Sinfonia Lahden Mozart-festivaali pe 16.5 ja la 17.5. Sibeliustalossa

MOZART-FESTIVAALI

Sinfonia Lahden instrumenttifestivaalien sarja jatkuu Mozart-festivaalilla. Parin aikaisemman vuoden aikana pidettyjen piano- ja sellomusiikkitapahumien jälkeen antaudutaan tänä keväänä viulun vietäväksi. Mozartin nimeä kantavalla festivaalilla on ainutlaatuinen tilaisuus kuulla säveltäjämestarin kaikki viisi viulukonserttoa. Sibeliustalon lavalle astuvat nuoret suomalaiset viulistit Antti Tikkanen, Pietari Inkinen, Meri Englund, Elina Vähälä sekä Satu Vänskä.

Lauantain konsertin ohjelmassa on myös viulu- ja alttoviulusolistille sävelletty Sinfonia concertante, jonka solisteina soittavat Sinfonia Lahden konserttimestari Jaakko Kuusisto sekä sooloalttoviulisti Anna Kreetta Turunen.


MOZART-FESTIVAALI
Pe 16.5.2003 klo 19 Sibeliustalo

Osmo Vänskä, kapellimestari
Antti Tikkanen, viulu
Satu Vänskä, viulu
Pietari Inkinen, viulu

Mozart: Viulukonsertto nro 2 D-duuri, KV 211
Allegro moderato
Andante
Rondeau (Allegro)
Kadenssit: Robert Levin

Mozart: Viulukonsertto nro 3 G-duuri, KV 216
Allegro
Adagio
Rondeau (Allegro-Andante-Allegretto)
Kadenssit: Sem Franco

VÄLIAIKA 20 MIN

Mozart: Viulukonsertto nro 5 A-duuri, KV 219
Allegro aperto
Adagio
Rondeau (Tempo di menuetto)
Kadenssit: Joseph Joachim

Konsertti päättyy noin klo 21.



MOZART-FESTIVAALI
La 17.5.2003 klo 17 Sibeliustalo

Osmo Vänskä, kapellimestari
Meri Englund, viulu
Elina Vähälä, viulu
Jaakko Kuusisto, viulu
Anna Kreetta Turunen, alttoviulu

Mozart: Viulukonsertto nro 1 B-duuri, KV 207
Allegro moderato
Adagio
Presto
Kadenssit: Robert Levin

Mozart: Viulukonsertto nro 4 D-duuri, KV 218
Allegro
Andante cantabile
Rondeau (Andante grazioso-Allegro ma non troppo)
Kadenssit: Elina Vähälä

VÄLIAIKA 20 MIN

Mozart: Sinfonia concertante Es-duuri viululle, alttoviululle ja orkesterille, KV 320d (364)
Allegro maestoso
Andante
Presto

Sinfonisesti yhdessä: Suomen Kuvalehti

Konsertti päättyy noin klo 21.


Wolfgang Amadeus Mozart: Viulukonsertot

Vuoden 1773 keväällä 17-vuotias Wolfgang Amadeus Mozart (1756-91) kotiutui kolmannelta Italian-matkaltaan. Näiden kolmen kiertueen aikana ihmelapsesta kehittyi kokenut nerokas nuori taiteilija, jonka musiikki sai jatkuvasti lisää persoonallisia ja syvällisiä piirteitä. Seuraavan vuoden aikana Mozart sävelsi etenkin pianosonaatteja, sinfonioita, sekä jonkin verran kirkkomusiikkia lähinnä Salzburgissa pidettyjä jumalanpalveluksia varten. Kyseisen vuoden keväällä valmistui myös Concertone kahdelle viululle ja orkesterille. Teos on eräitä varhaisia pianokonserttoja lukuun ottamatta Mozartin ensimmäisiä askeleita konserton säveltämisen polulla. Mozartin jatkuvaa nopeaa kehitystä ja kypsymistä 1770-luvun puolivälissä kuvastaa selvästi se, että viiden viulukonserton sarja oli valmis jo reilun vuoden sisällä Concertonen valmistumisesta.

Mozartin viiden varmuudella aidoksi todetun viulukonserton on yleensä uskottu syntyneen hyvin lyhyen ajan eli runsaan puolen vuoden sisällä. Uusimmat käsikirjoituksiin kohdistuneet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että konsertoista ensimmäinen olisi valmistunut todennäköisesti jo kaksi vuotta aiemmin eli vuonna 1773. Tätä teoriaa tukee ennen kaikkea se, että ensimmäinen konsertto on taiteellisesti vähemmän itsenäinen ja siinä voi kuulla esim. Vivaldin ja muiden vanhempien mestareiden musiikin antamia vaikutteita.

