KADONNEITA AARTEITA
To 12.11.2020 klo 19 Sibeliustalo
Okko Kamu, kapellimestari
Risto-Matti Marin, piano
Xaver Scharwenka: Pianokonsertto nro 1 b-molli, op. 32
Allegro patetico
Scherzo: Allegro assai
Allegro non tanto
Väliaika
Pjotr Tšaikovski: Muistoja Firenzestä (1892), versio jousiorkesterille
Allegro con spirito
Adagio cantabile e con moto
Allegretto moderato
Allegro vivace
Xaver Scharwenka: Pianokonsertto nro 1
Puolalais-saksalainen Xaver Scharwenka (1850-1924) oli pianotaiteilija ja –pedagogi, säveltäjä sekä kapellimestari, joka syntyi nykyisen Puolan alueella lähellä Poznanin kaupunkia. Ensimmäiset pianotuntinsa Scharwenka sai jo 3-vuotiaana, sittemmin hän opiskeli Berliinissä mm. Theodor Kullak-akatemiassa, jossa toimi myöhemmin myös opettajana. Oman konservatorion hän perusti Berliiniin vuonna 1881. Vuosina 1891-98 Scharwenkalla oli omaa nimeään kantava musiikkioppilaitos myös New Yorkissa. Yhdysvalloista palattuaan hän keskittyi työskentelyyn Berliinissä, toimien konservatorionsa rehtorina vuoteen 1914 saakka. Tämän lisäksi Scharwenka työsti sävellyksiään, konsertoi pianistina, ja esiintyi kapellimestarina. Esim. keväällä 1899 hän vieraili Helsingissä, johtaen filharmonisen orkesterin konsertissa oman sinfoniansa.
Scharwenkan sävellystuotanto jäi muiden kiireiden vuoksi melko suppeaksi, sisältäen edellä mainitun sinfonian lisäksi mm. neljä pianokonserttoa, kolmenäytöksisen oopperan, kamarimusiikkia sekä runsaasti pianokappaleita. Säveltäjä itse niitti pianistina mainetta mm. sielukkaana Chopin-tulkitsijana. Scharwenkan neljä pianokonserttoa unohtuivat pian hänen kuolemansa jälkeen, kunnes vihdoin vuonna 1968 Earl Wild levytti menestyksekkäästi ensimmäisen konserton. Scharwenkan nimi alkoi tulla pikku hiljaa musiikkielämää seuraavan yleisön tietoisuuteen, ja esitykset ja levytykset lisääntyivät erityisesti 1990-luvulta lähtien.
Ensimmäisen pianokonserton sävellystyö käynnistyi vuonna 1870 fantasiana soolopianolle. Tyytymätön säveltäjä muokkasi sen kuitenkin pian konsertoksi, joka valmistui 1874 ja kantaesitettiin seuraavana vuonna. Scharwenka omisti valmiin konserton Franz Lisztille, jolle hän myös esitti sen yksityisesti saaden mestarin hyväksynnän. Teosta esitettiin tuoreeltaan paljon, ja mm. kuuluisa aikalaiskapellimestari Hans von Bülow kuvaili sitä kaikin puolin onnistuneeksi. Vaikka Scharwenkan sävellystyylistä onkin löydetty yhtymäkohtia esim. Schumanniin ja Rahmaninoviin, on siinä havaittavissa paljon myös persoonallisia piirteitä. Ensimmäisen konserton rakenteessa kiinnittää huomiota erityisesti kolme perättäistä Allegro-osaa, eli varsinaista hidasta osaa ei ole lainkaan.
Nykyisin Scharwenkan neljästä konsertosta esitetään ja arvostetaan ehkä eniten ensimmäistä ja neljättä.
Hannu Kivilä
Pjotr Tšaikovski: Muistoja Firenzestä
Pjotr Tšaikovski (1840–1893) matkusteli paljon 1880-luvulla, eikä sävellystyö tahtonut oikein sujua toivotulla tavalla. Vuosikymmenen lopulla hän kuitenkin piristyi siinä määrin, että alkoi syntyä varsinaisia mestariteoksia toinen toisensa perään: viides sinfonia (1888), Prinsessa Ruusunen -baletti (1889) sekä ooppera Patarouva, jonka rungon Tšaikovski hahmotteli vuonna 1890 Italiassa Firenzessä muutaman kuukauden aikana. Samana vuonna säveltäjä oli kokenut suuren pettymyksen, kun toistakymmentä vuotta kestänyt kirjeenvaihto erään rikkaan ja vaikutusvaltaisen lesken kanssa keskeytyi aivan yllättäen. Samalla loppui myös huomattava vuosittainen taloudellinen tuki, jonka turvin Tšaikovski oli saattanut heittäytyä huolettomammin sävellystyöhön. Elämä kuitenkin jatkui ja musiikkia syntyi vastoinkäymisistä huolimatta.
