Valeria Resjan tulkitsee Griegin suositun pianokonserton Sinfonia Lahden konsertissa

Pe 11.4. 2003 klo 19 Sibeliustalo

SINFONIAKONSERTTI

Ole Kristian Ruud, kapellimestari
Valeria Resjan, piano

Eivind Groven: Hjalarljod, juhla-alkusoitto orkesterille

Edward Grieg: Pianokonsertto a-molli, op.16
Allegro molto moderato
Adagio -
Allegro moderato molto e marcato

Franz Schubert: Sinfonia nro 5 B-duuri
Allegro
Andante con moto
Menuetto. Allegro molto
Allegro vivace


Eivind Groven: Hjalarljod, juhla-alkusoitto orkesterille

Eivind Groven (1901-1977) jää Norjan musiikin historiaan varsin monipuolisena ja toimeliaana muusikkona. Hän oli ennen kaikkea säveltäjä ja kansanmusiikin kerääjä, mutta myös soitinten keksijä, viulisti ja kapellimestari. Sävellystyönsä ohella Groven toimi aikoinaan viidentoista vuoden ajan kansanmusiikin asiantuntijana Norjan radiossa ja ehti myös sovittaa noin kaksi tuhatta pelimannisävelmää ja muita kansansävelmiä. Grovenin käsistä on lähtöisin mm. pianon virityksen muuntolaite sekä sähköurut, joissa oktaaviin sisältyy 36 kiinteää sävelkorkeutta. Grovenin sävellystuotantoon sisältyy esim. kaksi sinfoniaa, pianokonsertto, pienempiä orkesteriteoksia, yksinlauluja, pianokappaleita sekä teoksia kuorolle ja orkesterille.
Värikäs ja juhlallinen Hjalarljod- alkusoitto lienee Grovenin eniten esitetty orkesteriteos niin kotimaassaan kuin muuallakin, ja se on ylipäätään soitetuimpia norjalaisia nykysävellyksiä maailmalla. Alkusoitto on kirjoitettu sävellyskilpailuvoiton myötä Oslon uuden raatihuoneen avajaisiin, kun kaupunki täytti 900 vuotta vuonna 1950. Teoksen nimi on johdettu norjan kielen sanoista Hjale ja Ljod, jotka tarkoittavat paimenten käyttämää laulutapaa (eräänlaista joikua) sekä ääntä. Mainittakoon, että Groven vieraili Lahdessa vuonna 1964 Urpo Pesosen johtamassa Pohjoismaisten musiikkipäivien konsertissa, soittaen hardangerviulua juuri valmistuneessa balladissaan Margjit Hjukse.

