Sinfonia Lahti levytti Sibeliuksen ennen julkaisemattomia partituuriversioita

SInfonia Lahti levytti Sibeliuksen ennen julkaisemattomia partituuriversioita

Sinfonia Lahden uusin Sibelius-levytys (BIS-CD-1445) esittelee sekä tunnettuja että ennen levyttämätömiä versioita säveltäjän tuotannosta. Aallottaret-sävelrunoelman, op.73, lopullista ja nykyisin tuntemaamme versiota edeltäneitten kahden aiemmin kuulemattoman partituuriversion lisäksi ensi-esityksensä saavat Cassazionen, op.6, ensimmäinen versio sekä Vårsång (Kevätlaulu) -teoksen, op.16, versio vuodelta 1895. Uutuusäänite on järjestyksessään 51. BIS-levy-yhtiön toteuttamassa Sibeliuksen tuotannon kokonaislevytyshankkeessa.

Osmo Vänskän johtama Sinfonia Lahti kantaesitti syksyllä 2002 toisen ja kolmannen osan Sibeliuksen unohduksiin jääneestä kolmiosaisesta orkesterisarjasta sekä näihin liittyvän niin kutsutun Yalen version Aallottarista. Orkesterisarja tuli esiin BIS-levy-yhtiön mittavan Sibelius-kokonaislevytysprojektin yhteydessä. Teosta ei oltu koskaan aikaisemmin esitetty, vaikka Sibelius ei ole esittämistä kieltänyt. Sarjasta on säilynyt vain toinen (sivut 26-38) ja kolmas osa (sivut 39-70). Ensimmäinen osa on saattanut ollut perustana Yalen yliopiston kirjastossa sijaitsevalle Sibeliuksen yksiosaiselle sävellykselle, jota nykyisessä asussaan nimitetään Aallottariksi. Projektissa avustava brittiläinen Sibelius-asiantuntija Andrew Barnett oli tietoinen teoksen 2. ja 3. osan partituurien sijainnista Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmissa sekä Yalen version olemassaolosta ja ehdotti teosten sisällyttämistä kokonaislevytykseen. Teoksista ei ollut olemassa muuta kuin partituurit, joten Sinfonia Lahti kirjoitutti orkesteriosuudet oikeudenomistajien luvalla, joilta on saatu myös lupa teosten esittämiseen.

Sibelius on antanut Helsingin yliopistosta löytyneiden osien nimeksi ”Fragment ur en Suite för Orkester 1914/ Föregångare till Okeaniderna” (Fragmentteja sarjasta orkesterille 1914/ Aallotarten edeltäjä), jonka hän vasta myöhemmin kirjoitti partituurin kanteen vuosiluvun kera. Osat eivät ole vain fragmentteja, vaan itsenäisiä sävellyksiä. Mielenkiintoa luonnollisesti herättää Sibeliuksen merkintä ”Aallotarten edeltäjä”, jonka voi olettaa viittaavan niin ikään vuonna 1914 valmistuneeseen sävelrunoon Aallottaret. Andrew Barnettin mukaan teosten välinen yhteys ei kuitenkaan ole täysin kiistaton, sillä orkesterisarjan toinen osa perustuu muuhun kuin Aallottaren materiaaliin. Kolmannessa osassa taas on havaittavissa Aallotarten pääteemoja. Barnettin mukaan on mahdollista, että Sibelius teki muutoksia orkesterisarjan ensimmäiseen osaan, laajensi sitä sekä muutti sen lopulta yksiosaiseksi sävelrunoksi Aallottaret, mikä selittäisi osan ”katoamisen”.

Kadonneen ensimmäisen osan yhteyttä Aallottariin ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan. Se on yksinkertaisesti voinut vain hävitä tai se on voitu tuhota. Tai, kuten Barnett esittää, on myös mahdollista, että Sibelius on erehtynyt teoksen päiväyksessä, jonka hän lisäsi partituurin kanteen vasta paljon myöhemmin. Tämä mahdollinen erehdys antaisi aihetta olettaa, että toinen ja kolmas osa olikin tarkoitettu vuonna 1913 valmistuneeseen sävelrunoon Bardi. Bardin alkuperäinen versio on kadonnut, mutta teoksen nykyään tunnettu versio saattaisi olla Sinfonia Lahden kantaesittämän orkesterisarjan kadonnut ensimmäinen osa.

