Sinfonia Lahden ja Jukka-Pekka Sarasteen ensimmäinen yhteislevy ilmestynyt

Sinfonia Lahden ensimmäinen levytys taiteellisen neuvonantajansa, kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen johdolla on ilmestynyt. BIS-levymerkille tehdyllä levyllä (BIS-CD-1703) kuullaan ukrainalaissäveltäjä Valentin Silvestrovin (s. 1937) neljännen ja viidennen sinfonian, joista viimeksi mainittua teosta pidetään yleisesti säveltäjän pääteoksena.

Kapellimestari Jukka-Pekka Saraste toteaa tuoreen levyn teoksista: "Johdin Silvestrovin viidennen sinfonian ensimmäisen kerran Radion sinfoniaorkesterin konsertissa tammikuussa 1992 säveltäjän itsensä läsnä ollessa. Teos on mielestäni poikkeuksellisen hypnoottinen ja hyvin erikoinen tapahtumattomuudessaan ja ajankäytössään olematta kuitenkaan suoranaisesti minimalistinen teos", ja jatkaa: "Teos on kuin nostalginen haaveuni, joka näyttää vangitsevan poikkeuksetta konserttiyleisön mielenkiinnon". Neljäs sinfonia oli Sarasteelle uusi tuttavuus: "Tämä sinfonia on luonteeltaan hyvin paljon viidennen kaltainen, mutta ideat ovat esitetty tiiviimmässä mittakaavassa. Pidän sitä vahvana teoksena ja aion pitää sen ohjelmistossani."

Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana Valentin Silvestrov (s. 1937) on ollut Ukrainan musiikkielämän johtava hahmo siirtyen kiistanalaisesta marginaalistatuksesta keskeiseen asemaan ja lisäten Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen arvostustaan myös kansainvälisesti. Sukupolvensa entisistä neuvostosäveltäjistä hän on lähes ainoa, joka on pitänyt asuinpaikkansa kotimaassaan, jossa hän myös opiskeli ja kehitti hyvin omaperäisen musiikillisen tyylinsä. Opiskeluvuosinaan 1958–64 Kievin konservatoriossa Silvestrov imi itseensä vaikutteita Webernin, Skrjabinin ja uuden puolalaisen koulukunnan musiikista, jotka hän sitten yhdisti debussymaiseen äänenvärien hienostuneisuuteen, ja 1970-luvulla hän lisäsi musiikkiinsa enenevässä määrin 1800-luvun laulumusiikin idiomeja. Silvestrovin mukaan hänen vuonna 1976 säveltämänsä neljäs sinfonia ja vuosina 1980–82 sävelletty viides sinfonia ovat esimerkkejä sinfonian ”kuoleman” jälkeisistä teoksista. Näitä teoksia hallitsee ajatus kulttuurisesta muistista ja kauneuden kaipuusta.