Jean Sibelius: Sävelrunoelmat orkesterille
Osmo Vänskä, kapellimestari
BIS-CD-1225, 2002
Sinfonia Lahden Sibelius-levytykset jatkuvat sävelrunoelmilla
Sinfonia Lahden 42. äänite BIS-merkille (BIS-CD-1225) on tallenne Jean Sibeliuksen sävelrunoelmista orkesterille:
Satu op. 9
Dryadi op. 45 nro 1
Tanssi-intermezzo op. 45 nro 2
Pohjolan tytär op. 49
Öinen ratsastus ja auringonnousu op. 55
Bardi op. 64
Aallottaret op. 67
Osmo Vänskän johtaman orkesterin tulkinnat saavat jälleen kerran ihailemaan Sibeliuksen poikkeuksellista kykyä maalata musiikkia. Sävellykset ovat tutkimusmatka sibeliaaniseen ajattelumaailmaan ulottuen suomalaisesta kansantarustosta (Pohjolan tytär) klassisiin antiikin aiheisiin (Aallottaret), sisältäen viitteitä ehkäpä myös skandinaaviseen mytologiaan (Satu).
Satu op. 9 on Sibeliuksen pisimpiä sävelrunoja ja alkuperäisessä muodossaan myös yksi tämän varhaisimpia orkesteritöitä. Vakava, dramaattinen ja vaikuttava Satu oli Kullervon menestyksen myötä tilattu orkesteriteos, joka esitettiin ensimmäisen kerran helmikuussa 1893 Helsingissä säveltäjän johdolla. Satu kuullaan nykyään tavallisesti uudelleenmuokattuna versiona, jonka Sibelius viimeisteli Berliinissä vuonna 1902 kuultua esitystä varten (vuoden 1892 alkuperäisversio on saatavissa levyllä BIS-CD-800). Näiden kahden version erot ovat huomattavat. Kun tutkitaan alkuperäisiä ja korjattuja versioita Sibeliuksen muista suurista teoksista, paljastuu, että hän käytti yleensä muokkausprosessia tehdäkseen teoksesta yhtenäisemmän jopa sen uhalla, että samalla pois jäi paljon hienoa ja persoonallista musiikkia. Täsmälleen näin kävi myös Sadun kohdalla. Vuoden 1902 Satu on sonoriteetiltaan hienostuneempi sekä alkuperäistä yhtenäisempi, joskin jotkut sen erikoisimmista piirteistä säilyivät ennallaan, kuten lopun pitkä klarinettisoolo.
Jos Satu on Sibeliuksen pisimpiä sävelrunoja, Dryadi op. 45 nro. 1, on yksi lyhyimmistä. Se on kiehtova tutkielma orkesteriväreistä ja -tekstuureista ja valmistui helmikuussa 1910, samanaikaisesti kun Sibelius sävelsi neljättä sinfoniaa, ja kantaesitettiin Kristianiassa (Oslossa) 8. lokakuuta. Suuri osa sen temaattisesta materiaalista on salaperäistä ja aforistista ja kielii teoksen läheisyydestä neljänteen sinfoniaan. Päinvastoin kuin sinfonia se tosin käy läpi jatkuvia tunnelman- ja sykkeenmuutoksia, liikkuen äkillisesti hellien, tunnelmallisten kuiskausten ja villien, tanssillisten motiivien välillä. Sibeliuksen elämänkerturi Erik Tawaststjerna painotti Dryadin impressionistisia elementtejä ja vertasi sitä Debussyn musiikkiin, erityisesti orkesteriteokseen Faunin iltapäivä.
Dryadin vastapuoli opuksessa 45, lyhyt Tanssi-intermezzo, on erinomainen esimerkki Sibeliuksen kevyemmästä orkesterityylistä. Se on tiivistetty ja työstetty versio kuvaelmamusiikista, jonka Sibelius johti hyväntekeväisyystilaisuudessa Helsingissä maaliskuussa 1904. Lopullinen versio julkaistiin ensin pianotranskriptiona ja vasta myöhemmin orkesteripartituurina.