Ajatuksen jousisekstetosta Tšaikovski sai tiettävästi vasta palattuaan Firenzestä takaisin Venäjälle, kesken Patarouva-oopperan soitinnus- ja viimeistelytyön. Työ sujui varsin liukkaasti, ja säveltäjä oli kerrankin vilpittömän tyytyväinen lopputulokseen. Tšaikovskin viimeinen kamarimusiikkiteos säteilee onnea ja intohimoa, rohkeutta ja voimantuntoa. Sen joihinkin italialais-tunnelmiin liittyy myös paljon venäläisiä sävyjä. Itse asiassa ”italialaisuutta” on paljon vähemmän kuin mitä teoksen otsikko antaisi odottaa, eniten ehkä hitaassa osassa. Musiikilla on myös jonkin verran yhteyksiä Patarouva-oopperan materiaaliin. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluu kaksi viulua, kaksi alttoviulua ja kaksi selloa, mutta teosta esitetään usein myös isommalla jousistolla. Kantaesityksessä marraskuussa 1892 soitti ensiviulua itse Leopold Auer, venäläisen viulukoulun unkarilais-syntyinen ”isä”.
Hannu Kivilä
Okko Kamu
Kauan ennen 2000-lukua, kauan ennen suomalaisen kapellimestaritaiteen nuoria uratykkejä, meillä oli Okko Kamu (s. 1946), jonka kansainvälinen ura alkoi käytännössä yhdessä yössä. Tämä tapahtui vuonna 1969, kun Kamu voitti sensaatiomaisesti ensimmäisen Herbert von Karajan -kapellimestarikilpailun Berliinissä vain 23-vuotiaana – käymättä päivääkään muodollisia kapellimestariopintoja. Ennennäkemätön pyöritys Kamun ympärillä vei häntä vierailijaksi kaikkialle maailmaan ja johti nopeisiin kiinnityksiin sekä Suomessa että ulkomailla. Puoli vuosisataa kestäneen uransa aikana Kamu on toiminut ylikapellimestarina niin Radion sinfoniaorkesterissa, Helsingin kaupunginorkesterissa, Oslon filharmonikoissa, Helsingborgin sinfoniaorkesterissa ja Suomen kansallisoopperassa. Sekä tietenkin Sinfonia Lahdessa.
Kamu ei päätynyt kapellimestariksi aivan tyhjästä. Hän aloitti viulunsoiton vain 2-vuotiaana ja opiskeli Sibelius-Akatemiassa kuusivuotiaasta lähtien. Jo teininä hän soitti jousikvartetissa, ja Helsingin kaupunginorkesterin viulistina hän aloitti 19-vuotiaana. Muutaman vuoden ajan hän ehti soittaa myös Suomen Kansallisoopperan konserttimestarina ennen kuin kapellimestarikiireet täyttivät kalenterin lopullisesti.
Kamua pidetään yhtenä Suomen musikaalisimmista kapellimestareista. Termiä on vaikea selittää heille, jotka eivät ole soittaneet joko orkesterissa tai solistina Kamun johdolla, mutta sanotaan, hänen alaisuudessaan musiikilla on tapana syttyä tavanomaista herkemmin eloon. Tähän auttaa varmasti Kamun absoluuttinen sävelkorva, joka tunnistaa säveltasot erehtymättömästi – jopa niin, ettei hän mielellään kuuntele digitaalisia tallenteita lainkaan. Ne kun yleensä vääristävät sointikuvaa muutamalla hertsillä ylöspäin.
Päätettyään ylikapellimestarikautensa Sinfonia Lahdessa vuonna 2016 Kamu jätti kiinnityksensä myös Singaporen sinfoniaorkesterissa, jossa hän ehti johtaa päävierailijana vuodesta 1995 lähtien. Edelleen hän on ollut kysytty kapellimestari Aasian orkestereissa, etenkin Taiwanissa, Japanissa ja Kiinassa, ja vierailee myös Suomen orkestereissa yhä useammin. Tänä syksynä Kamu on johtanut konsertit sekä Turussa että Jyväskylässä.
