Jukka-Pekka Saraste johtaa Sinfonia Lahden konsertin to 16.9.2004

Sinfonia Lahden syksyn 2004 ensimmäisen sinfoniakonsertin 16.9. tulee johtamaan maamme kärkikapellimestareihin lukeutuva Jukka-Pekka Saraste. Konsertin solisti on vuonna 1970 Sibelius-kilpailussa jaetun ykkössijan saavuttanut viulisti Liana Isakadze, joka tulkitsee Leonard Bernsteinin Serenadin. Konsertissa kuullaan lisäksi Mozartin 29. sinfonia sekä Šostakovitšin 15. sinfonia.


W.A. Mozartin sinfonia nro 29 kuuluu numeroiden 25 g-molli ja 33 B-duuri tavoin hienoimpiin niistä sinfonioista, jotka Mozart sävelsi jo teini-ikäisenä tai nuorena aikuisena Salzburgissa. Näillä sinfonioilla on muutakin yhteistä kuin ensiluokkaisuus. Ne eivät enää ole samalla tavalla pelkästään viihteellisiä kuin edeltäjänsä. Numeroita 29 ja 33 yhdistää paitsi henkevyys ja hienostuneisuus myös kamarimusiikillisuus; esimerkiksi A-duuri-sinfoniaan on puhaltimista otettu mukaan vain oboet ja käyrätorvet. Numeroita 29 ja 25, etenkin niiden ääriosia, luonnehtii puolestaan vakavuus sekä jonkinasteinen levottomuus tai kiihtyneisyys. Kaikissa kolmessa sinfoniassa on kolme sonaattimuotoista osaa. Menuetit erottuvat joukosta.

Yhdysvaltalainen Leonard Bernstein (1918-90) tunnetaan Euroopassa paremmin menestyksekkäänä kapellimestarina ja amerikkalaisen musiikkiyleisön valistajana kuin säveltäjänä. Tämä koskee ennen muuta Bernsteinin konserttimusiikkia, joka on jäänyt aika lailla hänen näyttämöteostensa, kuten suositun musikaalin West Side Storyn (1957) varjoon. Isaac Sternille kirjoitettu, viulukonserton kaltainen mutta viisiosainen Serenadi (Serenade, 1953-54) lienee tätä nykyä säveltäjän orkesteriteoksista niitä soitetuimpia. Serenadi on Platonin Pitojen (noin 384 eKr.) innoittama ja siihen löyhästi perustuva sävellys. Kreikkalaisfilosofin kuuluisan dialogin aiheena on rakkaus.

Dmitri Šostakovitšin viidestoista sinfonia valmistui kesällä 1971 ja sai kantaesityksensä Moskovassa seuraavan vuoden tammikuussa säveltäjän pojan Maximin johdolla. Kuulijat olivat yllättyneitä, vaikka jo edellinenkin sinfonia eteni paikoin eteerisissä ja arvoituksellisissa tunnelmissa. Viidestoista sinfonia on luonteeltaan abstrakti ja osin retrospektiivinenkin. Se ei tosin muistuta yleistunnelmaltaan paljoakaan hänen aiempia orkesteriteoksia, mutta on hyödyntänyt niistä joitakin lyhyiden, lähes huomaamattomien ja epätäydellisten lainausten muodossa. Sinfonian arvoituksellisuutta on ylläpitänyt ennen kaikkea lainaukset Rossinin Wilhelm Tell -alkusoitosta (ensimmäinen osa) ja Wagnerin Ringistä, jonka kohtalomotiivi kuullaan viimeisen osan alussa. Teoksen erityispiirteisiin voisi lukea myös runsaan lyömäsoittimiston, mikä on tosin tietyssä ristiriidassa sävelkielen paljon yksittäisiä sooloja sisältävän kamarimusiikillisen luonteen kanssa. Lyömäsoittimia käytetään kuitenkin harkitusti, ja ne antavat musiikille osaltaan vahvaa omaperäistä väriä.


Jukka-Pekka Saraste on yksi sukupolvensa merkittävimpiä kapellimestareita, joka on toiminut aktiivisesti pohjoismaisen musiikin esittäjänä ympäri maailmaa. Saraste toimi Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina vuosina 1987-2001 ja Toronton sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana vuosina 1994-2001. Saraste on myös vieraillut useiden merkittävien eurooppalaisten ja amerikkalaisten orkestereiden kapellimestarina. Tällä hetkellä Saraste toimii BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana.

Viulisti Liana Isakadze on kuulunut suomalaisten suosikkitaiteilijoihin aina siitä asti, kun hän voitti Jean Sibelius –viulukilpailun yhdessä Pavel Koganin kanssa vuonna 1970. Gruusialaissyntyiselle viulistille tuo vuosi oli historiallinen, sillä hän voitti samana vuonna myös Tšaikovski-kilpailun Moskovassa. Menestyksekkään kansainvälisen solistiuransa ohella Isakadze on toiminut muissakin rooleissa musiikin parissa. Hän johti mm. Tšaikovski-kilpailun tuomaristoa 1998, ja vuonna 2003 Pietarissa järjestettiin Isakadzen nimeä kantava viulukilpailu.