Tanskalainen baritonitähti Bo Skovhus tulkitsee Mahleria Sinfonia Lahden konsertissa

To 20.2. 2003 klo 19 Sibeliustalo

SINFONIAKONSERTTI

János Fürst, kapellimestari
Bo Skovhus, baritoni

Richard Wagner: Siegfried-idylli

Gustav Mahler: Rückert-laulut

Ich atmet' einen linden Duft (Hengitin vienoa tuoksua)
Liebst du um Schönheit (Jos rakastat kauneutta)
Blicke mir nicht in die Lieder! (Älä vilkuile laulujani!)
Ich bin der Welt abhanden gekommen (Olen etääntynyt maailmasta)
Um Mitternacht (Keskiyöllä)

Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 1 f-molli, op.10
Allegretto - Allegro non troppo
Allegro
Lento -
Allegro molto - Lento - Allegro molto


Richard Wagner: Siegfried-idylli

Richard Wagner (1813-83) sai elämänsä vähitellen raiteilleen sen jälkeen, kun yli kymmenen vuoden maanpakolaisuus Zürichissä päättyi armahdukseen 1860. Wagner saattoi palata Saksaan. Neljä vuotta myöhemmin Baijerin kuninkaaksi tuli 18-vuotias Ludvig II, joka maksoi Wagnerin velat ja järjesti tälle ylellisen asunnon Münchenistä. Lisäksi säveltäjä sai kuninkaalta 4000 guldenin vuotuisen stipendin. (Ludvig II avusti ratkaisevasti myös ensimmäisten Bayreuthin festivaalien järjestämistä vuosina 1876 ja 1882.)
Ihmissuhteissa Wagnerilla riitti vielä selvitettävää. Avioliitto Minnan kanssa ei ollut onnellinen, ja pariskunta erosi 1862. Sitten Wagner tutustui Franz Lisztin Cosima-tyttäreen. Cosima oli vielä tuolloin Wagnerin hyvän ystävän, kapellimestari Hans von Bülowin vaimo, mutta niin vain kävi, että Richardin ja Cosiman välille kehkeytyi suhde. Huhtikuussa 1865 syntyi heidän ensimmäinen lapsensa, joka sai nimekseen Isolde. Wagner katsoi parhaaksi muuttaa Sveitsiin. Uusi koti löytyi Tribschenistä, läheltä Luzernia. Cosima seurasi perässä 1868.
Joulupäivän aamuna 1870 Cosima heräsi kotonaan siihen, että kuuli makuuhuoneen ulkopuolelta musiikkia - kuin unessa. Todellisuudessa Wagner johti portaikossa 15 muusikon ryhmää. Kun esitys oli ohi, isä tuli lasten kanssa makuuhuoneeseen ja ojensi vaimolleen äsken johtamansa sävellyksen käsikirjoituksen. Siinä luki muun muassa: "Tribschen-idylli, sinfoninen syntymäpäivätervehdys hänen Cosimalleen tämän Richardilta". Kaikkien kerrotaan liikuttuneen kyyneliin asti. Aamiaisen jälkeen tervehdys esitettiin vielä toisen ja kolmannen kerran samana päivänä.
Tribschen-idylli sai näin yksityistä ja intiimiä sävyä, minkä vuoksi sen julkaisemista lykättiin niin kauan kuin se oli taloudellisesti mahdollista. Nimi vaihtui Siegfried-idylliksi ilmeisesti vasta 1877. Sävellys heijastelee perhepiirissä sen syntyajankohtana vallinnutta onnea. Teemat ovat yhtä lukuun ottamatta peräisin Wagnerin samannimisestä oopperasta. Siegfried oli myös Wagnerin ja Cosiman kolmannen, kesällä 1869 syntyneen lapsen nimi.