Sinfonia Lahden eteen Kamu palaa nyt ensimmäistä kertaa ylikapellimestarikautensa jälkeen, sillä viime kesäksi Naantaliin sovittu konsertti jouduttiin perumaan. Miltä jälleennäkeminen tuntuu neljän vuoden jälkeen?
“Yhteistyöstä lahtelaisten kanssa jäi niin upeat muistot, että palaaminen niihin on suuren tunteen siivittämä henkilökohtainen toiviomatka.”
Jaani Länsiö
Risto-Matti Marin
Risto-Matti Marin (s. 1976) on suomalaisen pianotaiteen Indiana Jones, kadonneiden aarteiden metsästäjä, joka terävällä älyllään ja notkeilla raajoillaan saa ylittämättömältäkin tuntuvat haasteet näyttämään helpoilta harjoituksilta. Konserteissaan Marin esittää usein viimeaikaisia arkistolöydöksiä, joiden olemassaolosta ei ennen häntä ollut ehkä tietoakaan tai muita romantiikan ajan säveltäjäpianistien teoksia, joiden vaikeustaso on toisinaan vain Marinin kaltaisten supervirtuoosien saavutettavissa.
Levyillään Marin on soittanut mm. Richard Wagnerin musiikkia aikalaissäveltäjien pianosovituksina sekä muita transkriptioita. Viime vuonna ilmestyneellä levyllä Hidden Treasures hän soittaa suomalaisia pianomusiikin harvinaisuuksia, esimerkiksi vasta hiljattain Jyväskylän musiikkikirjastosta löytyneen Ilmari Hannikaisen puolituntisen pianosonaatin vuodelta 1912. Marinin monivuotinen projekti leyvyttää August Stradalin pianosovitukset Franz Lisztin sinfonisista runoista valmistuu ensi vuoden alussa. Uuden musiikin tulkitsijana Marin on vahvasti kiinnittynyt myös oman aikamme musiikkiin.
“Olen aina ollut musiikkiifriikki”, Marin sanoo. “Isälläni oli tapana soittaa pianolla kaikenlaista huviksensa. Hän oli vain kuullut radiosta jotain ja tilaillut Fazerilta nuotteja niihin. Vasta myöhemmin tulin huomaamaan, että kappaleethan olivat tosi harvinaisia.”
Omia aarteenetsintöjään Marin tekee usein arkistojen ja antikvariaattien pimeimmissä nurkissa. Yleensä kalleudet on piilotettu pohjimmaisiin pinoihin. “Kun pölyn peittämän partituurin sitten soittaa, musiikki herää henkiin aivan kuin etäisyyttä sävellysaikaan ei olisikaan. Se herättää myös kysymyksiä musiikin olemuksesta. Onko musiikki olemassa, jos se on vain paperilla?”
Marin on esiintynyt konserttosolistina mm. Staatskapelle Weimarin, Kuopion kaupunginorkesterin, Kymi Sinfoniettan, Jyväskylä sinfonian ja Radion Sinfoniaorkesterin solistina. Sinfonia Lahden debyytissään hän soittaa puolalaissaksalaisen Xaver Scharwenkan ensimmäisen pianokonserton. Illan teos oli orkesterin intendentin Teemu Kirjosen idea. Marinille ehdotus tuli täytenä yllätyksenä.
“Pianisti Earl Wild on kertonut, että kun orkesterin intendentti soitti hänelle ja ehdotti Scharwenkan konserttoa ohjelmaksi, hän oli vastannut: ‘tätä soittoa olen odottanut vuosikymmeniä!’”, Marin kertoo. “Mutta itse en tällaista soittoa osannut edes odottaa.”
Scharwenkan konserttoihin Marin oli tutustunut Stephen Houghin ja Marc-André Hamelinin levyiltä, mutta säveltäjän tuotannon hän tunsi kyllä ennestään. Hänen Puolalaiset tanssinsa olivat aikanaan jopa pienimuotoinen hitti, mutta esimerkiksi tämän illan teos on kuultu Suomessa tiettävästi vain vuonna 1899 säveltäjän itsensä soittamana.
“Ensimmäistä konserttoa on hyvä soittaa, ja se on hämmästyttävän kypsä teos. Kyllä hän sitä kypsyttelikin, vielä kantaesityksen jälkeen hän muutti teoksen rakennetta”, Marin kertoo. “On selvää, että Scharwenkan konsertot ansaitsisivat kuulua perusohjelmistoon.”
Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
