|
Harri Lidsle |
Harri Lidsle
Olipa kerran eräs trumpetisti, joka tuli lastenkonsertissa kuulijana olleen 9-vuotiaan Harri Lidslen luo ja sanoi, että torvensoittaminen on kivaa, tulepa kokeilemaan! Trumpetisti oli Sinfonia Lahdessa soittava Ari Heinonen ja elettiin Kokkolassa vuoden 1978 syksyä.
Äiti soitti oitis musiikkiopistoon, josta sanottiin koesoittojen olevan keväällä, mutta jos poika haluaa soittaa pasuunaa, pääsee heti. ”Pasuunansoitto oli kivaa, mutta soitin ei sopinut minulle. Opettaja totesikin vihdoin, että yritetäänpä toisella soittimella muutaman vuoden kuluttua. Niin tehtiin ja viikon mittainen tuuban soiton opiskelu päihitti neljän vuoden pasuunaopiskelut. Nämä ovat niin paljon fyysisistä ja motorisista seikoista kiinni”, kertoi Harri soitinvalinnastaan.
Harri tuli noin 20-vuotiaana Sinfonia Lahteen. Jossain vaiheessa alkoi ruoho tuntua vihreämmältä aidan toisella puolen ja Harri siirtyi Kokkolaan opetustehtäviin. Parin vuoden jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että hän on ennen kaikkea orkesterimuusikko, ja että Sinfonia Lahti oli oikea paikka. ”Onneksi olin tervetullut takaisin. Orkesterissamme on loistava yhteishenki varsinkin vaskisoittimien ryhmässä, ja Sibeliustalo on upea paikka soittaa”, kiteyttää Harri paluunsa syitä.
Harri ei osaa nimetä huippuhetkiä tuubansoittajan uraltaan, se on ollut tasaisen mukavaa. Sen sijaan eräs mieleenpainuvimpia huippuhetkiä Sinfonia Lahden piirissä oli eräs Osmon päivä, toukokuussa 1989, kun valtuusto teki päätöksen Sibeliustalon rakentamisesta. Se sinetöi Harrin jäämisen Lahteen.
Ilmiselvästi tyytyväinen tuubansoittajamme työskentelee mielellään Lahdessa. Hämeenlinnan projekti aiheuttaa ylimääräistä työtä, mutta on omiaan vaikuttamaan orkesterin taiteelliseen tasoon. ”Opitaan soittamaan erilaisissa saleissa”, miettii Harri.
Harri Lidslen vapaa-aika täyttyy kahden pojan kanssa puuhailusta, talvella esimerkiksi hiihtämisestä ja kesällä vaellusretkistä Sallan erämaassa Sinikka-vaimon kanssa. Musiikkia tuubistimme ei juuri kuuntele, mutta kirjan hän ottaa mielellään käteensä. Hyvät dekkarit ovat hänen mielilukemistoaan.
|