To 11.02.2021 klo 19 SINFONIASTREAM
IHMELAPSEN MUOTOKUVA
Anja Bihlmaier, kapellimestari
Lisa Smirnova, piano
Wolfgang Rihm: Sotto voce – Notturno (pianolle ja pienelle orkesterille, 1999, Suomen-ensiesitys)
Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertto nro 24 c-molli, KV 491
Allegro
Larghetto
Allegretto
Väliaika 20 min
Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 1 c-molli, op. 11
Allegro di molto
Andante
Menuetto: Allegro molto
Allegro con fuoco
Konsertin kesto noin kaksi tuntia, sisältäen väliajan 20 min.
Wolfgang Rihm: Sotto voce – Notturno
Wolfgang Rihm (s.1952) on Saksan tunnetuimpia ja tuotteliaimpia säveltäjiä, joka on saanut mainetta myös arvostettuna pedagogina ja luennoitsijana. Vuodesta 1985 hän on toiminut synnyinkaupunkinsa Karlsruhen musiikkikorkeakoulun sävellyksen professorina. Esimerkiksi Klaus Huberin ja Wolfgang Fortnerin johdolla opiskelleen Rihmin sävellystyyliä on vaikea kategorisoida, sillä se on elänyt ja muuttanut ilmettään vuosien kuluessa. Rihm luopui jo nuorena sarjallisuudesta ja omaksui tonaalisuuden. Hän myös omaksui musiikkiinsa vaikutteita menneisyydestä. Yleensä Rihmiin yhdistetään määritelmät ekspressionismi ja uusyksinkertaisuus. Hän on yhdistänyt usein nykytekniikoita esim. Mahlerin ja Schönbergin varhaisen ekspressionismin tunnelmiin. Rihmin laajasta tuotannosta löytyy teoksia lähes kaikille keskeisille kokoonpanoille, unohtamatta oopperoita, kuoroteoksia, yksinlauluja, tai esim. kolmeatoista jousikvartettoa.
Sotto voce – Notturno syntyi pianisti-kapellimestari Daniel Barenboimin aloitteesta. Barenboim myös kantaesitti teoksen vuoden 1999 toukokuussa Berliinin Mozart-festivaaleilla. Barenboim oli pyytänyt Rihmiä kirjoittamaan teoksen 1900-luvun perinteiden mukaan, mutta joka voitaisiin yhdistää jollakin tapaa myös Mozartin sävelkieleen. Syntyi herkkä ja kaunis, mestarillisesti hallittu ”meditaatio Mozartin konserttotyylistä”, jonka hienovaraiset porrastukset paljastivat lisää Rihmin herkästä puolesta. Teoksen nimi viittaa hiljaiseen soittotapaan ja yöllisiin tunnelmiin.
Hannu Kivilä
Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertto nro 24
Jatkuva arvoitus on, miten Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791) pystyi niin laajamittaiseen sävellystyöhön esiintymisten ja opetustyön paineessa. Tätä voi ihmetellä jo pelkästään pianokonserttojen osalta, syntyihän niitä kaikkiaan kaksikymmentäkolme. Tähän lukuun voidaan vielä lisätä neljä varhaista konserttoa, jotka ovat tosin sovituksia muiden säveltäjien musiikista. Siitä huolimatta pianokonsertoista yleisimmin käytetty numerointi ottaa huomioon myös nämä varhaiset konsertot, eli sarja on numeroitu 1-27.
Nyt kuultava c-mollikonsertto KV 491 valmistui talven 1785-86 aikana, ja se on päivätty Wienissä vuoden 1786 maalikuun lopulla. Kysymyksessä on toinen Mozartin kahdesta mollisävellajiin kirjoitetusta pianokonsertosta. Mozartin pianokonsertot eivät ole luonteeltaan taiturikappaleita, ja esim. tästä konsertosta voi havaita entistäkin vähemmän myönnytyksiä taituroinnille. Sen sijaan korostuu tumma ja jylhä epätoivon dramatiikka, musiikin traaginen ja intohimoinen luonne. Mollikonserttojen vähyydestä johtuen tutkijoita on kiinnostanut erityisesti niiden suhde Mozartin elämäntilanteeseen, mutta mitään sen ihmeenpää ei tiettävästi ole paljastunut.
