HAVANNAAN JA TAKAISIN -KÄSIOHJELMA

To 25.2.2021 klo 19 SINFONIASTREAM
HAVANNAAN JA TAKAISIN

Guy Braunstein, kapellimestari ja viulu

Wolfgang Amadeus Mozart: Rondo (Allegro) Serenadista nro 7 D-duuri, KV250 ”Haffner”

Pjotr Tšaikovski: Pas de deux baletista Joutsenlampi op. 20

Camille Saint-Saëns: Havanaise viululle ja orkesterille op. 83

Väliaika 10 min

Claude Debussy: Pieni sarja (Petite Suite 1889, orkestrointi Henri Büsser 1907)
En bateau
Cortège
Menuet: Moderato
Ballet: Allegro giusto

W. A. Mozart: Sinfonia nro 36 C-duuri KV 425 ”Linzin-sinfonia”
Adagio – Allegro spiritoso
Poco adagio
Menuetto
Presto

Wolfgang Amadeus Mozart: Rondo Serenadista nro 7 ”Haffner”

Ylhäisön seuraelämän taustamusiikki oli 1700-luvulla luonteeltaan usein eräänlainen yhdistelmä orkesterisarjasta ja sinfonian varhaismuodoista. Nimityksiä oli useita, kuten serenadi, divertimento, nocturne, cassation jne. Wolfgang Amadeus Mozart (1756-91) ehti kaiken muun lisäksi säveltää paljon myös tämän tyyppistä kevyempää soitin- ja kamarimusiikkia, esimerkkinä vain kaikkien tuntema Eine kleine Nachtmusik.

Kahdeksan-osainen, lähes tunnin mittainen Serenadi nro 7, valmistui Salzburgissa vuoden 1776 kesällä. Mozart toimi tuolloin Salzburgin arkkipiispan hovissa konserttimestarina, mutta ehti työvelvoitteiden lisäksi säveltää kyseisen vuoden aikana mm. divertimentoja, pianokonserttoja, messuja ja serenadeja. Seitsemäs serenadi syntyi Mozartin tukijan Sigmund Haffner nuoremman tilauksesta sisarensa hääjuhliin.

Serenadin kahdeksasta osasta kolme on kirjoitettu sooloviululle ja orkesterille. Soolo-osuudet serenadin osissa 2-4 muodostavat ikään kuin pienen konserton laajan teoksen sisällä. Nyt kuultava Rondo (Rondeau) on siis teoksen neljäs osa, sooloviulun sisältävistä osista kolmas ja viimeinen. Se on luonteeltaan kepeä ja virtuoosinen.

Hannu Kivilä

Pjotr Tšaikovski: Pas de deux baletista Joutsenlampi

Joutsenlampi kertoo Siegfried-nimisestä prinssistä ja neidoista, jotka ilkeä velho Rothbart on taikonut joutseniksi. He saavat ihmismuotonsa takaisin vain öisin ja vapautuvat taiasta ainoastaan jos joku lupaa rakastaa heitä ikuisesti.

Baletti alkaa prinssi Siegfriedin viettäessä syntymäpäiviään. Prinssin äiti ilmoittaa, että hänen on aika mennä naimisiin, ja puoliso on valittava seuraavana päivänä vietettävissä tanssiaisissa. Siegfried ei ole asiasta innoissaan. Prinssi näkee joutsenparven lentävän taivaalla, ja iltakävelyllään hän löytää joutsenet lammelta. Siegfriedin hämmästykseksi joutsenet muuttuvat kauniiksi neidoiksi. Hän rakastuu saman tien parvea johtavaan Odetteen, joka kertoo prinssille taiasta. Prinssi lupaa pelastaa hänet. Pienet joutsenet tanssivat ihastuttavan tanssinsa suuren rakkauden kunniaksi.

