Kansallisoopperan ylikapellimestari Muhai Tang johtaa Sinfonia Lahden konsertissa

To 13.3. 2003 klo 19 Sibeliustalo

SINFONIAKONSERTTI

Muhai Tang, kapellimestari
Marc-André Hamelin, piano

Felix Mendelssohn: Kesäyön unelma, alkusoitto op.21

Anton Rubinstein: Pianokonsertto nro 4 d-molli op. 70
Moderato assai - Allegro
Andante
Allegro

Pjotr Tsaikovski: Sinfonia nro 4 f-molli op. 36
Andante sostenuto - Moderato con anima - Moderato assai, quasi Andante - Allegro vivo
Andantino in modo di canzone
Scherzo. Pizzicato ostinato - Allegro
Finale. Allegro con fuoco


Felix Mendelssohn: Kesäyön unelma, alkusoitto op.21

Hampurissa syntynyt, mutta Berliinissä kasvanut Felix Mendelssohn (1809-1847) oli varhaiskypsä muusikko, joka kirjoitti ensimmäiset sävellyksensä tiettävästi jo alle kymmenen vuoden ikäisenä. Mendelssohn polveutui sivistyneestä ja varakkaasta juutalaisperheestä. Hänen isänsä oli pankkiiri, isoisä arvostettu filosofi. Vain harva säveltäjänalku eli niin onnellisissa ja suotuisissa olosuhteissa kuin Mendelssohn. Kun Felix ja hänen sisarensa Fanny yhdessä tutustuivat Shakespearen satunäytelmään Kesäyön unelma, se teki nuoreen säveltäjänalkuun vaikutuksen, joka suorastaan pakotti hänet kirjoittamaan siihen välittömästi musiikkia. Syntyi nopeasti pianoduetto, jonka sisarukset soittivat illanvietossa kotinsa yhteydessä olevassa puutarhateatterissa syksyllä 1826. Hieman myöhemmin Felix orkestroi teoksen alkusoitoksi, jonka ensimmäinen julkinen esitys oli säveltäjän johdolla Stettinissä seuraavan vuoden helmikuussa.
Mendelssohn oli alkusoittoa säveltäessään 17 vuoden ikäinen. Musiikkia oli syntynyt jo usean vuoden aikana: laulunäytelmiä, sinfonioita jousiorkesterille, konserttoja yhdelle tai kahdelle soolosoittimelle sekä kamari- ja pianomusiikkia. Ensimmäinen varsinaisesti kypsäksi määritelty sävellys oli Oktetto Es-duuri jousille vuodelta 1825. Alkusoiton säveltämisen jälkeen Kesäyön unelma- teema jäi sivuun, kunnes 17 vuotta myöhemmin Preussin kuningas Fredrik Wilhelm tilasi Mendelssohnilta musiikin näytelmän esitykseen. Tällöin valmistui kolmetoista numeroa, joista tunnetuiksi ovat tulleet etenkin Nokturno, Scherzo ja Häämarssi.
Mendelssohn suosi jo nuoresta pitäen keveän elegisiä ja keijukaismaisen ilmavia ja hauraita tunnelmia. Niitä löytyy myös alkusoitosta, joka kuvailee keijukaisvaltakunnan tanssia ja leikkiä. Kuulija siirtyy perhosenkevyin siivin satujen ja mielikuvituksen maailmaan ja lumous haihtuu vasta, kun hiljainen sointu jälleen sulkee satukirjan. Musiikissa on läsnä myös Mendelssohnin myöhemmin vakiintuneita ominaisuuksia, kuten vankka, selväpiirteisyyttä korostava rakenne ja läpikuultava soitinnus.

