To 20.1.2022 klo 19 Sibeliustalo
Dalia Stasevska, kapellimestari
Antti Tikkanen, viulu
Sinfonia nro 4 a-molli op. 63
Tempo molto moderato, quasi adagio
Allegro molto vivace
Il tempo largo
Allegro
Väliaika 20 min
Antonio Vivaldi: Four Seasons, Recomposed by Max Richter
Spring 1
Spring 2
Spring 3
Summer 1
Summer 2
Summer 3
Autumn 1
Autumn 2
Autumn 3
Winter 1
Winter 2
Winter 3
Jean Sibelius: Sinfonia nro 4
”Nyt säveltämälläni musiikilla ei ole mitään tekemistä sen maailman kanssa, jossa nyt elämme.” Sibelius sanoi nämä sanat ystävälleen Sigurd Wettenhovi-Aspalle yöllisellä kävelyllä tähtitaivaan alla. Samaan sävyyn säveltäjä kirjoitti englantilaiselle esitaistelijalleen Rosa Newmarchille: ”Se on kuin vastalause nykypäivien sävellyksille. Siinä ei todellakaan ole hitustakaan sirkusta.”
Innoitus sinfoniaan syntyi Sibeliuksen matkalla Kolille Pohjois-Karjalaan lankonsa, taidemaalari Eero Järnefeltin kanssa syksyllä 1909 (”Kolilla! Yksi elämäni suurimmista kokemuksista.”) Tämä on johtanut jotkut kommentaattorit pitämään teosta musiikillisena kuvauksena vaara- ja järvimaisemasta, joka on vaarallisen liiallista yksinkertaistamista. Osa musiikillisesta materiaalista oli joka tapauksessa peräisin aivan toisesta lähteestä: torvien kuoroteema finaalissa oli suunniteltu alun perin orkesterilauluun Edgar Allan Poen runoon The Raven (Korppi), jonka Sibelius oli luvannut sopraano Aino Acktélle – sitoumus, jota hän ei tullut pitämään.
Neljäs on ylivoimaisesti tummin ja hymyttömin Sibeliuksen sinfonioista, ja se jossa hän tulee lähimmäksi musiikillista ekspressionismia. Jossain määrin tämä on heijastuma hänen mielentilastaan: vuonna 1908 hänellä oli ollut joukko kivuliaita leikkauksia kurkkusyövän poistamiseksi, ja hän eli taudin uusiutumisen pelossa. Tämä levottomuus väritti paljolti hänen musiikkiaan muutaman seuraavan vuoden aikana, mm. Voces intimae -jousikvartetto, sävelruno Bardi ja orkesterilaulu Luonnotar. Sibeliuksen pelko johti myös häntä välttämään suosikkikiihokkeitaan – sikareita ja alkoholia – seitsemän vuoden ajan; tuloksena tästä Aino kuvasi tätä ajanjaksoa: ”Ne olivat elämäni onnellisimmat vuodet.”
Kaikki neljännessä sinfoniassa – motiivit, orkestraatio, harmoniat, muoto – on karsittu niukkaan minimiin. Kuten Sibeliuksen elämäkerturi Erik Tawaststjerna kuvasi, Sibelius loi ”antimonumentalismin monumentaalisuuden”. Se on myös esimerkki Sibeliuksen nuorille säveltäjille antamasta ohjeesta: ”Älä koskaan kirjoita tarpeetonta nuottia.” Säännölliset jousisoitinten soolot – etenkin sellon – vahvistavat sinfonian kamarimusiikillisia ominaisuuksia ja intiimiyttä, kun taas suurissa huipennuksissa on kaunistelematonta komeutta, joka ei koskaan eksy kohti mahtipontisuutta. Ainoa odottamaton orkesteriväri on kellopeli finaalissa, ja jopa tätä käytetään vain yhden, hyvin yksinkertaisen motiivin lukuisiin ruumiillistumiin. Ensimmäinen ja kolmas osa ovat hitaita, ensimmäinen peräänantamaton ja ”kovina kuin kohtalo” (kuten Sibelius itse kuvasi sen avausnuotteja), kolmas myötätuntoisempi kera hymnimäisen nousevan teeman. Toisessa osassa kevyemmän, lähes tanssillinen scherzon lopettaa brutaalisti kiivas trio. Myös finaalissa kaikki toivo lohdusta tuhotaan ennennäkemättömän raivon huipennuksella, kunnes kooda päättää teoksen, ei epätoivon mutta alistumisen hengessä. Tritonuksen – diabolus in musica – runsas käyttö ilmentää teoksen kalpeutta, sen kieltäytymistä kompromisseista, sen puhdasta itsepäisyyttä: juuri niitä ominaisuuksia, jotka monen kuulijan mielestä tekevät siitä olennaista Sibeliusta.