Seuraavana päivänä vietetään tanssiaisia. Trumpettien soidessa saapuvat yllätysvieraina valepukuinen velho Rothbart ja hänen tyttärensä Odile, joka näyttää aivan prinssin tapaamalta Odettelta. Siegfried ei huomaa ikkunassa valkoisen joutsenen hahmossa näyttäytyvää Odettea Odilen kauneuden hurmaamana, vaikka tämä yrittää varoittaa häntä katalasta juonesta. Pas de deuxin lumoavan viulusoolon säestämänä Odile lopullisesti valloittaa prinssin sydämen, ja tämä päättää kosia.

Neljännessä näytöksessä Siegfried löytää Odetten lammelta ja anoo tältä anteeksiantoa. Odette antaa prinssille anteeksi, mutta samassa Rothbart ilmestyy lammelle ja yrittää tempaista rakastavaiset erilleen. Heille valkenee, että ilkeää lumousta ei voi murtaa, koska Siegfried tuli lupautuneeksi Odilelle. Voidakseen pysyä ikuisesti yhdessä lemmenpari syöksyy lampeen ja hukuttautuu. Tällainen rakkauden osoitus riistää Rothbartilta taikavoimat ja hän kuolee. – Baletista on tehty myös versioita, joissa on onnellinen loppu.

Joutsenlampi oli varhaisin Pjotr ljitš Tšaikovskin (1840-1893) kolmesta kokoillan baletista ja ensimmäinen lajityyppinsä edustaja, jonka oli säveltänyt tunnustettu sinfonikko. Aiemmin pelkkänä säestyksenä pidetty balettimusiikki kohosi Joutsenlammen myötä uudelle tasolle Tšaikovskin herkän dramaturginen vaiston ja loistavan melodisen lahjakkuuden ansiosta.

Joutsenlammen ensimmäinen versio Moskovan Bolšoi-teatterissa (1877) sai penseän vastaanoton ilmeisesti koreografian puutteellisuuksista johtuen. Koreografiaa uudistettiin, ja vasta säveltäjän kuoleman jälkeinen esitys Pietarin Mariinskissa 1895 kirvoitti kriitikoilta ansaitusti mestariteoksen arvonimen.

Pekka Miettinen

Camille Saint-Saëns: Havanaise

On sanottu, että ranskalainen Camille Saint-Saëns (1835-1921) on kaikista säveltäjistä vaikeimmin kuvattavissa ja määriteltävissä – ”joka ainoa hetki hän luiskahtaa käsistä”. Saint-Saëns oli aikansa tuotteliaimpia säveltäjiä, joka ehti toimia pitkän elämänsä aikana myös urkurina, pianistina ja pedagogina. Häntä ylistettiin jo viisivuotiaana uudeksi Mozartiksi, ja muutamaa vuosikymmentä myöhemmin hän oli osaltaan vapauttamassa ranskalaista musiikkia italialaisen oopperatyylin kahleista. Säveltäminen oli Saint-Saënsille hyvin helppoa, ja tunnusomaista hänen monipuoliselle tuotannolleen on tietynlainen tyylikkyys, hienostuneisuus ja tekninen sujuvuus. Konserttojen lisäksi Saint-Saëns kirjoitti useita pienempiä teoksia soolosoittimelle ja orkesterille. Näistä mainittakoon kuuluisat viulukappaleet Johdanto ja Rondo capriccio sekä Havanaise. Viimeksi mainittu on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka ranskalaiset säveltäjät aina silloin tällöin hakivat inspiraatiota espanjalaisesta sävelkielestä. Vuonna 1887 valmistunut loistokas ja elegantti Havanaise on kirjoitettu espanjalaisen habaneran rytmiin, ja myös sen melodioissa on vaikutteita Espanjasta.

