästyttävällä vauhdilla; hänen elämän työnsä koostuu 67:stä oopperasta. Yksi hänen kuuluisimmista teoksistaan on kantaesityksensä 1832 Milanossa saanut Lemmenjuoma. Lemmenjuoma on kaksinäytöksinen koominen ooppera, joka kertoo rikkaasta ja älykkäästä Adina –neidosta, jolla on kaksi kosijaa; yksinkertainen talonpoika Nemorino sekä röyhkeä kersantti Belcore. Nemorino yrittää voittaa kosintakilpailun ostamalla kylään saapuvalta kaupustelijalta lemmenjuomaa. Tosiasiassa juoma on vain halpaa viiniä, joka humalluttaa Nemorinon ja suututtaa Adinan. Monien hullunkuristen vaiheiden jälkeen Adina huomaa kuitenkin rakastavansa Nemorinoa ja oopperan lopuksi tanssitaan häitä.
Nemorinon laulama Una furtiva lacrima (Kätketty kyynel) on yksi oopperan kuuluisimmista aarioista, jossa onneton nuorukainen toivoo Adinan salaaman kyyneleen olevan todiste rakkaudesta Nemorinoa kohtaan. Tämän bel canto -aarian teki aikoinaan erityisen kuuluisaksi legendaarinen italialaistenori Enrico Caruso.

Satu Kahila


Carl Nielsen: Alkusoitto, 2. näytöksen alkusoitto sekä 3. näytöksen kukkotanssi oopperasta Maskarade (Naamiaiset)

Tanskalainen Carl Nielsen (1865-1931) sävelsi elämänsä aikana kaksi oopperaa. Saul og David valmistui vuonna 1901 ja Maskarade viisi vuotta myöhemmin. Oopperat eroavat toisistaan huomattavasti: Saul og David on luonteeltaan vakavahenkinen ja oratoriomainen, Maskarade puolestaan mozartmaisen kepeä ja iloitteleva. Vilhelm Andersenin libretto pohjautuu Ludvig Holbergin vuodelta 1724 olevaan näytelmään Masquaraden, jonka tapahtumat sijoittuvat Holbergin aikaiseen Kööpenhaminaan. Se on varsinainen väärinymmärrysten vyyhti naamiaisjuhlineen, rakastuneine nuorineen ja juonia punovine vanhempineen. Juhlat saavat sekaannuksen moninkertaistumaan, mutta lopussa kaikki ovat tyytyväisiä.
Oopperan lyhyehkö ”jälkimozartilainen” alkusoitto on riemastuttavan energinen ja loistelias. Se valmistui viikkoa ennen ensi-iltaa, jonka Nielsen itse johti marraskuussa 1906, reilua vuotta sen jälkeen kun hän oli jättänyt lopullisesti viulunsoittajan paikkansa samaisen oopperan orkesterissa. Toisen näytöksen alkusoitto vie kuulijan käyrätorven johdattamana lyyrisempiin ja levollisempiin tunnelmiin, ja elegantissa ja ryhdikkäässä kolmannen näytöksen kukkotanssissa Nielsenin sävelkielen ominaisvärit ovat jälleen voimakkaampina läsnä.


Georges Bizet (sov. Franz Waxman): Carmen-fantasia viululle ja orkesterille

Ranskalaisen Georges Bizetin (1838-1875) maine perustuu ennen kaikkea vuosina 1873-74 valmistuneeseen nelinäytöksiseen oopperaan Carmen, jonka tapahtumat on sijoitettu vuoden 1820 paikkeille Espanjan Sevillaan ja sen ympäristöön. Bizet ei tiettävästi ollut koskaan käynyt Espanjassa, mutta hän tunsi tarpeeksi tämän maan musiikkia loihtiakseen partituuriinsa espanjalaisen sävyn ja tunnelman. Carmen on täynnä melodista ja rytmistä elinvoimaa, ja siinä lienee enemmän suosittuja yksittäisiä numeroita kuin missään muussa oopperassa.
Carmenista on muokattu vuosien mittaan lukuisia erilaisia sovituksia ja spektaakkeleita: baletteja, musikaaleja, jazz-, rock- ja teatteriversioita jne. Orkesterikonserteissa kuulee usein varsinkin alkusoittoa sekä kahta oopperan musiikista koostettua sarjaa. Carmenin ”viulistisen karakteerin” toi ensimmäisenä esiin espanjalainen viuluvirtuoosi ja säveltäjä Pablo de Sarasate, joka sävelsi pian oopperan valmistumisen jälkeen sen teemoihin perustuvan fantasian viululle ja pianolle. Myöhemmin hän laajensi potpurinsa konserttikappaleeksi viululle ja orkesterille.
Sleesialaissyntyinen amerikkalainen säveltäjä Franz Waxman (1906-67) loi oman Carmen-fantasiansa sotien jälkeen valmistuneeseen elokuvaan ”Humoresque”, jossa tähtenä loisti John Garfield. Waxman ei halunnut ottaa vaikutteita Sarasatelta, vaan lähti liikkeelle suoraan Bizetin partituurista. Samoihin aikoihin Waxman muokkasi ja laajensi fantasian viulutaituri Jascha Heifetzin pyynnöstä konserttikäyttöön sopivaksi. Noin kymmenminuuttisen virtuoosikappaleen ensiesitys konserttilavalla oli suuri menestys, ja sen jälkeen Heifetzilla oli usein teos mukanaan kiertäessään maailman konserttilavoja.