Gustav Mahler: Rückert-laulut

Itävaltalainen Gustav Mahler (1860-1911) tunnetaan toisaalta romanttisen sinfoniaperinteen huipentajana, toisaalta nerokkaana orkesteriliedien säveltäjänä. Lied ja sinfonia liittyvät Mahlerilla sillä tapaa toisiinsa, että hän käytti usein omia laulujaan sinfonioittensa materiaalina.
Rückert-laulut Mahler sävelsi vuosina 1901-02. Samoihin aikoihin ja saman runoilijan teksteihin syntyi laulusarja Kindertotenlieder (Lauluja lasten kuolemasta). Viidestä Rückert-laulusta ei muodostu yhtä kiinteää kokonaisuutta, eikä kysymyksessä olekaan varsinainen laulusarja. Tyyliltään laulut ovat silti yhtenäisiä. Niitä leimaa sävelkudoksen selkeys ja polyfonisuus sekä kamarimusiikillisen niukka mutta hienostunut orkestrointi.
Blicke mir nicht in die Lieder (Älä vilkuile lauluihini) muistuttaa työrauhan tarpeellisuudesta: sitä kaipaavat niin mehiläiset kuin näihin vertautuva taiteilija. Vaikka laulu oli Mahlerin mielestä näistä viidestä vaatimattomin, hän povasi sille suurinta suosiota. Herkän rakkauslaulun Ich atmet' einen linden Duft (Hengitin vienoa tuoksua) jälkeen Um Mitternacht (Keskiyöllä) johdattaa vakavampiin tunnelmiin. Runon minä muistelee heränneensä keskellä yötä ja katsoneensa taivaalle. Sieltä ei löytynyt yhtään hänelle hymyilevää tähteä. Ajatuksetkin olivat kaikkea muuta kuin valoisia, ja hän päätyi "antamaan valtansa Herran käsiin". Orkesterista on jätetty jouset kokonaan pois.
Liebst du um Schönheit (Jos rakastat kauneutta) on yksinkertainen laulu rakkaudesta. Mahler sävelsi sen lahjaksi Alma-vaimolleen, kun pariskunta vietti ensimmäistä yhteistä kesälomaansa. Soitinnus ei ole Mahlerin vaan Max Puttmannin käsialaa. Ich bin der Welt abhanden gekommen (Olen etääntynyt maailmasta) kuuluu Mahlerin tunnetuimpien laulujen joukkoon. Tekstin sisäänpäin kääntynyt, maailman hyörinästä ja pyörinästä vieraantunut taiteilija elää yksin "taivaassaan, rakkaudessaan ja laulussaan". Mahler sanoi: "Se olen minä itse."

Kari Vatjus

Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 1 f-molli, op.10

Kaikkiaan viisitoista sinfoniaa kirjoittaneen Dmitri Šostakovitšin (1906-1975) ensimmäinen sinfonia kuuluu musiikin historian suuriin debyytteihin 1900-luvun orkesterimusiikin saralla. Teos oli Šostakovitšin diplomityö Pietarin (silloisen Leningradin) konservatoriolle, jossa häntä oli opastanut sittemmin lähes unohduksiin jäänyt Maximilian Steinberg. Kolme vuotta aiemmin, kuudentoista vuoden ikäisenä, Šostakovitš oli suorittanut konservatoriossa pianodiplomin. Näihin aikoihin syntyi myös ensimmäiset luonnokset sinfoniaan. Pianonsoittoa Šostakovitš oli alkanut opiskella yhdeksän vuotiaana äitinsä oppilaana. Nuorta Dmitriä kiinnosti myös säveltäminen, ja kolmeentoista ikävuoteen mennessä hän oli kirjoittanut mm. pianosarjan "Sotilas", surumarssin vallankumouksen uhrien muistolle ja vallankumoussinfonian. (Nämä tosin kuuluivat kymmenen vuotta myöhemmin tuhottujen sävellysten joukkoon).
Ensimmäisen sinfonian kantaesitys oli suoranainen triumfi. Se saavutti melkein uskomattoman menestyksen. Muutaman vuoden sisällä teos esitettiin lähes kaikissa Euroopan musiikkimetropoleissa, ja se ilmestyi myös mm. monen Yhdysvaltalaisen huippuorkesterin nuottitelineille. Myös kaikkein nimekkäimmät kapellimestarit sijoittivat sen ohjelmistoihinsa heti tuoreeltaan: Walter, Klemperer, Stokowski, Toscanini jne. Nuori säveltäjä oli iskeytynyt musiikkia seuraavan yleisön tietoisuuteen yhdellä rysäyksellä. Vuotta kantaesityksen jälkeen Šostakovitš otti vielä osaa Varsovan ensimmäisiin kansainvälisiin Chopin-pianokilpailuihin, joissa hänet palkittiin diplomilla, mutta sitten oli edessä lopullinen uranvalinta.
Konserttipianistiksi vaiko säveltäjäksi? Šostakovitš piti viimeisen varsinaisen pianokonserttinsa vuonna 1930, mutta esiintyi sen jälkeen silloin tällöin lähinnä omien teoksiensa tulkitsijana aina 1960-luvulle asti. Sävellystyöt juuttuivat monien yllätykseksi paikoilleen heti esikoissinfonian ensiesityksen jälkeen. Tämä johtui pianististen haasteiden lisäksi myös oman sävellystyylin löytymiseen liittyvistä seikoista. On oletettavaa, että tuolloisten sävellysopettajien edustama valtatyyli ei vedonnut Šostakovitšiin, eikä hänellä todennäköisesti ollut pienintäkään aikomusta jäädä nk. Pietarin koulukunnan mallioppilaaksi. Koulukunnan kohtalo ei häntä juurikaan askarruttanut, ja päästyään lopulta jälleen kiinni sävellystyöhön, syntyi protestia ja kumousta kiehuva yksiosainen huimanvaikea pianosonaatti. Radikaali uudistusmieli leimasi myös pian sonaatin jälkeen valmistunutta toista sinfoniaa. Musiikkia seuraava yleisö oli ymmällään.
Ensimmäinen sinfonia on ilmaisultaan iskevä ja temperamentikas, joskin se sisältää paikoin myös kamarimusiikillisia ja lyyrillisiä elementtejä. Teoksesta löytää irvokkaiden tunteiden ja rauhallisen mietiskelyn vuorottelua, ja tyypillistä on myös monet yksittäisille instrumenteille kirjoitetut vaativat soolot. Sinfonian painopiste on vielä kuitenkin enemmän perinteen jatkamisessa kuin siteiden rikkomisessa siihen. Tästä huolimatta musiikki on paljon itsenäisenpää kuin mitä voi odottaa 19-vuotiaalta säveltäjältä. Šostakovitšin myöhempien tyylisuuntien elementteihin viittaavat mm. hitaan osan tunnevoimainen pateettisuus sekä siellä täällä havaittava groteski huumori. Soitinnuksessa kiinnittyy huomio etenkin lyömäsoittimien käyttöön sekä paikoin solistiseen pianoon. Raikkaan, sähköistävän teoksen jännittävään ja omaperäiseen kokonaismuotoon viitaten säveltäjä Pehr-Henrik Nordgren totesi aikoinaan: "Ensimmäinen sinfonia on kuin pitkä lause, jonka merkityksen ymmärtää vasta kun on kuullut viimeisen sanan".