Tässä konsertossa Mozart käyttää suurempaa orkesterikokoonpanoa kuin missään muussa pianokonsertossaan, ja muutenkin teoksen mittasuhteet lähentelevät jo Beethovenin tyyliä. Ensimmäinen osa on monumentaalinen, pidempi ja monimutkaisempi kuin mikään aiempi Mozartin konserton osa. Toinen osa on kontrastina edelliseen hyvin yksinkertainen ja rauhaa säteilevä. Finaalin rakenne on teema muunnelmineen.
Hannu Kivilä
Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 1
Lähtökohdat musiikkiuran luomiseen olivat Felix Mendelssohnilla (1809-1847) harvinaisen suotuisat. Hän oli lähtöisin varakkaasta ja sivistyneestä kodista ja oli vieläpä synnynnäinen monilahjakkuus: nuorta Felixiä kiinnosti musiikin lisäksi myös kirjallisuus ja kuvataide. Mendelssohn aloitti sävellysopinnot kymmenen ikäisenä, ja jo kahden vuoden kuluttua hän aloitti kaksitoistaosaisen sarjan jousiorkesterille kirjoitettuja sinfonioita. Nämä valmistuivat muutaman vuoden aikana. Jousisinfonioiden lisäksi Mendelssohn kirjoitti viisi sinfoniaa täydelle orkesterille, niistä ensimmäisen jo keväällä 1824 säveltäjän ollessa vasta viidentoista ikäinen. Mainittakoon, että molemmilla sinfoniasarjoilla on oma itsenäinen numerointi.
Ensimmäisen täydelle kokoonpanolle kirjoitetun sinfonian kantaesitys kuultiin helmikuun ensimmäisenä päivänä 1827 Leipzigissä. Sinfonia oli omistettu Lontoon filharmoniselle seuralle, joka esitti sen kesän kynnyksellä 1829. Viisitoistavuotiaan säveltämäksi sinfonia on teknisesti hallittua, kypsää ja mielikuvitusrikasta musiikkia, joskaan ei vielä kovinkaan omaperäistä. Silti musiikista voi paikoin tunnistaa monia myöhemmälle Mendelssohnille tyypillisiä elementtejä.
Dramaattisesti etenevä ensiosa on rakenteeltaan ja kontrasteiltaan mozartilainen, Andantea on puolestaan pidetty sinfonian kypsimpänä osana – se on muodollisesti yhdistelmä sonaattimuotoa ja muunnelmatekniikkaa. Mozartin lisäksi Mendelssohn on saanut vaikutteita Bachilta, mutta jonkin verran myös Weberiltä ja Beethovenilta.
Sinfonia Lahden nuottitelineillä teos on nyt ensimmäistä kertaa.
Hannu Kivilä
Anja Bihlmaier
Kun Anja Bihlmaier vuonna 2018 pelasti Tapiola Sinfoniettan konsertin paikkaamalla sairastunutta Mario Venzagoa pikavaroituksella, sekä Helsingin Sanomat että Hufvudstadsbladet yltyivät hehkuttamaan uuden lahjakkuuden ihmeellisiä kykyjä: “Sukupolvensa parhaimpiin kuuluva” ja “todellinen löytö” kriitikot kirjoittivat. Todellisuudessa Bihlmaier oli jo kokenut kapellimestari, pääkaupunkiseudulla hänen taitojaan ei vain tunnettu kuten Keski-Euroopassa – vielä.
Bihlmaierin musikaalisuus on osittain geneettistä; hänen perheeseensä kuuluu klarinetisti-isä, haitarinsoittajaäiti ja lyömäsoittajaveli. Itse hän soitti lapsena viulua, pianoa ja lauloi, mutta kun tahtipuikko kutsui, kaikki muut musiikintekovälineet unohtuivat. Bihlmaier muistaa yhä, kuinka hän johti musiikkilukionsa näyttämöproduktion orkesteria ja sairastui parantumattomaan “kapellimestarivirukseen”.