Mozartin maine monipuolisena pianotaiteilijana on usein unohduttanut sen tosiasian, että hän oli mitä ilmeisemmin myös varsin taitava viulisti. Mozartin työnkuvaan Salzburgin arkkipiispan palveluksessa kuului mm. omien soolokonserttien antaminen, ja viulukonsertot valmistuivat todennäköisimmin tätä tarvetta silmälläpitäen. On myös arveltu, että Mozart ajatteli konserttoja kirjoittaessaan myös Salzburgin hovikapellin erinomaista konserttimestaria Antonio Brunettia ja hyvää ystäväänsä hovimuusikko Franz Xaver Kolbia. Konserttojen varhaisista julkisista esityksistä ei kuitenkaan ole säilynyt varmoja tietoja, joten kantaesittäjätkin ovat edelleen hämärän peitossa.

Vaikka viulukonsertot siis syntyivät nopeassa tahdissa, voi niissä havaita kehityksen jokseenkin muodollisesta barokki- ja rokokookaavasta kohti vapaampaa tyyliä. Yleisilmeeltään konsertot ovat rentoja ja laulavia: niistä löytyy sulavaa lyyrisyyttä, melodisten aiheiden yltäkylläisyyttä, kuin myös taiturillista bravuuria. Konsertoista kaksi ensimmäistä ovat ilmaisultaan muita jonkin verran kevyempiä. Niitä vertailtaessa havaitaan kuitenkin helposti se, että toisessa konsertossa Mozart on vapautunut jo lähes täysin vanhempien säveltäjämestareiden vaikutteista. Kolmannessa konsertossa hän pääsi lopullisesti sinuiksi viulukonserton kanssa, vaikka aivan jokainen tahti siinä ei olekaan itsenäistä musiikkia: ensimmäisen osan pääteeman Mozart lainasi oopperansa Il Ré pastore eräästä aariasta, ja mm. kansansävelmiä sisältävässä finaalissa säveltäjä siteeraa Dittersdorfin ns. karnevaalisinfoniassa olevaa musettea Ballo Strasburghese. (Siitä on myös peräisin konserton joskus käytetty lisänimi Strassburger Konzert). Hitaassa osassa Mozart yllätti kuulijansa viulun laululla, joka ilmeikkyydessään oli jotain aivan uutta teoksen säveltämisajankohtana.

Neljännessä konsertossaan Mozart osoittaa jälleen huimat sävellystekniset taitonsa yhdistelemällä mitä moninaisimpia aineksia kiinteäksi kokonaisuudeksi. Hänellä on tässä vaiheessa myös varaa suhtautua kokonaismuodon oikeaoppisuuteen vähemmän vakavalla tavalla. Hidas osa on saanut vaikutteita italialaisesta aariasta, ja se rakentuu kolmesta teemasta ja niiden kertauksesta. Finaalin rondo pitää sisällään kansanomaisen kontratanssin, jonka on arveltu olevan toistaiseksi tunnistamaton kansansävelmä. Viidennen konserton usein käytetty lisänimi Turkkilainen konsertto viittaa keskellä rondoa kuultavaan "turkkilaiseen" musiikkiin, joka on peräisin Mozartin kolme vuotta aikaisemmin oopperaansa Lucio Silla kirjoittamasta balettijaksosta. Mozartin kosketusta aitoon turkkilaiseen musiikkiin on usein epäilty, mutta vaikutteet ovat voineet tulla välillisesti esim. mustalaismusiikin kautta, olihan turkkilainen eksotiikka tuolloin muodissa. Konserton hitaana osana on yksinkertaisen mutta sielukkaan melodiikan värittämä adagio, joka ei aikoinaan kelvannut konserttimestari Brunettille. Hän piti sitä liian oppineena ja "tehtynä", ja sai Mozartin kirjoittamaan toisen version, joka tunnetaan nykyisin erikseen numerolla KV 261.