Wettenhovi-Aspa, aina eriskummallinen ja mahtipontinen, näki neljännen ”universaalina sinfoniana” – universaalina siinä mielessä, että hän uskoi sen saaneen innoituksensa kosmoksesta. Finaalista hän kirjoitti: ”Olen ajatellut, että kuulin pari räjähtävää maailmankatastrofia. Todennäköisesti ne ovat sammuneita tummia aurinkoja, jotka törmäävät yhteen sellaisella mekkalalla ja voimalla, että ne alkavat jälleen loistaa ja iskevät ympärilleen kipinää… Lisäksi kuulemme finaalissa eetteriaaltojen säännöllisen keinunnan ja lopulta meidät viedään takaisin ikuisuuden käsittämättömään kiertoon, samaan tähtisumun hämärään, josta tämä kosminen sinfonia on peräisin.”
Neljäs sinfonia oli haaste yleisöilleen vuonna 1911. Aino muisteli myöhemmin: ”Vältteleviä katseita, päänpudistuksia, hämillisiä tai salaisesti ironisia hymyjä.” Myös kriitikot olivat ymmällään, vaikka Evert Katilan kuvaus Uudessa Suomessa on johdonmukainen säveltäjän Wettenhovi-Aspalle ja Rosa Newmarchille tekemiin huomioihin: ”Sodanjulistus sitä pintapuolisuutta, ulkonaisten keinojen ihailua, tyhjiä mahtivaikutuksia ja aineellisuuden ylivaltaa vastaan, mikä on nielemässä nykyaikaisen musiikin.” Mitä tulee Sibelikseen itseensä, hän totesi sinfoniasta 1940-luvulla: ”Olen tyytyväinen, että sen tein, sillä en voi vieläkään löytää siitä yhtään nuottia, jonka voisin poistaa enkä lyödä myös mitään lisättävää, mikä antaa voimaa ja tyydytystä. IV sinfonia edustaa hyvin oleellista ja suurta osaa minua; kyllä minä olen iloinen, että olen tuon kirjoittanut.”
Andrew Barnett
Antonio Vivaldi: The Four Seasons, Recomposed by Max Richter
Saksassa syntynyt brittisäveltäjä Max Richter (s. 1966) lienee tämän hetken tunnetuimpia säveltäjiä, vaikka hänen suosionsa on vankinta nimenomaan taidemusiikkipiirien ulkopuolella. Hän ei ole perinteinen nykkärisäveltäjä, vaikka kouluttautuikin Edinburghin yliopistossa ja Royal Academy of Musicissa sekä opiskeli 1900-luvun musiikin suurnimen Luciano Berion johdolla. Hänen opettajansa modernismi ei Richterin musiikissa ehkä kuulu, mutta Beriolle tyypilliset ennakkoluuttomat lainaukset ja historiallisten teosten hyötykäyttö kylläkin. Richterin tyyli on persoonallista, vaikka esimerkiksi Arvo Pärtin, Pēteris Vasksin ja Philipp Glassin vaikutteet ovat ilmeiset.