Hannu Kivilä

Anton Rubinstein: Pianokonsertto nro 4 d-molli op. 70

Anton Rubinstein (1829-94) oli keskeinen musiikkielämän vaikuttaja Venäjällä 1800-luvun loppupuoliskolla: pianisti, säveltäjä, opettaja, kapellimestari ja hallintomies. Pianisti-Rubinstein debytoi Moskovassa 10-vuotiaana. Jo vuoden kuluttua Rubinsteinin opettaja vei ihmelapsensa konserttikiertueille Eurooppaan. Vuosina 1854-58 Rubinstein teki uuden Euroopan-kiertueen, jonka ansiosta hänet luettiin yhdeksi aikansa suurista pianisteista. Jättimäinen, tulivuorimainen, demoninen - siinä joitakin sanoja, joilla hänen persoonallisuuttaan ja soittoaan kuvailtiin.
Nykyään Rubinsteinia arvostetaan ehkä ennen muuta pedagogina ja maansa musiikkikoulutuksen järjestäjänä. Rubinstein perusti Venäläisen musiikkiseuran 1859 ja Pietarin konservatorion 1862. Hän johti konservatoriota 1860-luvulla ja uudelleen vuosina 1887-91. Oppilaitoksen ensimmäisiä oppilaita oli muuan Pjotr Tšaikovski.
Säveltäjänä Rubinstein oli ammattitaitoinen ja aikaansaava, joskin tyyliltään varsin konservatiivinen romantikko, Beethovenin ja Lisztin perinnön vaalija. Laaja, 1900-luvun alun jälkeen miltei unohtunut tuotanto käsittää mm. parikymmentä oopperaa, kuusi sinfoniaa ja viisi pianokonserttoa. Pianokonsertoista pidetään parhaana neljättä (1864). Aikoinaan tätä tummasävyistä, näyttävää ja fyysisesti vaativaa konserttoa soittivat monet pianovirtuoosit, etenkin Rubinsteinin oppilas Josef Hofmann ja Arthur Rubinstein.
Rubinsteinin neljäs konsertto kuultiin Lahdessa Virtuoosit kohtaavat -festivaalin yhteydessä maaliskuussa 2001. Nähtäväksi jää, heijastaako näin pikainen uusinta vain sitä yleistä mielenkiintoa, jota 1990-luvulla alettiin tuntea vähän soitettuja tai kokonaan unohtuneita romanttisia pianokonserttoja kohtaan, vai onko tämä dramaattinen konsertto nyt ihan oikeasti tekemässä paluuta pianistien kantaohjelmistoon.

Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 4 f-molli op. 36

Pjotr Tšaikovski (1840-93) sävelsi neljättä sinfoniaansa etupäässä vuonna 1877, jolloin hän haksahti avioliittoon henkisesti epätasapainoisen Antonina Miljukovan kanssa. Säveltäjän hermot eivät kestäneet liittoa muutamaa viikkoa pitempään. Lääkäri suositteli Tšaikovskille ympäristön vaihdosta, ja tämä vietti suuren osan vuodesta matkustellen Euroopassa.
Paljon kovaa työtä vaatinut neljäs sinfonia valmistui tammikuussa 1878. Anton Rubinsteinin veli Nikolai johti kantaesityksen Moskovassa helmikuun lopussa. Vastaanotto oli penseähkö. Tšaikovskin sävellysoppilas Sergei Tanejev piti eniten jousiston näppäillen soittamasta scherzosta. Myös sinfonian ensimmäisessä osassa oli hänen mielestään loistavia kohtia, mutta kokonaisuuden kannalta osa oli suhteettoman pitkä. Finaali olisi voinut olla mielenkiintoisempi. Lisäksi Tanejevia arveluttivat sinfonian balettimaiset ja ohjelmalliset piirteet.
Tšaikovski arvosti saamaansa palautetta. Hän puolustautui kysymällä, miksi sinfoniassa ei saisi olla tanssillisia osia tai ohjelmaa - olihan Beethovenillakin: "En soisi kynästäni lähtevän sinfonisia teoksia, jota eivät ilmaisisi mitään ja jotka koostuisivat tyhjästä soinnuilla, rytmeillä ja sävellajin vaihdoksilla leikittelystä."
Tanejeville Tšaikovski kirjoitti, ettei neljännen sinfonian ohjelmaa voi pukea sanoiksi. Kuitenkin vain vähän aiemmin hän oli laatinut varsin yksityiskohtaisen kirjallisen ohjelman taloudelliselle tukijalleen ja läheiselle ystävälleen rouva von Meckille, jolle sinfonia on omistettu. Ohjelman mukaan ensi osan aloittava vaskien trioliteema "on kohtalo, joka tekee tyhjäksi onnen tavoittelun, joka riippuu pään yllä kuin Damokleen miekka ja alinomaa myrkyttää sielua. Se on voittamaton. Ei voi muuta kuin alistua ja riutua hedelmättömästi [jousiston valittava aihe]. Ankea ja toivoton tunne kasvaa yhä voimakkaammaksi. Eikö olisi parempi sulkea silmänsä todellisuudelta ja vaipua unelmiin [puupuhaltimien hilpeämpi, pisteellinen teema]?" Sitten kohtalo muistuttaa itsestään ja keskeyttää päiväunet. "Elämä on siten jatkuvaa kovan todellisuuden ja ohikiitävien unelmien ja onnen näkymien vaihtelua... Mitään turvasatamaa ei ole."
Toisessa osassa muistellaan elämästä väsyneinä menneitä. Menneeseen palaaminen on yhtä aikaa surullista ja jotenkin suloista. Kolmas osa ei ilmennä mitään selvää tunnetilaa. Se koostuu oikullisista arabeskeista, pakenevista kuvista, joita mielikuvitus pienessä nousuhumalassa tuottaa. Viimeinen osa neuvoo, että jos ei itsestään löydä ilon aiheita, pitää hankkiutua kansan pariin. Se osaa vielä iloita ja nauttia elämästä.
Vaikka edellä valikoiden selostettu ohjelma on kiinnostava, se ei tietenkään ole yhtä kuin neljäs sinfonia. Kun Tšaikovski oli lähettämässä ohjelmaansa von Meckille ja luki sen uudestaan, hän kauhisteli sen "epämääräisyyttä ja riittämättömyyttä".