Edward Grieg: Pianokonsertto a-molli, op.16

Kun Edward Grieg (1843-1907) opiskeli vuosina 1858-62 Leipzigissa, ei norjalaisen musiikin asema ollut pitkästä historiastaan huolimatta vielä täysin vakiintunut. Yleinen kiinnostus kansanmusiikkiin oli tosin maassa jo virinnyt, ja kansallisromantiikan läpimurtokin oli tosiasia. Varsinainen Norjan musiikin "kulta-aika" oli kuitenkin vielä edessä, ja siihen tuli tärkeällä osuudellaan vaikuttamaan myös Grieg. Vielä 1860-luvun alkupuolella Grieg piti sävellyksiään lähinnä saksalaisen musiikin jäljittelynä, kunnes hän yhdessä nuoren kollegansa Rikard Nordraakin kanssa perehtyi norjalaiseen kansanmusiikkiin. Nordraak sai Griegin havaitsemaan kansanmusiikin arvon, ja yhdessä he julistivat vapauttavansa kotimaansa musiikin voimakkaista saksalaisvaikutteista.
Kesällä 1868 valmistunut pianokonsertto oli sinfonian ohella Griegin ensimmäinen suurimuotoisempi teos, eikä niitä syntynyt montaa sen jälkeenkään. Sinfonian lisäksi hän oli jo ehtinyt kirjoittaa mm. joitakin pianokappaleita sekä kaksi sonaattia viululle ja pianolle, joista ensimmäiseen itse Liszt oli kiinnittänyt huomiota. Liszt tutustui myös pianokonserttoon, jonka käsikirjoituksen Grieg näytti pianon mestarille Roomassa keväällä 1870. Tämä soitti sen läpi yhdellä istumalla ja ihastui siihen vilpittömästi. "Nerokasta kuin ruotsalainen punssi", kerrotaan Lisztin huudahtaneen eräässä finaalin kohdassa.
Konserton kantaesitys Kööpenhaminassa keväällä 1869 oli suuri menestys, mutta esim. Saksan ensiesityksessä Griegin sävelmaailman lyyrisyys ja rapsodisuus nähtiin kapeakatseisesti negatiivisemmassa valossa. Vaikka norjalaisella kansanmusiikilla olikin suuri vaikutus Griegin sävelkielen muotoutumiseen, ei pianokonsertto sisällä juurikaan suoraan kansanmusiikista lainattuja aiheita. Grieg kirjoitti konserton uransa läpimurtovaiheessa, jolloin hän yhdisti pääasiassa kansallisromanttisten periaatteiden mukaisesti kotimaansa kansanmusiikin sävyjä ja tunnelmia jo aiemmin omaksumaansa saksalaiseen perinteeseen. Huomio kohdistuu etenkin lämpimään ilmeikkääseen melodisuuteen ja värikkääseen, omaperäisen kekseliäisyyden paljastavaan harmoniaan. Tunnelma on paikoin hyvin idyllinen, suorastaan "täyteläisen runollinen", kuten eräässä tekstissä todetaan. Kansanmusiikin rytmiikka on havaittavissa selvimmin finaalissa. Konserton (etenkin ensiosan) silloin tällöin mainitut Schumann- vaikutteet ovat ilmeisiä, mutta ehkä sittenkin usein liioiteltuja.

Hannu Kivilä

Franz Schubert: Sinfonia nro 5 B-duuri

Beethovenin jälkeiset säveltäjät eivät yleensä epäonnistuneet kirjoittaessaan viidettä sinfoniaa. Poikkeuksena voi pitää Mendelssohnia, jonka sinfonioiden numerointi tosin johtaa harhaan: Uskonpuhdistussinfonian oikea järjestysnumero olisi kakkonen. Monien myöhempien romantikkojen, kuten Brucknerin ja Tsaikovskin viitonen kuuluu heidän sinfoniasarjansa parhaimmistoon. Dvorakin viides on vähintäänkin kelpo sinfonia; Mahlerin viides saattaa olla hienointa, mitä hän sai sinfonian alalla aikaan. Kumma kyllä, sama nyrkkisääntö pätee vielä 1900-luvullakin: ainakin Sibeliuksen (1914), Nielsenin (1922), Sostakovitsin (1937), Vaughan Williamsin (1943), Prokofjevin (1944) ja Martinun (1946) viidennet sinfoniat ovat kaikki enemmän tai vähemmän mestariteoksia.
Miten pärjää tässä seurassa Franz Schubertin (1797-1828) vain 19-vuotiaana säveltämä viides sinfonia? Omista lähtökohdistaan mainiosti. Sinfonia on tekijänsä suosituimpia, eikä suosio varmaan ihmetytä ketään. Näin hyväntuulista, melodista, kaikin puolin tasapainoista ja luontevasti virtailevaa musiikkia on vaikea vastustaa.
Schubertin neljäs sinfonia sai otsikokseen "Traaginen". Viides on sille perusvireeltään koko lailla vastakohtainen teos - lisänimenä voisi hyvin olla "Aurinkoinen". Neljännessä sinfoniassa Schubert oli käyttänyt suurehkoa orkesteria, muun muassa neljää käyrätorvea. Viidennen sinfonian orkesterista hän jätti ylimääräiset käyrätorvet pois, samoin klarinetit, toisen huilun, trumpetit ja patarummut. Soitinvalikoiman lienee osaltaan määrännyt se, että Schubert kirjoitti tämän sinfonian salonkiorkesterille aikana, jolloin Napoleonin sodat häiritsivät normaalia konserttielämää.
Schubertin neljäs sinfonia oli liittynyt 1700-luvun jälkipuoliskolla sekä kirjallisuudessa että musiikissa vaikuttaneeseen varhaisromanttiseen virtaukseen nimeltä Sturm und Drang (myrsky ja kiihko). Viidennen sinfonian tyylillisenä lähtökohtana on sen sijaan varhainen klassismi. Schubert ihaili erityisesti Mozartin sinfoniaa nro 40 g-molli, ja tämä ihailu kuuluu viidennessä sinfoniassa, etenkin ensi osassa mutta myös menuetissa. Mozartilainen on niin ikään sinfonian finaali, kun taas hitaan osan innoittajana tuntuu olleen Joseph Haydn.