Pohjolan tytär -sinfonisen fantasian alkulähde on kaukana ja kiemurainen. Teoksen varhaisimmat tunnistettavat luonnokset ovat peräisin marraskuulta 1901. Osa materiaalista on kierrätetty keskeneräisen Marjatta-oratorion luonnoksista. Edelleen osa materiaalin alkuperästä on sävelrunossa, jota Sibelius suunnitteli Luonnotar-teeman pohjalta 1900-luvun alkuvuosina. Suuri määrä säilyneitä luonnoksia ja käsikirjoituslähteitä viittaavat siihen, että tämä "uusi" teos kasvoi Luonnottaren pohjalta ja että nämä kaksi teosta ovat käytännössä yksi ja sama teos. Sibelius ehdotti sävellyksen nimeämistä "Väinämöiseksi" tai "L'aventure d'un héros", mutta kustantaja Lienau taivutteli hänet nimeämään teoksen Pohjolan tyttäreksi. Mukauttaakseen musiikin uuteen ohjelmaan Sibelius joutui käytännössä säveltämään uudelleen lähes valmiin sävellyksen. Pohjolan tyttären kantaesitys tapahtui Pietarissa 29. joulukuuta 1906, jossa teos sai suopean vastaanoton; Venäjän Musiikkilehden toimittaja kirjoitti kuinka "tässä musiikissa on osaltaan paimentolaisen maanläheisyyttä, esiaikaista röyhkeyttä ja riemun tuntoa".
Pietarissa 23. tammikuuta 1909 kantaesityksensä saanut Öinen ratsastus ja auringonnousu jakautuu selvästi kahteen osioon. "Yöratsastusta" dominoi epätavallisen sinnikäs trokeerytmi. Ylimenon kautta siirrytään sitten "auringonnousuun", joka on yksi Sibeliuksen kaikkein konkreettisimmista luontokuvauksista. Englantilaiselle ystävälleen hän kertoi, että musiikki "käsitteli [?] keskivertomiehen sisäisiä kokemuksia tämän ratsastaessa yksin synkän metsän halki; toisinaan onnellisena ollessaan yksin Luonnossa, toisinaan hätkähtäen metsän hiljaisuutta tai niitä outoja ääniä jotka rikkoivat hiljaisuutta, mutta kiitollisena ja iloiten auringonnoususta".
Sibelius johti itse Filharmonista orkesteria Bardin kantaesityksessä 1913, mutta päätti pian työstää sävellyksen uudelleen ja johti teoksen lopullisen version ensimmäisen esityksen Helsingissä tammikuussa 1916. Bardi jakautuu kahteen osioon, jotka ovat läheistä sukua sekä tunnelmaltaan että sisällöltään. Merkittävästä, lähes solistisesta harppuosasta huolimatta teoksen melodinen materiaali on sinänsä hyvin vähäistä. Sen hienovarainen kehittely ja soitinnuksen kamarimusiikillinen luonne houkuttelevat vertailuun neljännen sinfonian kanssa.
Aallottaret on tilausteos, jonka Sibelius sävelsi vuonna 1914 Connecticutissa pidettäviä Norfolkin musiikkifestivaaleja varten. Aallottaret on epätavallinen teos Sibeliuksen sävelrunojen joukossa siinä, että sen teemat pohjautuvat klassisiin antiikin aiheisiin eivätkä suinkaan suomalaisiin kansantaruihin, luontoon tai täysin abstrakteihin ideoihin. Säveltäjä johti teoksen kantaesityksen Yhdysvalloissa, jossa hän nautti runsaskätisestä vieraanvaraisuudesta ja laajasta arvostuksesta. Sibelius oli erittäin otettu käytössään olevasta orkesterista, ja konsertti 4. kesäkuuta oli suuri menestys. Musiikkikriitikko Olin Downes viittasi Aallottariin "kaikkien aikojen hienoimpana meren kuvauksena musiikissa".
