Osmo Vänskä johtaa oman sävellyksensä kantaesityksen syntymäpäiväkonsertissaan

To 27.2. 2003 klo 19 Sibeliustalo

JUHLAKONSERTTI
Osmo Vänskä 50 vuotta

Osmo Vänskä, kapellimestari
Karl Leister, klarinetti

Osmo Vänskä: Here!…Beyond?

Wolfgang Amadeus Mozart: Klarinettikonsertto A-duuri (KV 622)
Allegro
Adagio
Rondo (Allegro)

Jean Sibelius: Sinfonia nro 1 e-molli, op.39

Andante, ma non troppo – Allegro energico
Andante (ma non troppo lento)
Scherzo. Allegro
Finale (Quasi una Fantasia). Andante – Allegro molto


HERE!…BEYOND?

Jo alkulämmittelyssä näyttää tulevan uskonpuute ja homma uhkaa valua käsistä, mutta ryhdistäytyminen antaa uutta puhtia jolkotteluun. Jouset ja puupuhaltimet purskauttavat nopeita kuvioitaan, muuten kaikki kuulostaa turvalliselta, niin kuin istuisi sohvalla TV-sarjaa katsellen.
Sooloviulu ja –alttoviulu esittelevät juutalaisvaikutteisen teeman, joka leviää vähitellen koko orkesteriin ja muuttuu, jos ei ihan marssiksi niin kävelyksi ainakin. Syke nopeutuu, jousisto soittaa 16-osia joihin puupuhaltajat liittyvät vastatessaan vaskien heittoihin. Jännite kasvaa, muuttuu hurjemmaksi ja vavahtelee lopulta tuskaansa tam-tamin kirkuessa viiltävästi.
Lohduttava, kaunis(?) ja koskettava melodisuus vie hiljaisuuteen, jonka taustalla lorukepit, muisteltuaan Mozartia, liruttelevat tilkkasen klezmeriä. Siihen tunkevat lopulta trumpetitkin jo tutulla teemalla ja sitten vauhtia. Samaan tapaan kuin aiemminkin musiikki kasvaa ja jännittyy saavuttaen huippunsa lyöjien ja käyrätorviglissandojen ympäröimässä taistelussa.

Osmo Vänskä


Wolfgang Amadeus Mozart: Klarinettikonsertto A-duuri (KV 622)

Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) konsertto klarinetille ja orkesterille on hänen viimeinen täysin valmis teos. Se on sävelletty pääosin lokakuussa 1791, muutamaa kuukautta ennen säveltäjämestarin kuolemaa. Konserttoa ennen oli valmistunut Taikahuilu-ooppera, ja konserton jälkeen Mozart ehti työskennellä vielä tovin Requieminsä parissa. Klarinettikonsertto on kirjoitettu tuolloin Wienin hoviorkesterissa työskennelleelle etevälle muusikolle Anton Paul Stadlerille , johon Mozart oli tutustunut vuonna 1783. Stadler oli myös muutamaa vuotta ennen konserttoa valmistuneen klarinettikvinteton innoittajana.
Tutkimukset ovat viime vuosikymmenien aikana osoittaneet, että konsertto on kirjoitettu klarinetinsukuiselle basettitorvelle, eräänlaiselle alttoklarinetille. Tätä viimeistään 1770-luvun alkupuolella kehitettyä kauniisti ja täyteläisesti soivaa instrumenttia Mozart käytti ensimmäisen kerran puhallinserenadissaan KV 370a (1781) sekä myöhemmin vielä joissakin oopperoissaan ja Requiemissä. Stadlerin osaltaan kehittämän basettitorven ääniala ulottuu hieman normaalia klarinettia matalammalle. Syvästä soinnistaan huolimatta puhallin ei kuitenkaan yleistynyt laajempaan käyttöön.
Yleistunnelmaltaan elämänmyönteinen ja lempeän hyväntuulinen konsertto luetaan Mozartin rakastettavimpiin sävellyksiin. Se hyödyntää soolosoittimen ominaisuuksia monipuolisesti, joskin painottaa jonkin verran enemmän sen lyyrisiä kuin taiturillisia puolia. Wolfgang Hildesheimer toteaa Mozart-kirjassaan: ”Itse asiassa meistä tuntuu aivan siltä kuin Stadler olisi sanonut: tämän Mozartin täytyy toimittaa minulle vielä jotain kunnollista ennen kuin tuoni hänet korjaa, hänen on laulettava vielä kerran, laulettava joutsenlaulunsa”.
Konserton alkuperäinen käsikirjoitus on kadonnut, ja teos tunnetaan vain anonyyminä normaaliklarinetille tehtynä sovituksena, jossa mm. soolostemman alimpia ääniä on muutettu. Ei olekaan yllättävää, että sovittajan epäkiitollisen työn jäljessä on todettu olevan hieman toivomisen varaa.


