Osmo Vänskä luotsaa Sinfonia Lahden kiertueelle Japaniin

Osmo Vänskä luotsaa Sinfonia Lahden kiertueelle Japaniin

Sinfonia Lahti tekee Osmo Vänskän johdolla syys-lokakuussa toisen konserttikiertueensa Japaniin. Orkesterilla on 29.9.-9.10.2003 välisenä aikana seitsemän konserttia mm. Sapporossa, Tokiossa ja Osakassa. Kiertue perustuu ensimmäisen Japanin vierailun perusteella annettuun uusintavierailukutsuun ja se on osa Feel Finland –projektia, jossa suomalaista kulttuuria esitellään laajasti Japanissa.

Sinfonia Lahden Japanin kiertueohjelma:

29.9. klo 19.00 Suntory Hall, Tokio
2.10. klo 19.00 Sumida Triphony Hall, Tokio
3.10. klo 19.00 The Harmony Hall, Matsumoto
4.10. klo 19.00 Musashino Civic Cultural Hall, Tokio
5.10. klo 14.00 The Symphony Hall, Osaka
7.10. klo 19.00 Symphony Hall, Fukuoka
9.10. klo 19.00 Concert Hall Kitara, Sapporo


Osmo Vänskän johtama Sinfonia Lahti, solistinaan englantilainen David Garrett esiintyy Japanin kiertueen läksiäiskonsertissa Sibeliustalossa torstaina 25.9.2003. Seuraavassa tietoa konsertista:

To 25.09. klo 19:00 Sibeliustalo

SINFONIAKONSERTTI
Japaniin läksiäiskonsertti

Osmo Vänskä, kapellimestari
David Garrett, viulu

Sibelius: Karelia-alkusoitto
Sibelius: Viulukonsertto
Tšaikovski: Sinfonia nro 5

Liput : 20 / 17 / 6 €

Sinfonisesti yhdessä:
UPM-Kymmene Oyj


Jean Sibelius: Karelia-alkusoitto op.10

Venäjän suunnalta väijynyt uhka vaikutti 1800-luvun lopulla selvästi Suomen kansallistunteen voimistumiseen ja sen myötä myös monen taiteilijan työskentelyyn. Venäläistämisen pelko innosti mm. järjestämään kaikenlaisia isänmaallisia iltamia ja kuvaelmia, joissa vain pystyttiin tyylikkäästi kiertämään voimassa olevia sensuurimääräyksiä. Kun Helsingin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston Viipurilainen Osakunta keväällä 1893 suunnitteli kuvaelmasarjaa Karjalan historiasta, oli itsestään selvää, että Jean Sibelius (1865-1957) kutsuttiin säveltämään musiikki sitä varten. Näihin aikoihin Sibeliuksella oli teosluettelossaan jo mm. Kullervo-sinfonia, Satu sekä Tuonelan joutsen, joka oli juuri hahmottunut ja tarkoitettu sittemmin toteutumattoman Veneen luominen –oopperan alkusoitoksi.

Osakunnan antama tehtävä vetosi Sibeliukseen, sillä suunnitellut kuvaelmat kiehtoivat hänen myyteille ja historialle altista mieltään. Hän aloitti kuvaelmamusiikin kirjoittamisen kesällä 1893 Ruovedellä ja viimeisteli työn Helsingissä. Musiikki koostui alkusoitosta sekä yksittäisistä numeroista, jotka oli tarkoitettu esitettäväksi eräänlaisina ”koristeina” ennen kuvaelmia ja osittain myös niiden aikana. Osakunnan iltamat pidettiin vielä saman vuoden marraskuussa Helsingin Seurahuoneella. Paljon huomiota herättäneen tilaisuuden päänumerona oli Kuvaelmia Karjalan historiasta, ja Sibelius itse johti tuoreen musiikkinsa tässä huvikauden isänmaallisessa suurtapahtumassa, jonka tuotto oli tarkoitettu käytettäväksi Viipurin läänin asukkaiden kansanvalistustyöhön.

Monien asiantuntijoiden mielestä Karelia-musiikista tuli paljon merkittävämpää kuin mitä viipurilaisten juhlaan olisi tarvittu. Iltamayleisö kiinnitti sitä paitsi huomiota ennen kaikkea näyttämötapahtumiin eikä musiikki päässyt täyteen oikeuteensa. Asia onneksi korjautui jo muutamaa päivää myöhemmin, kun Helsingin orkesterin populäärikonsertissa esitettiin lyhennetty sarja, joka koostui osista Overture (Alkusoitto, joka julkaistiin muutamia vuosia myöhemmin opusnumerolla 10), Intermezzo, Ballade ja Alla marcia (joista myöhemmin muodostui hyvin suosittu Karelia-sarja op.11).