Kari Vatjus


Ole Kristian Ruud

Norjalainen kapellimestari Ole Kristian Ruud aloitti uransa klarinetistina. Orkesterin johtoa hän opiskeli myöhemmin Sibelius-Akatemiassa Jorma Panulan johdolla. Ruud johtaa säännöllisesti pohjoismaisia orkestereita, kuten Oslon filharmonikkoja, Bergenin filharmonikkoja sekä Ruotsin ja Suomen radion sinfoniaorkestereita. Hän on niin ikään vieraillut johtamassa mm. Minnesotan orkesteria ja English Chamber -orkesteria.
Ole Kristian Ruud on toiminut ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana mm. Trondheimin sinfoniaorkesterissa sekä Stavangerin sinfoniaorkesterissa. Hän on tehnyt lukuisia levytyksiä mm. Oslon filharmonikkojen, Stavangerin sinfoniaorkesterin sekä Norrköpingin sinfoniaorkesterin kanssa. Valmisteilla on Edvard Griegin kokonaistuotannon levytys Bergenin filharmonikkojen kansa BIS-levymerkille
Vuonna 2002 Ole Kristian Ruud aloitti Norjan kansallisen nuoriso-orkesterin taiteellisena johtajana.
Hän toimii myös orkesterinjohdon professorina Norjan musiikkiakatemiassa Oslossa.

Valeria Resjan

Valeria Resjan (s. 1971) aloitti opintonsa Venäjällä. Hän muutti vuonna 1990 Suomeen vanhempiensa kanssa ja jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa Hamsa Al-Wadi Juriksen johdolla. Lukuvuoden 1996-97 hän vietti Madridissa, jossa opiskeli Kuningatar Sofia -koulussa professori Dmitri Bashkirovin luokalla. Valeria Resjan voitti Maj Lind -pianokilpailun 1992 ja kansainvälisen Pilar Bayona -kilpailun 1995 Espanjassa. Kesäkuussa 1996 hän saavutti neljännen sijan Montrealin pianokilpailussa Kanadassa, jossa hänet palkittiin myös yleisön suosikkina. Valeria Resjan on konsertoinut kamarimuusikkona ja orkestereiden solistina Pohjoismaissa, Venäjällä, Japanissa, Espanjassa ja Kanadassa. Hän on ollut mukana myös Kuhmon ja Turun kamarimusiikkijuhlilla, Espoon pianoviikolla, Helsingin Juhlaviikoilla ja muilla festivaaleilla. Valeria Resjan valmistaa tällä hetkellä lisensiaattitutkintoa Sibelius-Akatemiassa. Syksystä 2001 hän on toiminut pianonsoiton lehtorina Helsingin Ammattikorkeakoulussa.