Huippupianisti Marc-André Hamelin Sinfonia Lahden solistina 20.1.2005

Sinfonia Lahden konsertissa Sibeliustalossa to 20.1.2005 esiintyy solistina maailman parhaimpiin pianisteihin lukeutuva ranskalais-kanadalainen Marc-André Hamelin. Hamelin tulkitsee konsertissa Brahmsin toisen pianokonserton. Kapellimestari Carlos Kalmarin johtamassa konsertissa kuullaan lisäksi Vaughan Williamsin kuudes sinfonia sekä Martinun teos Memorial to Lidice. Hamelin soittaa myös resitaalikonsertin Kalevi Aho –salissa (Lahden Musiikkiopisto, Hämeenkatu 4) su 23.1.2005 ohjelmassaan Beethovenin kaksi myöhäistä pianosonaattia (nrot 30 ja 31) sekä Chopinin teoksen Andante Spianato ja Grand Polonaise.


Tšekkiläinen Bohuslav Martinu (1890-1959) kirjoitti noin kahdeksanminuuttisen teoksen Memorial to Lidice nopeasti vuonna 1943. Sen oli tilannut Yhdysvaltain säveltäjäyhdistys, ja kantaesitys kuultiin New Yorkin Carnegie Hallissa saman vuoden lokakuussa Tšekkoslovakian tasavallan 25. vuosipäivänä Artur Rodzinskin johdolla. Euroopan vuoro oli tammikuussa 1945 (BBC), mutta Tšekkoslovakiassa teos kuultiin vasta seuraavan vuoden maaliskuussa. Saksalaisten joukkojen tuhoaman Lidicen kylän viattomien uhrien muistolle kirjoitettu teos on tunnelmiltaan puhutteleva ja riipaiseva, vaikka säveltäjä oli purkanut Lidicen tuntoja jo heti tuoreeltaan ensimmäisen sinfoniansa hitaassa osassa. Alun perin teoksesta piti tulla kolmiosainen, jossa ”Memorial” olisi ollut osista keskimmäinen. Martinu päätyi kuitenkin lyhyeen yksiosaiseen teokseen, joka tosin jäsentyy kolmeen keskeytyksettä soitettavaan jaksoon.

Kun brittisäveltäjä Ralph Vaughan Williams (1872-1958) oli saanut vuonna 1943 valmiiksi seesteisenä pidetyn viidennen sinfoniansa, moni luuli että se jäisi 71-vuotiaan säveltäjän viimeiseksi. Uuden sinfonian hahmotteleminen käynnistyi kuitenkin jo seuraavan vuoden aikana, ja teos valmistui kolmen vuoden uurastuksen jälkeen vuonna 1947. Ensiesityksen johti huhtikuussa 1948 Lontoon Royal Albert Hallissa Sir Adrian Boult. Vahvatunnelmainen tilaisuus aiheutti suoranaisen sensaation. Teos koettiin edelliseen sinfoniaan nähden luonteeltaan suorastaan väkivaltaiseksi, ja myös sen lohduton, aavemainen Epilogi-päätös yhdisti ajatukset väistämättä muutamaa vuotta aiemmin päättyneeseen toiseen maailmansotaan. ”Sotasinfonia”, huusivat kriitikot, jotka kuulivat musiikissa säveltäjän tuskaista tilitystä sodan ja ydinaseiden ajan ahdistuksesta. Joidenkin arvostelijoiden mielestä finaali kuvasi Hiroshimaa atomipommin pudotuksen jälkeen. Sinfonia sai yleisöltä kuitenkin osakseen valtavan suosion.

Johannes Brahmsin (1833-1897) toinen pianokonsertto kuuluu tunnetusti perfektionistisen tekijänsä kypsimpiin ja täydellisimpiin töihin. Se on hieno näyte suurista henkisistä voimavaroista, mutta myös lujasta sävellystekniikan hallinnasta. Brahmsin arkkitehtonista mielikuvitusta osoittaa osien luonne ja niiden sovittaminen yhteen. Laajaa ensimmäistä osaa seuraa kuumeinen ”scherzo”, joka on lyhyydestään huolimatta teoksen dramaattisin osa. Se tuo myös parhaiten mieleen erään aikalaiskriitikon kuuluisan luonnehdinnan ”piano-obligatolla varustetusta sinfoniasta”. Erityisen kauniisti muotoiltu Andante käynnistyy soolosellon laulavalla melodialla, joka inspiroi mitä herkimpiä ajatuksia myös pianon osuudessa. Finaalia on pidetty joskus liian kepeänä päätöksenä näin suurimuotoiselle teokselle, mutta toisaalta se luo toivottua vastapainoa kahdelle järeälle ensimmäiselle osalle. Tempomerkintänsä mukaisesti päätösosassa on suloa ja viehkeyttä riittämiin.


Kapellimestari Carlos Kalmar syntyi itävaltalaiseen perheeseen Uruguayssa vuonna 1958, ja hän asuu tällä hetkellä Wienissä. Hän on yhdysvaltalaisen Oregonin sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja sekä chicagolaisen Grant Park –musiikkifestivaalin pääkapellimestari. Kalmar vierailee kapellimestarina säännöllisesti mm. Philadelphian ja Chicagon sinfoniaorkestereissa, ja lisäksi hän on johtanut useita eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia orkestereita, joista mainittakoon mm. Berliinin radion sinfoniaorkesteri, Wienin sinfonikot, Wienin radion sinfoniaorkesteri, Royal Scottish National –orkesteri, Orchestra della Toscana, Tampere Filharmonia, Minnesotan orkesteri sekä Dallasin ja Indanapolisin sinfoniaorkesterit. Kalmar on myös arvostettu oopperakapellimestari, ja hän on johtanut mm. Hampurin ja Wienin valtionoopperoissa, Zürichin oopperatalossa ja Brysselin kansallisoopperassa.

Maailman parhaimpiin pianisteihin lukeutuva ranskalais-kanadalainen Marc-André Hamelin opiskeli pianonsoittoa mm. Philadelphiassa, Yhdysvalloissa Yvonne Hubertin, Harvey Wedeenin ja Russell Shermanin johdolla. Hänen kansainvälinen uransa lähti nousuun Carnegie Hall –kilpailun voiton jälkeen vuonna 1985. Hamelin kiertää säännöllisesti maailman merkittävimpiä konserttilavoja mm. Pariisissa, Wienissä, Berliinissä, Frankfurtissa sekä New Yorkissa. Hän on esiintynyt monien huippuorkestereiden kuten Chicagon ja Philadelphian sinfoniaorkestereiden, Royal Concertgebouw –orkesterin, Birminghamin sinfoniaorkesterin sekä BBC:n filharmonikkojen solistina ja tehnyt yhteistyötä arvostettujen kapellimestareiden, mm. Vasili Sinaiskin, Leonard Slatkinin, Osmo Vänskän, Sakari Oramon, Jukka-Pekka Sarasteen sekä Christoph Eschenbachin kanssa. Hamelinille myönnetiin Kanadan valtion korkein kunniamerkki ”Officer of the Order” vuonna 2003.