Jean Sibelius: Sinfonia nro 1 e-molli, op.39

Kun 33 vuoden ikäinen Jean Sibelius (1865-1957) alkoi säveltää ensimmäistä sinfoniaansa, hän ei suinkaan ollut ensimmäistä kertaa kirjoittamassa suurelle orkesterille. Hänellä oli takanaan lähinnä kamarimusiikkiin ja sinfonisiin runoihin painottunut varhaistuotanto, johon sisältyy esim. Kullervo, Sadun ensiversio ja Lemminkäis-sarja. Syksyllä 1897 Sibelius oli suunnitellut sinfonista runoa Pohjolan hongasta. Seuraavaan kevääseen mennessä suunnitelma oli edennyt useampiosaiseksi ohjelmasinfoniaksi, ja ilmeisesti jo kesällä oli selvää, että kysymyksessä olikin sinfonia ilman minkäänlaista kirjallis-ohjelmallista lähtökohtaa.
Työrauhan varmistaakseen Sibelius muutti alkuvuodesta 1899 maaseudun rauhaan Keravalle, jossa sinfonia rakentui joutuisasti suuren salaperäisyyden vallitessa. Mattilan talon eristyneessä hiljaisuudessa syntyi myös Ateenalaisten laulu. Sinfoninen runo Metsänhaltija, sinfonia ja Ateenalaisten laulu saivat kantaesityksensä 26.4.1899 säveltäjän johdolla yliopiston juhlasalissa. Ateenalaisten laulu vei huomiota sinfonialta ja sinfoniselta runolta, mihin oli kyllä luonnollinen selityksensä: Suomen kenraalikuvernööriksi oli nimitetty syksyllä Nikolai Bobrikov, jonka aktiiviset venäläistämispyrkimykset saivat Sibeliuksen kirjoittamaan laulun Rydbergin tekstiin symboliseksi protestiksi tsaari-Venäjän sortoa vastaan. Aika oli siis raskasta ja ahdistunutta sinfonian valmistumisen aikoihin.
Sibelius keskittyi ensimmäisessä sinfoniassaan ennen kaikkea oman ilmaisunsa löytämiseen. Hän korosti, ettei sävellyksellä ollut tällä kertaa muuta lähtökohtaa kuin puhtaasti musiikilliset ajatukset. Vaikka jo Kullervo-sinfoniassa (1892) oli paljon ajatuksen ja rakenteen rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta, yllätti Sibelius nyt kuulijat muodon selkeydellä ja ennen kaikkea leveällä, intohimoisella melodisuudella. Perusluonteeltaan teos on vielä kansallisromanttinen, ja muotoajattelukin viittaa paljolti klassis-romanttiseen perinteeseen. Kuultavissa oli kuitenkin jo temaattisen yhtenäisyyden periaate, ajatellaanpa esimerkiksi alun haaveellista klarinettiteemaa, joka toistuu finaalin johdannossa jousiston leveänä unisonona. Tarmokkaalla ja voimakastunnelmaisella esikois-sinfoniallaan Sibelius katsoo luottavaisin mielin musiikilliseen tulevaisuuteensa, ja samalla teoksen voi kokea myös nuoruudenkauden lopulliseksi hyvästijätöksi.