Sisäisesti Mozartin viulukonsertot ovat vahvasti yksilöllisiä ja itsenäisiä sävellyksiä, mutta ulkoisesti melko yhtenäisen kaavan mukaan rakennettuja: niiden orkesterikokoonpano on samanlainen (kolmannen konserton huiluja lukuun ottamatta), ja muoto perinteisen kolmiosainen. Yhteistä on myös sekin, etteivät Mozartin alkuperäiset kadenssit ole säilyneet ja se, että tiedot konserttojen tarkemmasta syntytaustasta ovat hyvin vähäisiä. Mainittakoon, että Sinfonia Lahden konserteissa Mozartin viulukonserttoja on kuultu säännöllisemmin 1960-luvun alkupuolelta lähtien. Toinen konsertto on tuotu esiin tosin ainoastaan kerran (Pyry Mikkola 1974), ja ensimmäinen saa Lahden ensiesityksensä vasta nyt, 230 vuotta valmistumisensa jälkeen.

Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia concertante Es-duuri viululle, alttoviululle ja orkesterille, KV 320d (364)

Sinfonia concertante on Pariisissa ja Mannheimin hovissa 1770-luvulla vakiintunut sävellyslaji, johon myös aikaansa seuraava Mozart kiinnitti huomiota etenkin Pariisissa vieraillessaan. Sinfonia concertantea on määritelty useammallakin eri tavalla, mutta yleisemmin ottaen on kysymys barokin concerto grosson ja soolokonserton ominaisuuksien yhdistämisestä klassisen kauden sinfoniaan. Normaalista soolokonsertosta se eroaa lähinnä siinä, että solistien ja orkesterin vastakkainasettelu ei ole yhtä jyrkkää, ja että solisteja on useita, tavallisesti kahdesta neljään mutta joskus enemmänkin.

Mozartin sinfonia concertante viululle, alttoviululle ja orkesterille syntyi mahdollisesti kesällä 1779 Salzburgissa. Noin vuotta aiemmin hän oli kirjoittanut Pariisissa sinfonia concertanten neljälle puhaltimelle ja orkesterille, ja vuonna 1774 Salzburgissa Concertonen kahdelle viululle ja orkesterille. Nyt esitettävä KV 320d (364) on tuottanut kosolti päänvaivaa tutkijoille, eikä teoksen syntyvaiheista tiedetä edelleenkään riittävästi. Varsinkaan sävellysajankohdan tarkempi määrittäminen ei ole onnistunut, ja vuoteen 1779 on päädytty usein vain siksi että Mozart kotiutui tuolloin Pariisista, jossa oli viettänyt aikaa puolisen vuotta vaikutteita vastaanottaen, säveltäen, konsertoiden ja yksityistunteja antaen. Salzburgissa Mozart viipyi tällä kertaa muutaman vuoden, keskittyen säveltämisen lisäksi mm. hovi- ja tuomiokirkon urkurinviran hoitoon ja kuoron johtamiseen.

Sinfonia concertante -sävellystyyppiä luonnehditaan usein kepeäksi ja hyväntuuliseksi, jossa solistien ensisijainen päämäärä ei ole virtuoosinen loistokkuus. Nämä määreet eivät kuitenkaan rajoittaneet Mozartin luomistyötä, sillä ainakin hänen viulu- ja alttoviulusolistille sekä orkesterille kirjoittamansa teos huokuu mitä puhuttelevinta ylevyyttä ja syvällisyyttä. Jo laaja orkesterijohdanto virittää kuulijat helposti tavallista juhlavampaan mielialaan. Solistit liittyvät mukaan kuin varkain, mutta pysyttelevät sitten tiiviisti etualalla tuoden oman säkenöivän lisänsä yhteiseen musiikin tekemiseen. Teoksen kadenssit eivät ole välttämättä hillittömiä taidonnäytteitä, vaan tuovat esiin enemmän puhtaasti musiikillisia päämääriä palvelevia asioita. Kuten eräässä esittelytekstissä todetaan, voidaan niin solistien ja orkesterin vuorovaikutuksessa kuin viulun ja alttoviulun keskinäisissä suhteissakin kuulla rikas valikoima erilaisia tapoja toimia yhdessä: ajatuksia eteenpäin kuljettavaa dialogia, kädenojennuksia ja kosketuksia, jäljittelyä ja kilpailua...
Hannu Kivilä

MUSIIKKISANASTO

Adagio = hitaasti
Allegretto = kohtuullisen nopeasti
Allegro = nopeasti
Allegro maestoso = nopeasti ja mahtavasti
Allegro ma non troppo = nopeasti, mutta ei liikaa
Allegro moderato = kohtuullisen nopeasti
Andante = käyden
Andante cantabile = käyden laulavasti
Andante grazioso = käyden sirosti
Presto = hyvin nopeasti