Pietro Mascagni: Intermezzo oopperasta Cavalleria rusticana

Pietro Mascagnin (1863-1945) kolmas ooppera Cavalleria rusticana tuli yleiseen tietoisuuteen voitettuaan erään italialaisen musiikkikustantajan toimeenpaneman oopperasävellyskilpailun 1880-luvun lopulla. Kilpailun ja Roomassa vuonna 1890 tapahtuneen ensiesityksen seurauksena yksinäytöksinen ooppera saavutti lyhyessä ajassa suorastaan räjähdysmäisen suosion.
Teos on klassinen italialainen veristinen ooppera, rehevä, selkeä ja keskitetty kertomus petetystä rakkaudesta ja sisilialaisesta kostosta. Sen tapahtumat on sijoitettu sisilialaisen kylän piazzalle eräänä pääsiäissunnuntaina 1800-luvun lopulla. Oopperasta esitetään usein erillisenä numerona herkkätunnelmaista Intermezzoa (välisoittoa), joka jakaa draaman kahteen selvästi eriluonteiseen jaksoon.

Hannu Kivilä


Giacomo Puccini: E lucevan le stelle, Cavaradossin aaria oopperasta Tosca

Giacomo Puccini (1858-1924) kuuluu kiistatta italialaisten oopperasäveltäjien aateliin. Hänen läpimurtoteoksensa oli ooppera Manon Lescaut, jonka jälkeen säveltäjästä tuli maailmankuulu. Manon Lescaut’ta seurasivat nykyoopperatalojenkin vakio-ohjelmistoon kuuluvat mm. La Bohème, Madama Butterfly, Turandot, La Rondine sekä Roomassa 1900 kantaesitetty Tosca.
Tosca lienee ainoa oopperahistorian teos, joka on syntynyt siksi, että säveltäjälle vakuutettiin aiheen olevan kelvoton. Libretto sisälsi kuulemma aivan liian karkeita tapahtumia, jotka eivät olleet oopperataiteen arvolle sopivia. Puccini piti kuitenkin päänsä ja näin syntyi säveltäjän dramaattisin, verevää ja voimakasta musiikkia sisältävä mestariteos, jonka yksi kohokohta on Cavaradossin kaihoisan kaunis aaria E lucevan le stelle (Kuinka tähdet loistivatkaan).
Tosca kertoo laulajatar Floria Toscan ja taidemaalari Mario Cavaradossin traagisen rakkaustarinan. Tapahtumat alkavat, kun Cavaradossi auttaa poliittista vankia ja ystäväänsä Angelottia pakenemaan. Tyrannimainen poliisipäällikkö Scarpia vangitsee Cavaradossin ja yrittää kiduttamalla kakistaa hänestä irti Angelottin olinpaikan. Cavaradossin ollessa taipumaton, Scarpia pyrkii vaikuttamaan häneen Toscan kautta, johon Scarpia itsekin tuntee vetoa. Tosca kuitenkin tappaa tyrannin, mutta ei ehdi enää pelastamaan kuolemaantuomittua rakastettuaan, joka ammutaan aamunkoitteessa. Epätoivoissaan Tosca heittäytyy alas Castel di Sant’Angelon linnan tornista.