Karelia-musiikissa ei ollut Kullervon synkkää kohtalontuntua eikä Sadun tai Tuonelan joutsenen salaperäistä mystiikkaa. Se oli valoisaa ja helposti omaksuttavaa, parhaassa mielessä kansantajuista. Erik Tawaststjerna kirjoittaa alkusoiton pääteeman kirvoittaneen Sibeliuksen maanmiesten silmissä ”näyn Viipurin linnasta”, kun taas sivuteema ”suree kansan kohtaloita raukoilla rajoilla”. Kolmantena teemana kuullaan fanfaari, joka esiintyy myös kolmannessa kuvaelmassa.


Jean Sibelius: Viulukonsertto d-molli, op.47

Viulu oli Sibeliuksen suuri rakkaus. Hänellä oli nuoruusvuosinaan haaveena viuluvirtuoosin ura, ja hänen sanotaankin säveltäneen konserton omille toteutumattomille unelmilleen. Tähän teokseen Sibelius kirjoitti säveltäjänä kaiken sen mikä häneltä esittävänä taiteilijana oli jäänyt kokematta, kun toiveet viuluvirtuoosin urasta vähitellen murenivat. Sibelius ei säälinyt eikä säästänyt tulevaa solistiaan.

Konsertto syntyi viulutaituri Willy Burmesterin ehdotuksesta ja häntä Sibelius luonnollisesti pyysi myös kantaesittäjäksi. Burmester toimi vuosina 1892-95 Helsingin Orkesteriyhdistyksen orkesterin konserttimestarina ja solistina, ja sen jälkeen vapaana taiteilijana lähes joka puolella maailmaa. Sibelius ja Burmester eivät kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen ensiesityksen ajankohdasta. Säveltäjä olisi halunnut järjestää sen mahdollisimman pian kehnon taloudellisen tilanteensa korjaamiseksi. Syntyi vertaansa vailla oleva sotku, lupauksia eri solisteille, kiukkuisia kirjeitä, pettymyksiä. Burmester joutui lopulta väistymään ja kantaesityksen sai hoitaakseen Helsingin Musiikkiopiston (nyk. Sibelius-Akatemia) viulunsoiton opettaja Viktor Novàcek.

Konsertto valmistui vuoden 1903 loppuun mennessä ja kantaesitys oli heti seuraavan vuoden helmikuussa. Säveltäjän johtamassa konsertissa kuultiin ensi kertaa myös orkesteriteos Cassazione sekä Tulen synty- runoelma. Novàcekilla oli suuria vaikeuksia konserton teknisten haasteiden parissa ja kritiikki olikin kaikin puolin nyreää. Sibeliuskaan ei ollut tyytyväinen lopputulokseen ja veti konserton takaisin työpöydälleen muokattavaksi.

Konserton ensiversiossa oli paljon yksityiskohtia, joiden jäljet johtivat nuoren viuluvirtuoosiksi tähtäävän muusikon ohjelmistoon. Toisessa versiossa, jota nykyisin pääasiassa esitetään, ankara kritiikki sitten karsi kylmästi pois kaiken epäoleellisen, ja Sibelius loihti yhdeksi kokonaisuudeksi toisaalta taiturikonserton, toisaalta sinfonisen konserton ainekset. Tasasuhtaisen muodon saavuttaminen ei liene ollut tämän työn vähäisimpiä päämääriä. Uusitun version ensiesitys oli lokakuussa 1905 Berliinissä. Solistina oli nyt böömiläinen viuluniekka Carl Halir ja kapellimestarina itse Richard Strauss. Julkaistessaan konserton Sibelius omisti sen unkarilaiselle taiteilijalle Ferenc Vecseylle.