Antti Tikkanen
Antti Tikkanen (s. 1980) aloitti viulunsoiton 7-vuotiaana Jokilaaksojen Musiikkiopistossa Oulaisissa Tomasz Orzechin oppilaana. Sittemmin hän siirtyi Sibelius-Akatemiaan vuonna 1997 aluksi Lajos Garamin oppilaaksi ja vuodesta 2000 hän on opiskellut prof. Mi-Kyung Leen luokalla. Antti on myös opiskellut Kuhmon Viulukoulussa Zinaida Gilelsin ja Lyonin Konservatoriossa Pavel Vernikovin johdolla. Antti Tikkanen sai kolmannen palkinnon vuoden 2000 Kuopion Viulukilpailuissa. Samana vuonna hän debytoi Nuoret Virtuoosit- sarjassa Helsingin Juhlaviikoilla. Sen jälkeen hän on esiintynyt useiden suomalaisorkestereiden solistina. Kamarimuusikkona hän on työskennellyt monilla festivaaleilla. Antti on Meta4-kvartetin perustajajäsen.
Antti Tikkasella on käytössään Tönningin Säätiön Alessandro Gagliano-viulu.

Satu Vänskä
Satu Vänskä (s. 1979) on suorittanut viulunsoiton diplomin erinomaisin arvosanoin Münchenin musiikkikorkeakoulussa ja jatkaa siellä opintojaan mestariluokalla prof.Ana Chumachencon oppilaana.

Hän aloitti viulunsoiton 3-vuotiaana Masako Kondon johdolla ja jatkoi Päijät-Hämeen konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa Pertti Sutisen oppilaana. Vuosina 90-92 hän oli myös Kuhmon viulukoulun oppilas, jossa häntä opettivat Zinaida Gilels, Pavel Vernikov ja Ilja Grubert.

Satu Vänskä on esiintynyt mm. Sinfonia Lahden, sinfoniaorkesteri Vivon, Münchenin kamarisolistien ja Münchenin filharmonikoiden kamariorkesterin solistina. Soitantokaudella 98-99 hän oli Sinfonia Lahden “Vuoden nuori solisti”.

Vuodesta 2000 hän on edesmenneen Lord Yehudi Menuhinin perustaman “Live Music Now!”-järjestön stipendiaatti, joka on tuonut hänelle esiintymismahdollisuuksia monien nimekkäiden muusikoiden, mm. Heinrich Schiffin ja Radu Lupun kanssa.

Pietari Inkinen
Pietari Inkinen (s.1980) aloitti viulunsoiton 4-vuotiaana Pohjois-Kymen musiikkiopistossa, jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemian Nuorisokoulutuksessa -1993 ja solistisella osastolla -1997. Opettajina Sibelius-Akatemiassa ovat olleet Lajos Garam, Päivyt Rajamäki ja Tuomas Haapanen. Vuosina 1998-2001 hän opiskeli myös Kölnin musiikkikorkeakoulussa Zakhar Bronin luokalla. Kamarimusiikkia hän on opiskellut Ralf Gothonin, Ilmo Rannan ja Ana Chumachenkon johdolla.

Inkinen edusti Suomea EBU:n Nuorten solistien konsertissa 1995, hän on esiintynyt Radion Sinfoniaorkesterin, Helsingin, Tampereen, Jyväskylän, Kuopion, Kouvolan, Lappeenrannan, Mikkelin ja Vaasan kaupunginorkesterien sekä Kaakon Filharmonikoiden, Tapiola Sinfoniettan, Sibelius-Akatemian Sinfoniaorkesterin, Helsingin Juniorijousten, Camerata Capricen ja Niederrheinischen Jugend Sinfonieorkesterin solistina. Heinäkuussa 2000 hän debytoi Toronto Symphony Orchestran solistina. Hän on lisäksi toiminut mm. Tapiola Sinfoniettan ja Helsingin Juniorijousten konserttimestarina. Hän esiintyy jatkuvasti myös resitaalein sekä kotimaassa että ulkomailla. Inkinen on esiintynyt yhdessä mm. Itzhak Perlmanin, Pinchas Zukermanin, Ana Chumachenkon ja Olli Mustosen kanssa. Kamarimuusikkona Inkistä on kuultu useissa eri kokoonpanoissa, mm. Kuhmon, Mikkelin, Turun ja Tuusulanjärven musiikkijuhlilla.