Kari Vatjus


Muhai Tang

Kiinalaisen kapellimestarin, Muhai Tangin ura lähti kansainväliseen nousuun, kun Herbert von Karajan kutsui hänet johtamaan Berliinin filharmonikkoja 1980-luvun alussa. Berliinin myötä hän sai kutsuja niin Lontooseen, Pariisiin kuin Yhdysvaltoihinkin. Nykyään hän johtaa maailman huippuorkestereita sekä vierailee monilla merkittävillä musiikkifestivaaleilla.
Tang on erityisesti ollut kiinnostunut näyttämömusiikista. Hän on johtanut mm. Verdin La Traviatan Hong Kongissa, Stravinskyn Oedipus Rexin Brisbanessa sekä Beethovenin Fidelion Lissabonissa. Viime keväänä Muhai Tang valittiin Suomen Kansallisoopperan uudeksi ylikapellimestariksi. Hän on toiminut myös mm. lissabonilaisen Gulbenkian orkesterin, Queenslandin sinfoniaorkesterin, Kiinan kansallisen sinfoniaorkesterin sekä Kiinan oopperan ylikapellimestarina.

Marc-André Hamelin

Kanadalainen pianisti Marc-André Hamelin opiskeli pianonsoittoa mm. Philadelphiassa, Yhdysvalloissa Yvonne Hubertin, Harvey Wedeenin ja Russell Shermanin johdolla. Hänen kansainvälinen uransa lähti nousuun Garnegie Hall –kilpailun voiton jälkeen vuonna 1985.
Hamelin kiertää vuosittain maailman merkittävimpiä konserttilavoja mm. Pariisissa, Wienissä, Berliinissä, Frankfurtissa sekä New Yorkissa. Hän on esiintynyt monien huippuorkestereiden kuten Chicagon sinfoniaorkesterin, Royal Concertgebouw orkesterin, Birminghamin sinfoniaorkesterin sekä BBC filharmonikkojen solistina ja tehnyt yhteistyötä arvostettujen kapellimestareiden, mm. Vassili Sinaiskyn, Leonard Slatkinin, Osmo Vänskän, Jukka-Pekka Sarasteen sekä Christoph Eschenbachin kanssa.
Marc-André Hamelin on levyttänyt Hyperion -levymerkille mm. Alkanin ja Bernsteinin konsertot sekä Medtnerin ja Skrjabinin kaikki sonaatit. Chopin-Godinsky Studies –äänite voitti Grammophone Instrumental Awardin vuonna 2000.