Yalen yliopistossa olevan teoksen partituurin päätyminen Yhdysvaltoihin on oma tarinansa. Elokuussa 1913 Yalen yliopiston professori Horatio Parker tilasi Sibeliukselta sinfonisen runon esitettäväksi Norfolkin musiikkijuhlille amerikkalaisen mesenaattiparin, Carl ja Ellen Stoeckelin valtuuttamana. Maaliskuussa 1914 Sibelius lähetti valmiin yksiosaisen teoksen partituurin ja orkesteriosuudet Yhdysvaltoihin. Pian tämän jälkeen hän kaivoi teoksen esiin ja käytännössä sävelsi sen uudestaan. Etukäteen lähetettyä teosta ei koskaan esitetty, sen sijaan kantaesityksensä sai sävelruno Aallottaret. Kotimatkalle lähtiessään Sibelius luovutti etukäteen lähettämänsä version partituurin Carl Stoeckelille, jonka kautta se lopulta päätyi Yalen yliopiston kirjastoon. Yalen yliopiston versiossa on 45 sivua, joten mikäli tämä teos perustui orkesterisarjan kadonneeseen ensimmäiseen osaan, Sibelius laajensi sitä huomattavasti.

Tämän levyn kantaesityksiin lukeutuvat myös vuonna 1904 sävelletyn Cassazionen alkuperäisversio sekä Vårsång (Kevätlaulu) -orkesterikappaleen partituuri vuodelta 1895. Cassazione jäi ensiesiyksessään vuonna 1904 viulukonserton ja Tulen synty -kantaatin varjoon ja Sibelius ryhtyi 1905 joihinkin tarkistuksiin. Uudistetussa versiossa tarvittavan orkesterin koko on pienempi ja finaaliosa laajempi. Rakenteelliset uudistukset ovat onnistuneet, mutta alkuperäisen version etuna voidaan pitää orkesterivärin ja sonoorisuuden laajuutta.

Vårsång-teoksen partituuri vuodelta 1895 on pidempi ja kunnianhimoisempi kuin vuonna 1903 kustannettu lopullinen versio. Vuoden 1895 partituurissa mukana ovat vielä herkkä, pastoraalimainen avaus sekä hyvin liikuttavat lopputahdit. On helppo ymmärtää, miksi Oskar Merikanto intoutui kuvaamaan teosta sanoin ”kaunein kukka Sibeliuksen orkesterikappaleista”. Lopulta Sibelius päätyi kuitenkin yksinkertaisempaan, ilmaisultaan niukempaan versioon samasta perusmateriaalista.

Mainittujen ensilevytysten lisäksi Sinfonia Lahti tulkitsee levyllä Sibeliuksen Musik zu einer Scène -teoksen (1904), Nikolai II:n kruunajaisiin vuonna 1896 sävelletyn Kruunajaiskantaatin, Mannerheimin Lastensuojeluliiton hyväntekeväisyyskonsertissa vuonna 1925 esitetyn Morceau romantiquen, Cortége-teoksen vuodelta 1905 sekä mielenkiintoisena kuriositeettina musiikin historiaan jääneen Sibeliuksen sovituksen (1900) Porilaisten marssista.

Sinfonia Lahden (Lahden kaupunginorkesteri) tavoite on tuottaa konserteillaan ja levytyksillään elämyksiä ja tehdä samalla tunnetuksi mielenkiintoista, korkeatasoista musiikkia. Vuosien mittainen tinkimätön työ kapellimestari Osmo Vänskän johdolla on nostanut Sinfonia Lahden yhdeksi Pohjoismaiden merkittävimmistä orkestereista. Tinkimättömyys ja ennakkoluulottomuus ilmenee myös Sinfonia Lahden levytyksissä, joista orkesteri on saanut useita merkittäviä tunnustuksia ja palkintoja. Monet Sinfonia Lahden levyistä ovat olleet myös myyntimenestyksiä, joista merkkinä orkesterille on ojennettu kultalevyjä, viimeksi Suomalainen Virsi -levystä 2001.

Osmo Vänskä (s. 1953) on viime vuosien aikana noussut kansainvälisesti merkittävimpien kapellimestareiden joukkoon. Vänskä on toiminut Sinfonia Lahden taiteellisena johtajana 1988 lähtien (päävierailija 1985-88). Vänskä on toiminut myös BBC:n Skottilaisen sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina sekä Tapiola Sinfoniettan ja Islannin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana Vuonna 2003 Osmo Vänskä aloittaa Yhdysvaltojen parhaimpiin kuuluvan Minnesotan orkesterin taiteellisena johtajana. Vänskä on tehnyt yli 50 levytystä. Hän on kuluneen vuosikymmenen aikana johtanut kaikkialla Euroopassa sekä Japanissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Vänskä on vastaanottanut lukuisia tunnustuksia ja palkintoja, joista mainittakoon toukokuussa 2002 myönnetty Royal Philharmonic Society Award, tunnustuksena Vänskän ansioista Sibeliuksen ja Nielsenin musiikin tulkkina.


Tiedustelut:
Sinfonia Lahti /
intendentti Tuomas Kinberg
puh. (03) 814 4452
fax. (03) 814 4451
s-posti: tuomas.kinberg@lahti.fi

Arvostelukappaleet:

Oy Fg-Naxos Ab /
tiedottaja Eva Standertskjöld
puh. (09) 6153 6285
fax. (09) 6153 6299
s-posti:eva@fg-naxos.fi