Meri Englund
Meri Englund (s.1975) aloitti viuluopintonsa 6-vuotiaana Espoon Musiikkiopistossa, jossa hänen pitkäaikaisin opettajansa oli Henrik Botvay. Vuonna 1993 hän jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa, ensin Jaakko Ilveksen ja myöhemmin Kaija Saariketun johdolla. Vuosina 1996-97 Englund opiskeli Göteborgin musiikkikorkeakoulussa professori Milan Vitekin oppilaana. Keväällä 2002 Meri Englund suoritti loppututkintonsa Sibelius-Akatemiasta parhain mahdollisin arvosanoin professori Mi-Kyung Leen johdolla.

Meri Englund on esiintynyt monien merkittävien suomalaisorkesterien mm. Tapiola Sinfoniettan, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin sekä Avantin solistina. Ulkomailla Englund on vieraillut esiintymässä useissa Keski-ja Itä-Euroopan maissa sekä Japanissa.

Suomen kesän lukuisilla musiikkijuhlilla Meri Englundin soittoa on kuultu mm. Kuhmon kamarimusiikissa, Tuusulanjärven kamarimusiikissa ja Turun Musiikkijuhlilla. Vakituisen kamarimusiikkiduon Englund muodostaa yhdessä pianisti Tiina Karakorven kanssa. Lisäksi he esiintyvät triona sellisti Helen Lindénin kanssa. Triolle on myönnetty Espoon Kulttuurisäätiön tunnustuspalkinto v. 2002.

Meri Englund on osallistunut monille mestarikursseille mm. Ana Chumachenkon, Yfrah Neamanin, Leonidas Kavakoksen ja Igor Ozimin johdolla.

Kuopion kansallisessa viulukilpailussa Meri Englund voitti jaetun ensimmäisen palkinnon vuonna 2000. Tällä hetkellä hän toimii Tapiola Sinfoniettan vuorottelevana I konserttimestarina ja esiintyy aktiivisesti solistina sekä kamarimuusikkona.

Elina Vähälä
Elina Vähälä (s. 1975) kuuluu nuorten suomalaisten instrumentalistien ahkerimmin konsertoivaan kaartiin. Hän on kysytty taiteilija niin solistina kuin kamarimuusikkonakin. 1999 Elina Vähälä voitti ensimmäisen palkinnon Young Concert Artists International Auditions-kilpailussa New Yorkissa. Syksyllä 2000 hänet palkittiin Hannoverin kansainvälisessä viulukilpailuissa, yhdessä maailman arvostetuimmassa musiikkikilpailussa.
Vähälä on esiintynyt Suomessa mm. Helsingin, Turun ja Kuopion kaupunginorkestereiden, Tapiola Sinfoniettan, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ja Virtuosi di Kuhmon solistina.
Lahden Kaupunginorkesterin solistina Elina Vähälä suoritti solistidebyytttinsä 12-vuotiaana. Kaudella 1993-1994 hänet valittiin Lahden kaupunginorkesterin "Vuoden Nuoreksi Solistiksi", mistä lähtien hän on vieraillut nykyisen Sinfonia Lahden solistina säännöllisesti. Ulkomailla Vähälä on esiintynyt Dortmundin filharmonikoiden, Tanskan Radion Sinfoniettan sekä English Chamber Orchestran solistina.
Elina Vähälä on vieraillut lukuisilla festivaaleilla Suomessa ja ulkomailla, mm.Kuhmon Kamarimusiikkijuhlilla, Helsingin juhlaviikoilla ja Naantalin Musiikkijuhlilla sekä Spoleto-, El Paso- ja Gilmore-festivaaleilla USA:ssa, Kielletyn Kaupungin Musiikkijuhlilla Pekingissä, Kiinassa, Pariisin ja Pradesin Pablo Casals -festivaaleilla sekä Kansainvälisellä Klassisen Musiikin Festivaalilla Etelä-Afrikassa.
Aktiivisena kamarimuusikkona Vähälä on konsertoinut mm. Juri Bashmetin, Ana Chumachencon, Peter Csaban, Itamar Golanin, Ralf Gothónin, Bruno Giurannan, Steven Isserlisin, Frans Helmersonin ja Arto Noraksen kanssa.
Elina Vähälä soittaa Suomen Kulttuurirahaston omistamalla Strdivarius -viululla vuodelta 1678.
Yhdysvalloissa syntynyt Elina Vähälä aloitti viuluopinnot 3-vuotiaana Seppo Reinikaisen johdolla Päijät-Hämeen konservatoriossa ja jatkoi siellä Pertti Sutisen oppilaana. Kuhmon Viulukoulussa häntä opettivat Zinaida Gilels, Ilja Grubert ja Pavel Vernikov sekä Sibelius-Akatemiassa Tuomas Haapanen. Opintojaan hän täydensi Ana Chumachencolla Münchenissä.