Hannu Kivilä

Claude Debussy: Pieni sarja

Niukoissa oloissa kasvanut ranskalainen Claude Debussy (1862–1918) aloitti opintonsa Pariisin konservatoriossa syksyllä 1872. Hänen sävellyksenopettajanaan oli muun muassa Ernest Giurad, joka antoi oppilaansa kehitellä vapaasti uusia lähinnä soinnutukseen liittyviä ideoitaan. Debussy tutustui pian Wagnerin tuotantoon, joka tuli vaikuttamaan hänen musiikilliseen ajatteluunsa kenties enemmän kuin kenenkään toisen säveltäjän teokset. Debussyn ensimmäisten sävellysten joukkoon kuului esimerkiksi pianotrio, sinfonia (ei orkestroitu), lauluja sekä muuta vokaalimusiikkia. Vuonna 1884 hän voitti arvostetun Rooman-palkinnon kantaatillaan L’Enfant prodigue, ja päätti samalla opintonsa Pariisin konservatoriossa.

Rooman-palkinto (Prix de Rome) oli vuosina 1663–1968 myönnetty taideopiskelijoiden apuraha, jonka kustansi Ranskan valtio. Vuonna 1803 sen piiriin tuli myös musiikki, ja sen voittaja sai asua maksutta kolme vuotta Roomassa Ranskan akatemian Villa Medicissä. Rooman-palkinto oli tärkeä ja haluttu, jokaisen Pariisin konservatorion sävellyksenopiskelijan päätavoite, koska Roomaa pidettiin vielä 1800-luvulla maailman taiteen yhtenä tärkeimmistä keskuksista. Debussy matkusti Roomaan, mutta huomasi pian, ettei viihtyminen ottanut sujuakseen juuri millään tasolla. Hän palasikin takaisin jo kahden vuoden oleskelun jälkeen ja keskittyi sävellystyöhön kotikaupungissaan Pariisissa.

Vuosikymmenen vaihteen 1880/90 molemmin puolin oli pianolla suuri merkitys Debussyn tuotannossa. Pianomusiikin lisäksi sävellysluettelo karttui mm. useilla pianosäestyksellisillä lauluilla. Vuonna 1889 valmistui Petite Suite, pianolla nelikätisesti soitettava neliosainen kokonaisuus. Sarjasta tuli pian yksi Debussyn suosituimmista pianoteoksista, vaikka hänen oma tyyli ei ollut vielä ehtinyt kypsyä aivan täyteen kukoistukseensa. Jokainen neljästä osasta on jollain tavoin tanssillinen: ensiosan venytetty melodia tanssii leikkisästi aalloilla – Debussy on vanginnut vakuuttavasti tunnelman purjehduksesta iltahämärissä. Kolmannen osan tanssillisuus on lempeää ja unenomaista, neljännen puolestaan energistä ja juhlavaa. Sarjan osista kaksi ensimmäistä sai innoituksensa Paul Verlainen runoudesta. Nelikätinen versio sai ensiesityksensä eräässä yksityissalongissa helmikuussa 1889, Debussyn kollegan Henri Büsserin (1872–1973) tekemä orkesteriversio näki päivänvalon 1907.

Hannu Kivilä

W. A. Mozart: Sinfonia nro 36 ”Linzin-sinfonia”

Kesällä 1783 Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791) vietti muutaman viikon Salzburgissa. Matkan tarkoituksena oli esitellä aviovaimo Constanze isälle, siskolle ja ystäville. Paluumatkalla Wieniin oli kuljettava Linzin kaupungin kautta. Siellä vieraat otettiin lämpimästi vastaan. Mozart kirjoitti isälleen 31. lokakuuta: ”Järjestän täällä 4. marraskuuta konsertin teatterissa, ja koska minulla ei ole mukanani yhtä ainutta sinfoniaa, kirjoitan pikavauhtia uutta, jonka täytyy olla valmis siihen mennessä.”
Sinfonia sai Mozartin elinaikana sävellyslajina uuden tehtävän ja uudenlaista arvostusta. Mozartin nuoruudessa sinfoniat olivat enimmäkseen viihteellisiä johdantoja (alkusoittoja) esimerkiksi näytelmiin, oopperoihin ja baletteihin. Vähitellen sinfonia lajina itsenäistyi ja muuttui sisällöltään painavammaksi. Siitä tuli taidetta, jota mentiin varta vasten konsertteihin kuuntelemaan.

