Sinfonia Lahden konsertissa to 23.9. pitkään odotettu suosikkiteos Näyttelykuvat

Sinfonia Lahden sinfoniakonsertissa Sibeliustalossa to 23.9.2004 kuullaan pitkästä aikaa orkesterimusiikin suosikkiteoksiin lukeutuva Modest Musorgskin Näyttelykuvat. Konsertin johtaa kansainvälistäkin kilpailumenestystä saavuttanut kapellimestari Dmitri Slobodeniouk, ja solistina konsertissa on Schumannin pianokonserton tulkitseva Dmitri Aleksejev. Lisäksi konsertissa kuullaan Alexander Glazunovin konserttivalssi F-duuri op. 51.


Alexander Glazunov (1865-1936) onnistui musiikissaan sulauttamaan jyrkän nuorvenäläisen nationalismin ja yleiseurooppalaiset virtaukset. Konserttivalssi nro 2 (1893) liittyy eurooppalaiseen perinteeseen ainakin esikuviensa puolesta. Straussmaista monipolvista potpurimuotoa ja tutunomaisia siirtymiä hyödyntävä teos kuuluu alan auktoriteettien mukaan lajityyppinsä huomattavimpiin edustajiin. Glazunovin tyylissä yhdistyvät eurooppalaisuuteen Rimski-Korsakovin virtuoosimainen orkesterinkäsittely, Tšaikovskin lyyrisyys ja Tanejevin kontrapunktiikka.

Robert Schumann (1810-1856) kirjoitti 1841 fantasian pianolle ja orkesterille nuorikkoaan Claraa ajatellen. Teos jäi kuitenkin esittämättä eikä Schumann löytänyt sille kustantajaa, koska se ilmiselvästi poikkesi 1800-luvun puoliväliä hallinneesta pinnallisesta virtuoosimusiikista. Neljän vuoden kuluttua Schumann palasi teoksen pariin lisäten siihen kaksi osaa. Aikansa johtaviin pianotaitureihin kuulunut Clara merkitsi tyytyväisenä päiväkirjaansa saavansa vihdoin mieheltään bravuurikappaleen, kokonaisen konserton. Hän oli kuitenkin väärässä: pianistista ilotulitusta teoksesta on turha etsiä. Säveltäjä itse mainitsi teoksensa olevan sinfonian, konserton ja valtavan sonaatin välimaastossa. Tämä upea teos on myös saattanut vaikuttaa Clara Schumannin ohjelmistovalintoihin kohti syvällisempää musiikkia.

Modest Musorgski (1839-1881) tunsi ankaraa syyllisyyttä kuultuaan läheisen ystävänsä arkkitehti Viktor Hartmannin (1834-1873) kuolemasta. Musorgski, joka tunnetusti ei ollut kaikkein vakaimpia persoonallisuuksia, vajosi vaikeaan masennukseen ja rappiotilaan. Hartmannin ja Musorgskin yhteinen ystävä Vladimir Stasov ajatteli voivansa auttaa Musorgskia työllistämällä häntä jollakin Hartmannin muistoa kunnioittavalla tavalla ja järjesti 1874 näyttelyn, jossa oli esillä Hartmannin maalauksia, piirroksia ja arkkitehtuuriluonnoksia. Muistosävellyksen tekeminen jäi Musorgskin osuudeksi.


Dmitri Slobodenioukin kyvyt huomattiin ensimmäisen kerran vuonna 1999 hänen sijoituttuaan kolmanneksi ensimmäisessä Pohjoismaisessa Jorma Panula -kapellimestarikilpailussa. Vuonna 2000 hän debytoi Tukholman Kuninkaallisessa oopperassa ja on sittemmin johtanut siellä mm. Prokofjevin ”Tulienkelin”. Yksi keskeinen Slobodenioukin kansainvälinen saavutus oli jaettu toinen sija arvostetussa Donatella Flick –kapellimestarikilpailussa Lontoossa lokakuussa 2002. Suomessa Slobodeniouk on johtanut Sinfonia Lahden lisäksi mm. Radion Sinfoniaorkesteria, Avanti! –kamariorkesteria ja Zagros Ensemblea.

Pianisti Dmitri Aleksejev on yksi maailman tämän hetken eniten tunnustusta saaneista taiteilijoista. Aleksejev on esiintynyt useiden maailman johtavien orkestereiden, mm. Berliinin filharmonikkojen, Chicagon sinfoniaorkesterin ja Philadelphian orkesterin solistina mm. Vladimir Ashkenazyn, Pierre Boulezin, Esa-Pekka Salosen ja Riccardo Mutin johdolla. Kamarimuusikkona Aleksejev on esiintynyt mm. Juri Bashmetin, Joshua Bellin ja Barbara Hendricksin kanssa. Aleksejev on myös tehnyt useita kiiteltyjä levytyksiä mm. EMI- ja BMG-levymerkeille.