Bihlmaier tuli alalle oopperan kautta. Hän toimi ensin assistenttina Chemnitzissä, ja sen jälkeen hän johti kahden vuoden ajan Hannovern valtionteatterin orkesteria kakkoskapellimestarina. Toki hän oli sitä ennen opiskellut Freiburgissa ja Salzburgissa sekä Dirigentenforum des Deutschen Musikrates -ohjelmassa, voittanut kolmannen palkinnon Dmitri Mitropoulos -kilpailussa ja saanut Johannes Brahms -säätiön stipendin. Sittemmin Bihlmaier on työskennellyt Kasselin valtionteatterin pääkapellimestarina ja vieraillut monissa muissakin oopperataloissa, hiljattain mm. Wienin Volksoperissa.
Näyttämöteosten lisäksi hän johtaa yhä useammin myös sinfoniaorkestereita, kuten Tukholman kuninkaallisia filharmonikoita, Göteborgin sinfoniaorkesteria, BBC Symphonya, Stuttgartin filharmonikoita ja nykymusiikin ykkösorkestereihin kuuluvaa Ensemble Resonanzia. Vuonna 2021 hän ottaa Haagin Residentie Orkestin ylikapellimestarin vastuut.
Suomessa Bihlmaierin kyvyt eivät enää pääse yllättämään: hän on Tapiolan lisäksi johtanut toistuvasti Turun filharmonista orkesteria ja debytoinut myös Tampere filharmonian vieraana. Syksyllä 2020 Bihlmaier aloitti Sinfonia Lahden päävierailijana.
Jaani Länsiö
Lisa Smirnova
Moskovassa syntynyt, nykyään Wienissä ja Düsseldorfissa asuva Lisa Smirnova aloitti pianonsoiton vähän sattumalta ystäväperheen ehdotuksesta. Hänen vanhempansa eivät olleet muusikoita, eivät edes harrastelijoita. Alku oli takkuista. Rakkautta soittimeen ensi näkemältä ei ollut, ja musiikin ohella hän kävi baletti- ja taitoluistelutunneilla. Itse asiassa tulivuorten tutkijan ura oli haaveissa myös. Smirnova ei saanut mainittavaa nautintoa edes konservatorioajoistaan Neuvostoliitossa. Ja silti, kaikesta huolimatta juuri musiikin parissa hän huomasi olevansa aina onnellisimmilaan.
Vuonna 1991 Smirnovalle aukesi mahdollisuus osallistua 10 päivän mestarikurssille Saksassa. Hän lähti, eikä koskaan palannut. Smirnova jatkoi pianonsoiton opintoja Salzburgin Mozarteumissa Karl-Heinz Kämmerlingin johdolla, mitä hän kiittelee elämänsä parhaaksi päätökseksi. Sen jälkeen hän on opiskellut legendaarisen Maria Curcion ja wieniläisklassismin erikoismiehen Robert Levinin johdolla Lontoossa.
Smirnovasta on tullut klassismin ja barokin aikojen pianomusiikin arvostetuimpia tulkitsijoita. Esimerkiksi hänen levytystään G.F. Händelin kahdeksasta suuresta pianosarjasta sekä konsertteja Scarlattin ja Bachin parissa on ylistetty ja palkittu, ja hyvästä syystä. Lempisäveltäjäkseen hän on nimennyt Mozartin.
“Mikään ei ole niin vaikeaa”, Smirnova luonnehti Mozartin soittamista Bachtrack.com-sivustolle. “Mozartin soittaminen erityisen hyvin on koko elämän mittainen työ. Minulle avainasemassa on tuntea ja seurata hänen kielensä sisäistä maailmaa, tarinaa, jota hän musiikissaan kertoo.” Smirnova on myös sanonut, että nimenomaan Mozartin konsertot ovat hänen vahvinta alaansa.
Toista intohimoaan, nykymusiikkia, hän on toteuttanut yhteistyössä esimerkiksi Wolfgang Rihmin, Rodion Štšedrinin, Giya Kanchelin ja Valentin Silvestrovin kaltaisten säveltäjien kanssa. Lisäksi hän on perustanut yhdessä kapellimestari Andres Mustosen kanssa New Classical Ensemblen, joka yhdistää modernit soittimet ja historiallisesti informoidun tulkintatradition. Viimeksi Smirnova soitti Sinfonia Lahden solistina vuonna 2014, kun ohjelmassa oli Mozartin konsertto nro 20 d-mollissa.
Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