Linzin-sinfonia on hieno esimerkki tällaisesta kypsän klassismin kauden konserttisinfoniasta. Vaikka Mozart omien sanojensa mukaan sävelsi sen vain muutamassa päivässä, kiireestä on vaikea havaita musiikissa jälkeäkään. Tätä sopusuhtaista sinfoniaa pidetään yleisesti yhtenä Mozartin parhaista.

Orkesterivärit ja -tehot kiehtoivat Mozartia pienestä pitäen. Hän oppi itsekin käyttämään orkesteria erittäin taitavasti, minkä jo aikalaiset huomasivat. Usein, kuten Linzin-sinfoniassa, Mozart saa pienillä keinoin aikaan vaikuttavia tehoja. Myöhäisille sinfonioille ovat tyypillisiä eri soitinryhmien (puhaltimien ja jousiston) käymät dialogit. Sävellystekniikkana näissä vuoropuheluissa on usein imitointi eli jäljittely. Kuriositeettina voi mainita, että toisin kuin yleensä, Linzin-sinfonian hitaassa osassa ovat mukana trumpetit ja patarummut.

Hannu Kivilä

Guy Braunstein

Voi sanoa, että Israelissa syntynyt Guy Braunstein (s. 1971) tekee jo kolmatta uraansa. Hän aloitti viulunsoiton seitsemänvuotiaana, ja muutti 21-vuotiaana New Yorkiin opiskellakseen Pinchas Zukermanin luokalla Manhattan School of Musicissa. Tietenkin hän oli ilmiömäisen lahjakas soittaja, mikä konkretisoitui poikkeuksellisen ahkeruuden ja tehokkaan koulutuksen yhteisvaikutuksesta komeana solistin urana. Hän soitti esimerkiksi Israelin filharmonikoiden, Zürichin Tonhalle-orkesterin, Kööpenhaminan radion orkesterin ja Berliinin filharmonikoiden solistina. Hänen kanssaan työskennelleet kapellimestaritkin olivat alansa nimekkäimpiä. Tämä oli ura nro 1.

Vuodet valokeilassa olivat opettavaisia, mutta Braunstein tunsi aina, että jotain oli jäänyt puuttumaan. Hän ei ollut sillä tasolla kuin haluaisi. Mutta tiesi, miten hän pääsisi sinne. Hänen olisi perehdyttävä saksalaiseen perinteeseen, Beethoveniin ja Brahmsiin vielä syvemmin kuin tähän asti. Se ei mitenkään onnistuisi soittamalla vain konserttoja solistina. Niinpä hän pestautui vuonna 2000 Berliinin filharmonikoihin orkesterin historian nuorimpana konserttimestarina. Tämä oli ura nro 2.

Braunsteinin kolmas ura alkoi vuonna 2012, kun hän oli valmis palaamaan soolouralleen, maailman musiikkikeskuksien konserttilavoille. Kaikki oli silti toisin, ja nykyään Braunstein usein myös johtaa orkesteria, kuten tänään Sinfonia Lahtea. Samoin hän teki vuonna 2016 debytoidessaan täällä. Suomessa hän on aiemmin soittanut myös Tampere filharmonian, Helsingin kaupunginorkesterin ja Lapin kamariorkesterin solistina. Erityisesti John Storgårdsin kanssa hän on soittanut jo teini-ikäisestä lähtien, kumpikin kun opiskeli legendaarisen Haim Taubin johdolla. Braunstein on toiminut myös Hampurin, Trondheimin ja Cincinnatin sinfoniaorkesterien residenssitaiteilijana.

Braunstein soittaa Francesco Roggierin tekemää viulua vuodelta 1679.

Jaani Länsiö

Sinfonia Lahti

Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.

Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.

Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska.

Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.

Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.

Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.