Richterin post-minimalistinen, uusromantiikkaa ambientiin ja konemusiikkiin yhdistävä äänimaailmansa on tuttu mm. elokuvista Waltz with Bashir (2008) ja Ad Astra (2019), ja hänen yli kahdeksantuntinen, unen vaiheita mukailevan Sleep-teoksensa esitykset ovat aina kulttitapahtumia. Suomessa Sleep koettiin vuonna 2019 Helsingin juhlaviikoilla. Richterin ehkä suosituin konserttikappale on Recomposed by Max Richter: Vivaldi – The Four Seasons (2012), josta Deutsche Grammophonin julkaisema levy nousi vuonna 2014 myyntitilastojen kärkeen 22 maassa.
Richter on arvioinut, että Vivaldin alkuperäisistä nuoteista jäi muokkausten jälkeen jäljelle vain yksi neljäsosa. Teos ei ole silti sovitus saati parafraasi, vaan nimensä mukaisesti uussävellys – toisen säveltäjän alkuperäismateriaalista työstetty omakuva, jonka lähdemateriaali kuultaa läpi teoksen jokaisesta sekunnista.
Antonio Vivaldin (1678–1741) alkuperäinen Neljä vuodenaikaa (1723) perustuu säveltäjän omiin runoihin, joissa vuodenkierto elää syntymästä kuolemaansa kevään kukkaan puhkeamisesta alkaen. Jokainen vuodenaika on kolmeosainen viulukonsertto, jossa tunnelmallista hidasta osaa reunustaa nopeat Allegrot. Richterin käsissä runojen sisältö on sivuseikka: vuodenajat muuttuvat loputtomasti toistuviksi sampleiksi, joiden alla toisteisen minimalistisesti liikkuva harmoniamatto liikuttelee maailman tunnetuimpia sointukulkuja pidätyksineen ja purkauksineen. Vaikutelmassa on ripaus new agea ja psykedeliaa.
Kevät livertää linnunlauluja, mutta Vivaldin versiosta tuttujen paimenten ja nymfien leikkejä ei kuulla. Kesä kasvaa käkien huhuiluksi ja muuttuu toisessa osassa hiostavaksi kuumuudeksi, mutta kuuluisan myrsky-finaalin rytmit löytyvät yökerhon puolelta. Alkuperäinen Syksy kuvaa kosteita sadonkorjuujuhlia sammumispisteeseen saakka; Richter ottaa ensiosassa vain vaivihkaisia vapauksia rytmin suhteen ja syventää toisen osan tokkuraista tunnelmaa ambient-elektroniikalla, kunnes finaali myllyttää jälleen vain yhtä aihetta perinteisen minimalismin sinnikkyydellä. Talven ensiosa on täynnä Richterin rytmistä keksintää, kun taas värjöttelyä takkatulen äärellä kuvaava toinen osa on pikemminkin eteerinen kuin lämpöisä. Päätösosa kulkee talvisen pakkasmaiseman halki rutkasti alkuperäisteosta jäätävämmissä tunnelmissa.
Jaani Länsiö
Dalia Stasevska
Sinfonia Lahden ylikapellimestari Dalia Stasevska (s. 1984) on kymmenen vuotta kestäneen ammattilaisuutensa aikana noussut yhdeksi kansainvälisesti näkyvimmistä suomalaiskapellimestareista. Kotimaisia orkesterivierailuja seurasivat useat kutsut ensin Pohjoisamaiden orkesteri- ja oopperataloihin, sitten Eurooppaan, Australiaan ja Aasiaan, ja viime vuosina myös Yhdysvaltojen tunnetusti vaikeasti saavutettaviin merkkiorkestereihin.
Stasevskan kauden 2021–2022 kohokohtiin kuuluvat mm. ensivierailu New Yorkin filharmonikoissa ja Sydneyn sinfoniaorkesterissa sekä Lontoon BBC Proms -festivaalin avajaiskonsertti BBC Symphony Orchestran päävierailijana sekä Edinburghin musiikkijuhlien avajaiset. Syksyllä hän aloittaa myös ensimmäisen kautensa Sinfonia Lahden ylikapellimestarina. Stasevska ehti johtaa lahtelaisia vain kahdesti ennen vakinaistamistaan.