Satu Kahila


Pjotr Tšaikovski: Valssi ja poloneesi oopperasta Jevgeni Onegin

Pjotr Tšaikovskin (1840-93) Puškinin tekstiin perustuva Jevgeni Onegin kuuluu säveltäjänsä suosituimpiin oopperoihin yhdessä Patarouvan kanssa. Kolmenäytöksisen, lyyrisesti ja traagisesti sävyttyneen, 1820-luvun Venäjälle sijoitetun draaman kantaesitys oli Moskovassa vuonna 1879. Vaikka teoksen voima onkin lyyrisyydessä, tuovat muutamat juoneen sisältyvät tanssiaiskohtaukset esiin myös Tšaikovskin loisteliaamman ja värikkäämmän puolen. Suuri toisen näytöksen orkesterivalssi juhlistaa tanssiaisissa Tatjanan nimipäivää, ja kolmannessa näytöksessä ruhtinas Greminin juhlissa kuullaan ylväs poloneesi, joka on valssin ohella suosittu erillinen orkesterinumero.

Hannu Kivilä


Hannu Koivula

Hannu Koivula valmistui Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta erinomaisin arvosanoin vuonna 1987. Voitettuaan Tukholmassa Pohjoismaisen kapellimestarikilpailun Koivula vakiinnutti nopeasti asemansa eräänä ikäpolvensa lahjakkaimmista kapellimestareista. Tästä ovat esimerkkinä kiinnitykset Gävlen sinfoniaorkesterin ja Tanskan radion sinfoniettan ylikapellimestariksi. Tällä hetkellä Koivula toimii Joensuun kaupunginorkesterin ja Västerås Sinfoniettan taiteellisena johtajana. Pohjoismaisten orkestereiden lisäksi Koivula on vieraillut mm. Saksassa, Skotlannissa, Irlannissa, Espanjassa ja Italiassa. Koivula on myös tunnustettu oopperakapellimestari ja levytyksiä hän on tehnyt useille eurooppalaisille levymerkeille.
Lähiaikoina Koivula johtaa oopperaa Suomen Kansallisoopperassa ja Kööpenhaminassa sekä vierailee mm. Saksassa ja Italiassa.


Jorma Silvasti

Jorma Silvastin ura lähti nousuun hänen voitettuaan arvostetun Timo Mustakallio -kilpailun vuonna 1982. Sen jälkeen hän on ollut kiinnitettynä monissa saksalaisissa oopperataloissa, mm. Frankfurtissa ja Karlsruhessa. Vierailuja Silvasti on tehnyt eri oopperataloissa ympäri maailmaa, mm. Los Angelesissa, Lontoon Covent Gardenissa, Berliinissä, Pariisissa sekä Wienissä. Silvasti esiintyy säännöllisesti myös Suomen Kansallisoopperassa sekä Savonlinnan oopperajuhlilla ja Bayreuthin Festivaalilla. Ennen joulua hän tulkitsi Rudolf Hössin roolin Nicholas Mawin oopperassa Sophie’s Choice Sir Simon Rattlen johdolla sekä Janáčekin Jenufa-oopperan Lacan roolin Wienin valtionoopperan produktiossa. Vuonna 2004 Silvasti laulaa New Yorkin Metropolitanissa Karita Mattilan kanssa Janáčekin Káta Kabanovassá. Jorma Silvasti aloitti lyyrisenä tenorina ja hän on laulanut menestyksekkäästi Mozart-rooleja, kuten Taikahuilun Taminoa. Hänen roolejaan ovat myös mm. Tšaikovskin Jevgeni Oneginin Lenski, Gounodin Faustin nimirooli, Wagnerin Reininkullan Loge sekä Brittenin Peter Grimes. Silvastin konserttiohjelmisto ulottuu Bachista Beethoveniin ja Mahlerista Stravinskyyn sekä nykymusiikkiin.


Vera Lopatina, viulu

Vera Lopatina (s. 1989) aloitti viulunsoiton opiskelun viisivuotiaana Tatjana Liberovan johdolla Vasilcostrovskyn musiikkikoulussa. Kuusivuotiaana hän jo esitti kamariorkesterin kanssa Saksassa Vivaldin viulukonserton. Vuonna 1998 hän voitti Andrea Postaccinin kansainvälisen nuorten taiteilijoiden kilpailun Italiassa, samana vuona hän sijoittui toiseksi Saksassa kansainvälisessä nuorten viulistien kilpailussa.
Vera Lopatina on esiintynyt jo useasti Pietarissa sekä Moskovassa sekä Suomessa, Puolassa, Saksassa, Ranskassa sekä Italiassa. Italiassa hän esiintyi menestyksekkäästi vuonna 1999 soolokonserteissa esittäen Vivaldin konserttoa kahdelle viululle ja orkesterille sekä Mozartin konserttoa viululle ja orkesterille.
Vera Lopatina on osallistunut esiintymällä useissa kansainvälisissä nuorten muusikkojen tapaamisissa ja konserteissa.