Mutta mikä muu kuin itsekritiikki sai säveltäjämestarin loppujen lopuksi kajoamaan konserttoon ja muokkaamaan siitä uuden version? Sibelius ei siis ollut tyytyväinen epävarmaan kantaesitykseen ja varsinkaan sen arvosteluihin: ”Viulukonserttoni minä otan pois; vasta kahden vuoden päästä se ilmestyy. Suuri salainen murheeni näinä aikoina. Ensimmäinen osa on muokattava uuteen uskoon, andanten suhteet myös ym.”, hän kirjoitti Axel Carpelanille, originellille ystävälleen ja henkiselle tukijalleen. Tärkeimpänä syynä voidaan kuitenkin pitää yksinkertaisesti sitä, että säveltäjä koki konserton olevan vielä vailla lopullista muotoaan. Mieleen saattaa juolahtaa myös kysymys siitä miten konsertolle olisikaan käynyt, jos Burmester olisi saanut sen esittää. Olisiko säveltäjän oma mielipide tällöin voittanut arvostetun solistin lausunnon?


Pjotr Tsaikovski: Sinfonia nro 5 e-molli, op.64

Neljännen sinfonian valmistumisesta ehti kulua peräti kymmenkunta vuotta ennen kuin Pjotr Tsaikovski (1840-93) ryhtyi säveltämään viidettään. Väliaika ei suinkaan kulunut toimettomana, sillä säveltäjä sai sinfonioiden välillä valmiiksi mm. viulukonserton, Manfred-sinfonian, Eugene Onegin- ja Mazeppa- oopperat sekä jousiserenadin. Tsaikovskin neljättä, viidettä ja kuudetta sinfoniaa on kuvailtu useissa yhteyksissä säveltäjän sisäisen taistelun heijastumiksi. Näiden sinfonioiden taustalla voi myös todeta olevan ohjelmalliset lähtökohdat. Neljännen sinfonian varsin yksityiskohtainen ohjelma tunnetaan mesenaatilleen Nadezda von Meckille lähetetystä kirjeestä, mutta viidennen ohjelmasta tiedetään vain muutama luonnosmainen lause. Kuudennen sinfonian sisällön Tsaikovski sen sijaan piti omana tietonaan.

Viidennessä sinfoniassa Tsaikovskin luonnostelema ohjelmallisuus liittyy kohtalo-aiheen ympärille, kuten neljännessäkin. Säveltäjä ei kuitenkaan laatinut sinfonian sisällöstä samanlaista laajaa kuvausta kuin neljännen yhteydessä. On arveltu, että viidennen sinfonian kohtalo viittaisi mahdollisesti säveltäjän poikkeavaan seksuaalisuuteen. Tsaikovski itse kuvasi teoksen jokaisessa osassa esiintyvää johtoteemaa ”täydelliseksi alistumiseksi kohtalon edessä”. Arvostustaan uutta sinfoniaa kohtaan hän mm. osoitti toteamalla ettei se vaikuttanut ”huonommalta kuin muutkaan”.

Tsaikovski aloitti työskentelyn viidennen parissa keväällä 1888 palattuaan takaisin Venäjälle pitkältä kiertueeltaan. Teos valmistui vajaassa neljässä kuukaudessa, ja säveltäjä johti itse kantaesityksen saman vuoden marraskuussa. Esitys ei tiettävästi ollut mikään suuri menestys, ja se herätti myös säveltäjän epäluulot sinfoniaa kohtaan. Näin jälkeen päin voitaneen todeta, että onneksi hän ei kuitenkaan aloittanut koskaan teoksen uudelleenmuokkausta kantaesityksen heikon suosion perusteella.

Sinfonian johtoteema kuuluu heti alussa hiljaa klarinettien salaperäisessä alarekisterissä. Finaalin johdannossa teema esiintyy puolestaan leveänä duurihymninä; se nousee eräänlaiseksi kohtalon syleilystä otetun voiton symboliksi. Teoksen yhtenä esikuvana on saattanut olla Berlioz, mikä ilmenee joka osassa esiintyvän mottoteeman käytön lisäksi myös valssin ottamisessa mukaan sinfoniseen yhteyteen.

Hannu Kivilä


Osmo Vänskä, kapellimestari

Sinfonia Lahden taiteellinen johtaja Osmo Vänskä (s. 1953) on viime vuosien aikana noussut kansainvälisesti merkittävimpien kapellimestareiden joukkoon. Hän on syksystä 2003 alkaen maineikkaan yhdysvaltalaisen Minnesotan orkesterin taiteellinen johtaja. Vänskä jatkaa työtään edelleen myös Lahdessa.