Hannu Kivilä


Osmo Vänskä
Sinfonia Lahden taiteellinen johtaja Osmo Vänskä (s. 1953) on viime vuosien aikana noussut kansainvälisesti merkittävimpien kapellimestareiden joukkoon. Keväällä 2001 hänet nimitettiin taiteelliseksi johtajaksi Yhdysvaltojen parhaimpiin kuuluvaan Minnesotan orkesteriin, jossa hän
aloittaa syksyllä 2003 mutta jatkaa edelleen työtään myös Lahdessa.
Sinfonia Lahden taiteellisena johtajana Osmo Vänskä on tehnyt määrätietoista ja tavoitteellista työtä vuodesta 1988 lähtien. Yhteistyö kapellimestarin ja orkesterin välillä on tehnyt Sinfonia Lahdesta kansainvälisen tason tekijän, jonka tunnusmerkkinä on innostunut ja motivoitunut työskentely sekä ainutlaatuinen sointi. Vänskä on ollut vuosina 1996-2002 myös BBC:n Skottilaisen sinfoniaorkesterin ylikapellimestari. Hän on niin ikään toiminut myös Tapiola Sinfoniettan sekä Islannin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana.
Osmo Vänskä on tehnyt yli 50 levytystä, joiden joukossa on muun muassa runsaasti palkittuja Sibeliuksen levytyksiä Sinfonia Lahden kanssa BIS-levymerkille.
Osmo Vänskä suoritti kapellimestarin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa 1979. Hänen kansainvälinen uransa käynnistyi Ranskassa Besançonin kansainvälisen kapellimestarikilpailun voiton myötä vuonna 1982. Vänskä on kuluneen vuosikymmenen aikana johtanut kaikkialla Euroopassa sekä Japanissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Muusikonuransa hän aloitti klarinetistina. Vänskä palkittiin Pro Finlandia mitalilla vuonna 2000 ja vuonna 2001 Glasgow’n yliopisto nimitti hänet musiikin kunniatohtoriksi.
Toukokuussa 2002 Osmo Vänskälle myönnettiin Britannian arvostetuin musiikkipalkinto, Royal Philharmonic Society Music Award tunnustuksena hänen ansioistaan Sibeliuksen ja Nielsenin musiikin tulkkina.

Karl Leister
Karl Leister aloitti klarinettiopintonsa isänsä johdolla ja jatkoi niitä myöhemmin Berliinin musiikkikorkeakoulussa. 19-vuotiaana hänet kiinnitettiin Berliinin Koomisen Oopperan sooloklarinetistiksi. Muutamaa vuotta myöhemmin Leister jätti Koomisen Oopperan ja siirtyi Herbert von Karajanin johtaman Berliinin Filharmonikkojen sooloklarinetistiksi.
Orkesterityönsä ohella Karl Leister on tehnyt kansainvälisen uran solistina, kamarimuusikkona sekä mestarikurssien opettajana. Kamarimusiikkia hän esittänyt mm. Amadeus -kvartetin, Pinchas Zuckermanin, Kathleen Battle’n ja Wilheml Kempfin kanssa. Solistina hän on soittanut mm. Herbert von Karajanin, Seiji Ozawan, Karl Böhmin sekä Sir Neville Merrinerin johdolla.
Leister on ollut perustamassa Berliinin Filharmonikkojen Puhaltajia, Berliinin Solisteja sekä Ensemble Wien-Berliiniä ja hänet on palkittu monissa kansainvälisissä kilpailuissa.
Leister on ehtinyt myös levyttää paljon klarinettikirjallisuutta. Hän esiintyy mm. Sinfonia Lahden ensimmäisellä äänitteellä, jossa hän tulkitsee Crusellin klarinettikonserttoja.
Vuonna 1987 Karl Leister nimitettiin vierailevaksi professoriksi Lontoon Kuninkaalliseen Musiikki-Akatemiaan. Vuodesta 1993 hän on toiminut myös Berliinin musiikkikorkeakoulun professorina.