Nuori venäläisviulisti Semion Klimasevski Sinfonia Lahden solistina to 30.9.2004

Sinfonia Lahden konserttiin Sibeliustalossa to 30.9.2004 saapuu solistiksi Pietarista 14-vuotias viulistilahjakkuus Semion Klimasevski, joka on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt saavuttaa kansainvälistäkin kilpailumenestystä. Klimasevski tulkitsee konsertissa Beethovenin kaksi romanssia. Ylikapellimestari Osmo Vänskän johtaman konsertin ohjelmamassa myös äskettäin kansainvälisessä Uuno Klami –sävellyskilpailussa jaetun toisen sijan saavuttanut Harri Ahmaksen toinen sinfonia. Ahmaksen sinfonia kuullaan alun perin ohjelmassa olleen Jan Sandströmin tuubakonserton tilalla, jonka esitys jouduttiin perumaan solisti Harri Lidslen sairastumisen vuoksi. Lisäksi konsertissa kuullaan Mozartin huippusuosittu 40. sinfonia ja Kokkosen teos Opus sonorum.


Opus sonorum, ”sävelten teos”, kuuluu säveltäjänsä Joonas Kokkosen (1921-1996) ns. dodekafoniseen kauteen. Sävellystä hallitsee Kokkoselle tyypilliseen tapaan yhtenäinen motiivinen materiaali. Teos oli työn alla juuri Sibeliuksen 100-vuotisjuhlien kynnyksellä. Yksi sävellyksen keskeisistä motiiveista perustuu Jean Sibeliuksen nimen musiikillisista kirjaimista rakennettuun e-a-es-h-b eli e-a-es-si-b –aiheeseen. Kokkonen paljasti asian itse lähes viisitoista vuotta teoksen syntymän jälkeen. Kukaan musiikkitieteilijä ei ollut osannut yhdistää motiivia Sibeliukseen, vaikka Kokkonen on eniten tutkittuja suomalaissäveltäjiä.

Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) kolmea viimeistä sinfoniaa (nrot 39, 40 ja 41) ympäröi joukko salaisuuksia. Tiedetään, että ne valmistuivat kesällä 1788 verrattain lyhyessä ajassa. Sinfoniat 39, 40 ja 41 muodostavat trilogian, mikä viittaisi Mozartin suunnitelleen niiden tarjoamista kustantajille. Suurimuotoisia teoksia julkaistiin ajan tavan mukaan kolmen sarjoissa ja hieman pienempiä kuuden sarjoissa. Sinfoniat jäivät kuitenkin kustantamatta säveltäjän elinaikana. Mozart käytti mollisävellajia vain kahdessa sinfoniassa, ja molemmilla kerroilla valinta osui g-molliin. 40. sinfoniassa molli on poikkeuksellisen hallitseva, koska osista vain yksi, Andante, on duurissa. Mozartin 40. sinfonia on sekä säveltäjänsä että koko klassisen musiikin tunnetuimpia teoksia.

Kaksi romanssia viululle ja orkesterille ovat Ludwig van Beethovenin (1770-1827) tuotannossa mielenkiintoisella tavalla erillisiä teoksia. Kummankaan sävellysvuosi ei ole tarkasti tiedossa, mutta opuksen 50 otaksutaan olevan vuodelta 1798 ja opuksen 40 vuodelta 1802. Pidetään mahdollisena, että Beethoven on ajatellut niitä varhaisen, keskeneräiseksi jääneen C-duuri-viulukonserton hitaaksi osaksi.

Harri Ahmaksen (s. 1957) toinen sinfonia edustaa ensimmäisen tavoin täysin absoluuttista musiikkia, eli sillä ei ole ohjelmallista taustaa. Sinfonioiden tunnelmissa on eroa: ensimmäinen sinfonia on lähes kauttaaltaan vakavasävyinen ja paatoksellinen, toisessa nämä ominaisuudet ovat jonkin verran keventyneet ja tilalla on, etenkin ääriosissa, enemmän läpikuultavuutta ja valoisuutta. Säveltäjä itse kokee teoksen ennen kaikkea elämänmyönteisenä musiikkina. Yhteistä on sinfonioiden hallittu tyyli, joka on kypsynyt omaperäiseksi ja kekseliääksi.


Viulisti Semion Klimasevski syntyi muusikkoperheeseen Pietarissa vuonna 1990 ja hän aloitti musiikkiopintonsa kotikaupungissaan kuusivuotiaana Tatjana Liberovan johdolla. Klimasevski on konsertoinut ahkerasti kahdeksanvuotiaasta lähtien, ja hän onkin nuoresta iästään huolimatta ehtinyt esiintyä Pietarin kaikilla tärkeimmillä lavoilla, mm. Filharmonian isossa ja pienessä salissa. Hän on esiintynyt sekä solistina että kamarimuusikkona myös ulkomailla, mm. Suomessa, Saksassa, Puolassa, Italiassa ja Ruotsissa. Kansainvälisiä kilpailuvoittoja hänellä on Italiassa, Tšekissä ja Puolassa järjestetyistä kilpailuista. Hänet on vuosina 2001 ja 2002 valittu kansainväliseen Uudet nimet –ohjelmaan, ja hän on saanut vuodesta 2000 lähtien saanut lukuisia apurahoja Pietarin filharmoniselta seuralta sekä Venäjän kulttuuriministeriöltä.