Hannu Kivilä


János Fürst

János Fürstin muusikon ura alkoi viulistina. Hän opiskeli viulunsoittoa ensin kotikaupungissaan Budapestissä Liszt Akatemiassa sekä myöhemmin Pariisin konservatoriossa. Täysipainoisen kapellimestariuran Fürst aloitti 1960-luvulla, jolloin hän perusti Irish Chamber Orchestra´n.
János Fürst on toiminut ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana mm. Malmössä, Dublinissa, Marseilles´ssa sekä Winterthurissa. Hän oli myös monia vuosia Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijana. Nykyään Fürst vierailee johtamassa säännöllisesti maailman huippuorkestereita niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Australiassakin.
Sinfoniaorkesterikonserttien ohella Fürst on myös tunnettu oopperakapellimestari. Hän toimi yhdeksän vuotta Marseilles´n oopperan taiteellisena johtajana sekä vierailee säännöllisesti Englannin Kansallisoopperassa, Skotlannin oopperassa sekä Tukholman Kuninkaallisessa Oopperassa. Kööppenhaminassa Fürst johti Peter Maxwell Daviesin Salome-baletin, joka taltioitiin EMI-levymerkille.
János Fürst on toiminut Pariisin konservatorion kapellimestariluokan professorina vuodesta 1997 lähtien.

Bo Skovhus

Tanskalainen baritonitähti Bo Skovhus on opiskellut laulua ensin Aarhusissa, Kööpenhaminan Kuninkaallisen Oopperan Akatemiassa sekä New Yorkissa. Hän kuuluu maailman kysytyimpien laulajien joukkoon ja esiintyy säännöllisesti arvostettujen kapellimestareiden johdolla merkittävissä oopperataloissa ympäri maailmaa, kuten Wienin valtionoopperassa, Pariisissa sekä New Yorkin Metropolitanissa. Skovhusin oopperarepertuaariin kuuluvat mm. Mozartin Don Giovannin nimirooli, Figaron häiden kreivi Almaviva, Cosi fan tutten Gugliemo sekä Wagnerin Tannhäuserin Wolfram.
Oopperan lisäksi Bo Skovhus esittää myös paljon lied-ohjelmistoa, mm. paljon Mahlerin laulusarjoja ja häntä pidetäänkin yhtenä arvostetuimpana nuoren laulajapolven liedtulkkina. Lied-konsertteja Skovhus on pitänyt mm. Salzburgissa, Pariisissa, Lontoossa, Berliinissä, Milanon La Scalassa sekä Tokiossa. Hän on tehnyt lukuisia ooppera- ja liedlevytyksiä useille eri levymerkeille.