Jaakko Kuusisto
Viulisti ja säveltäjä Jaakko Kuusisto (s. 1974) on opiskellut viulunsoittoa Géza Szilvayn ja Tuomas Haapasen johdolla Sibelius-Akatemiassa, sekä Miriam Friedin ja Paul Bissin oppilaana Indianan yliopistossa Yhdysvalloissa. Kuusisto on myös opiskellut sävellystä Eero Hämeenniemen ja David Dzubayn johdolla. Hänen teoksiaan on esitetty lukuisilla festivaaleilla Pohjoismaissa, sekä mm. Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Helsingin Juniorijouset ovat levyttäneet Kuusiston "Välivuodenajat" -orkesterisarjan Finlandia-levymerkille. Kuusiston ensimmäinen ooppera, "Prinsessan och vildsvanarna" kantaesitettiin Espoossa tammikuussa 2003.

Kuusiston kilpailumenestykset alkoivat Kuopion viulukilpailun voitosta 1989, ja sen jälkeen hän on saavuttanut huippusijoja mm. Jean Sibelius - viulukilpailussa 1990, Indianapolisin viulukilpailussa 1994, Carl Nielsen -viulukilpailussa 1996 sekä maailman vaativimmaksi mainitussa Kuningatar Elisabeth -viulukilpailussa 1997.
Esiintymiset solistina ja kamarimuusikkona ovat vieneet hänet eri puolille maailmaa, mm. Kiinaan, Japaniin, Yhdysvaltoihin, sekä eri puolille Eurooppaa. Viimeisimmät solistiesiintymiset Berliinissä ja Indianapolisissa ovat olleet menestyksekkäitä, ja seuraavalla kaudella Kuusisto esiintyy mm. Minnesotan orkesterin solistina; kotimaassa häntä kuullaan mm. Radion Sinfoniaorkesterin ja Sinfonia Lahden solistina.
Hän on levyttänyt ahkerasti; tänä keväänä ilmestynyt levytys Kalevi Ahon sinfoniasta nr. 3 viululle ja orkesterille Sinfonia Lahden ja Osmo Vänskän kanssa (BIS) on jo ehtinyt saada osakseen ylistäviä arvioita. Kuusiston kokonaislevytys Sibeliuksen nuoruudenteoksista viululle on herättänyt runsaasti huomiota, ja hänen kiinnostuksensa musiikin koko kirjoon on poikinut levytyksiä myös mm. jazzin ja tangon saralla. Viimeisin näistä oli Sinfonia Lahden ja Trio Töykeiden kanssa toteutettu "Music"-levytys (BIS) jolla Kuusisto esiintyi niin solistina, säveltäjänä kuin sovittajanakin.

Kuusisto nimitettiin Sinfonia Lahden konserttimestariksi vuonna 1999. Hän on veljensä Pekan kanssa Tuusulanjärven kamarimusiikin taiteellinen johtaja.

Jaakko Kuusiston soitin on Matteo Goffriller vuodelta 1702.

Anna Kreetta Turunen
Anna Kreetta Turunen (s.1973) on suorittanut diplomit Sibelius-Akatemiassa Matti Hirvikankaan johdolla ja Saarbrückenin Musiikkikorkeakoulussa prof. Diemut Poppenin johdolla. Keväällä 1999 hän suoritti solistisen jatkotutkinnon (Konzertexam) Berliinissä. Anna Kreeta Turunen sai jaetun 2. palkinnon saksalaisten musiikkikorkeakoulujen välisessä alttoviulukilpailussa vuonna –95 ja seuraavana vuonna hän voitti Tampereen valtakunnallisen alttoviulukilpialun. Hän on konsertoinut Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa ja soittanut kamarimuusikkona useilla eri festivaaleilla.
Radionauhoituksia hän on tehnyt mm. YLE:lle. Sinfonia Lahden sooloalttoviulistina hän on toiminut keväästä 2000 ja hän on myös elokuussa 2001 debytoineen Helsingin festivaaliorkesterin perustajajäsen.