Sinfonia Lahti (Lahden kaupunginorkesteri) perustettiin vuonna 1949 vaalimaan vuodesta 1910 toimineen Lahden Musiikinystävien orkesterin perinteitä. Vuosien mittaan tehty tinkimätön työ kapellimestari Osmo Vänskän johdolla on nostanut Sinfonia Lahden yhdeksi Pohjoismaiden merkittävimmistä orkestereista. Sinfonia Lahden kotisali on Lahden puisessa Sibeliustalossa, joka otettiin käyttöön maaliskuussa 2000; uusi kotisali on akustiikaltaan maailman huippuluokkaa. Sinfonia Lahdella on kyky uudistaa, yllättää ja laventaa konserttiohjelmistoaan. Esimerkkeinä mainittakoon Vuosisadan Ensi-ilta vuonna 1996, jossa esitettiin Sibeliuksen Skogsrået-teokset, tai yhdessä jazz-kokoonpano Trio Töykeiden sekä viulistiveljesten Jaakko ja Pekka Kuusiston kanssa toteutetut historiallisen hilpeät jazzsinfoniakonsertit. Sama tinkimättömyys ja ennakkoluulottomuus näkyy ja kuuluu myös Sinfonia Lahden levytyksissä. Tähän mennessä orkesteri on taltioinut yli 40 levylleen Sibeliuksen musiikin lisäksi mm. kunniajäsenensä Joonas Kokkosen koko orkesterituotannon. Lisäksi tekeillä on vuoden 1992 alusta orkesterin nimikkosäveltäjänä toimineen Kalevi Ahon sekä Uuno Klamin ja Einojuhani Rautavaaran kokonaislevytykset BIS-levymerkille. Levytyksistään Sinfonia Lahti on saanut merkittäviä tunnustuksia: Sibeliuksen musiikin levytyksistä kaksi Gramophone Award -palkintoa (1991, 1996), Grand Prix du Disquen (1993) ja Cannes Classical Awardin (1997). Arvovaltainen Gramophone-julkaisu arvioi helmikuussa 2001 orkesterin levytyksen Sibeliuksen kuudennesta sinfoniasta parhaaksi teoksesta koskaan tehdyksi taltioinniksi. Useat levytykset on valittu myös "Vuoden levyiksi" kansainvälisissä musiikkiarvosteluissa. Orkesteri sai ensimmäisen suomalaisen orkesterimusiikin kultalevyn 1992 Sibeliuksen viulukonserton alkuperäisversion ensilevytyksestä. Kultalevyn orkesteri on vastaanottanut myös Finlandia: Festival of Finnish Music -levystään ja joululevystään Joulun Ihmemaa vuonna 1998 sekä Suomalainen Virsi -levystä 2001.
Sinfonia Lahden taiteellinen johtaja Osmo Vänskä (s. 1953) on viime vuosien aikana noussut kansainvälisesti merkittävimpien kapellimestareiden joukkoon. Keväällä 2001 hänet nimitettiin taiteelliseksi johtajaksi Minnesotan orkesteriin, jota pidetään yhtenä Yhdysvaltojen parhaista orkestereista. Vänskän kausi Minnesotassa alkaa 2003, mutta hän jatkaa edelleen työtään myös Lahdessa. Sinfonia Lahden kanssa Osmo Vänskä on tehnyt määrätietoista ja tavoitteellista työtä vuodesta 1988 lähtien. Vänskä on ollut vuodesta 1996 myös BBC:n Skottilaisen sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja ja jatkaa tehtävässä vielä vuoden 2002. Hän on toiminut myös Tapiola Sinfoniettan sekä Islannin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana. Vänskä on tehnyt noin 50 levytystä, muun muassa runsaasti palkittuja Sibeliuksen levytyksiä Sinfonia Lahden kanssa BIS-levymerkille. Vänskä on kuluneen vuosikymmenen aikana johtanut kaikkialla Euroopassa sekä Japanissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Hän on vastaanottanut lukuisia tunnustuksia ja palkintoja, viimeksi 8. toukokuuta myönnetty Royal Philharmonic Society Music Award, joka on Iso-Britannian arvostetuin musiikkipalkinto ja myönnetään vuosittain tunnustuksena huomattavista ansioista musiikin eri alueilla.
< takaisin