Sinfonia Lahden taiteellisena johtajana Osmo Vänskä on tehnyt määrätietoista ja tavoitteellista työtä vuodesta 1988 lähtien. Yhteistyö kapellimestarin ja orkesterin välillä on tehnyt Sinfonia Lahdesta kansainvälisen tason tekijän, jonka tunnusmerkkinä on innostunut ja motivoitunut työskentely sekä ainutlaatuinen sointi. Vänskä on ollut vuosina 1996–2002 myös BBC:n Skottilaisen sinfoniaorkesterin ylikapellimestari. Hän on niin ikään toiminut myös Tapiola Sinfoniettan sekä Islannin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana.
Vänskä on tehnyt yli 50 levytystä, joiden joukossa on muun muassa runsaasti palkittuja Sibeliuksen levytyksiä Sinfonia Lahden kanssa BIS-levymerkille.

Vänskä on viime aikoina esiintynyt useiden huippuorkestereiden vierailevana kapellimestarina . Yhdysvaltalaisista orkestereista mainittakoon Chicagon, Clevelandin, Bostonin, Pittsburghin, Philadelphian, San Fransiscon, Washingtonin (National SO) sinfoniaorkesterit. Euroopassa Vänskä on johtanut mm. seuraavia orkestereita: Münchenin, Tsekin ja Oslon filharmonikot, Ranskan kansallisorkesteri, BBC:n sinfoniaorkesteri, Deutsches Symphonie-Orchester Berlin, Leipzig Gewandhaus ja Royal Concertgebouw Orchestra. Lisäksi hän on johtanut useita orkestereita Japanissa (mm. Yomiuri Nippon SO) sekä esim. Australiassa (mm. Sydney Symphony). Parin seuraavan kauden aikana Vänskän uusia vierailuorkestereita ovat myös mm. New Yorkin, Berliinin ja Lontoon filharmonikot.

Osmo Vänskä aloitti muusikonuransa klarinetistina ja hän suoritti kapellimestarin tutkinnon Sibelius-Akatemiassa 1979. Hänen uransa käynnistyi Ranskassa Besançonin kansainvälisen kapellimestarikilpailun voiton myötä vuonna 1982. Vänskä palkittiin Pro Finlandia –mitalilla vuonna 2000 ja vuonna 2001 Glasgow´n yliopisto nimitti hänet musiikin kunniatohtoriksi.

Toukokuussa 2002 Osmo Vänskälle myönnettiin Britannian arvostetuin musiikkipalkinto, Royal Philharmonic Society Music Award tunnustuksena hänen ansioistaan Sibeliuksen ja Nielsenin musiikin tulkkina.


David Garrett, viulu

23-vuotias David Garrett syntyi saksalais-amerikkalaiseen perheeseen Aachenin kaupungissa Saksassa. Garrettin kiinnostus viulunsoittoon heräsi hänen isänsä myötävaikutuksella hyvin varhain ja vuonna 1992 hänet huomasi kuuluisa viulisti Ida Haendel, joka on siitä asti tukenut Garrettin uraa. Viulisti Itzhak Perlman on myös ollut Garrettille tärkeä innoituksen lähde.

David Garrett esiintyi orkesterin solistina ensi kerran 10-vuotiaana Gerd Albrechtin johtaman Hampurin filharmonisen orkesterin kanssa. Sen jälkeen Garrett on esiintynyt useiden maailman parhaiden orkestereiden, kuten Lontoon, Los Angelesin ja Israelin filharmonisten orkestereiden kanssa mm. Claudio Abbadon, Zubin Mehtan, Giuseppe Sinopolin ja Herbert Blomstedtin johdolla. Vuonna 1996 Garrett soitti Elgarin viulukonsertin Wienin Musikvereinin salissa Yehudi Menuhinin johdolla ja konsertti saavutti ilmiömäisen suosion.

Vuonna 1994 – nuorempana kuin kukaan taiteilija aiemmin – David Garrett solmi levytyssopimuksen Deutsche Grammophonin kanssa. Hän on levyttänyt mm. Mozartin viulukonsertot yhdessä Claudio Abbadon kanssa sekä Tšaikovskin viulukonserton op. 35 yhdessä Mihail Pletnevin johtaman Venäjän kansallisorkesterin kanssa.

David Garrettin instrumentti on vuodelta 1718 peräisin oleva Stradivarius ”San Lorenzo”, joka kuuluu viulunrakentamisen kulta-ajan parhaisiin soittimiin. Instrumentti on alun perin valmistettu tilaustyönä Madridin prinssille Espanjassa.