Stasevska huomasi heti ensimmäisen harjoituspäivän jälkeen Sinfonia Lahden kanssa, että orkesterissa on hyvä työilmapiiri sekä mielenlaatu, joka kantaa pitkälle. “Pidän asenteesta, jolla musiikkia Lahdessa tehdään. Muusikot heittäytyvät täysillä, ovat innostuneita, he tekevät töitä tosissaan ja kunnianhimoisesti”, Stasevska luonnehtii. “Tämä inspiroi minua suuresti.”
Stasevskan ensimmäisen kauden ohjelmisto peilaa hänen asennettaan niin elämään kuin taiteeseen. Konserteissa kuullaan niin klassikoita, harvinaisuuksia kuin uutuuksia, unohdettuja teoksia, musiikkia ympäri maailmaa. Näistä muodostuu kokonaisuus, jonka osat keskustelevat keskenään.
“Olen innostunut dialogeista. Miten historia ja nykypäivä, eri kulttuurit ja ihmiset kohtaavat toisensa. Olen halunnut tehdä modernin, kansainvälisen ja tässä ajassa kiinni olevan ohjelmiston, ja pysyä avoimena kaikelle.”
Musiikin lisäksi Stasevskaa inspiroi taide, etenkin uusin taide, jota hän suorastaan rakastaa. Hän seuraa yhtä innokkaasti niin klassisen kuin kevyenkin musiikin kenttää, ja saa inspiraatiota niin oopperasta kuin vaikkapa uudesta populaarimusiikista.
Matkustaessaankin hän suuntaa aina ensimmäisenä nykytaiteen museoon. Intohimoisesti hän suhtautuu myös arkkitehtuuriin ja muotoiluun. Niissä hänen uteliaisuutensa herää aina, oli kyseessä sitten italialainen 60-luvun rakennustaide tai suomalainen keittiövälinedesign.
Myös luonto vetää Stasevskaa puoleensa voimakkaasti. Asuessaan pari vuotta maatalossa Tuusulassa hänellä oli myös kaksi lemmikkikanaa, joiden nimet olivat Clara ja Alma, tietenkin. “Ja kesälomansa kanalassa vietti myös Jorma-kukko”, Stasevska kertoo. Hän tiivistää asenteensa sekä elämään kuin ylikapellimestarin työhön: “Arvostan leikkimielisyyttä. Jos on peloton ja antaa tilanteen viedä, tapahtuu aina odottamia asioita ja oivalluksia. Lapsetkin oppivat isoja asioita nimenomaan leikin kautta. Näen, että Sinfonia Lahti on samalla tavalla ennakkoluuloton.”
Jaani Länsiö
Antti Tikkanen
Viulisti Antti Tikkanen (s. 1980) kuuluu suomalaisen musiikkielämän keskeisimpiin hahmoihin. Hänet tunnetaan Suomen kansainvälisesti menestyneimmän jousikvartetin Meta4:n jäsenenä, mutta myös esimerkiksi Yleisradion asiantuntijakommentaattorina Sibelius-viulukilpailuissa, Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellisena johtajana vuosina 2014–2017 sekä Tiksola-duon toisena jäsenenä puolisonsa Minna Pensolan kanssa. Pensola ja Tikkanen aloittivat vuonna 2021 Kuhmon kamarimusiikin taiteellisina johtajina.
Viulistina ja liiderinä Tikkanen esiintyy tällä kaudella mm. Tampere Filharmonian, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ja Deutsche Kammerphilharmonie Bremenin vieraana. Sinfonia Lahden kanssa hän on tehnyt yhteistyötä etenkin vuonna 2019 Meta4:n toimiessa orkesterin residenssivieraana sekä vuoden 2020 Sibelius-festivaalilla.
Recomposed by Max Richter: Vivaldi – The Four Seasons on Tikkasen bravuuriteoksia. Hän on soittanut ja liidannut sen Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa esimerkiksi vuonna 2019 Musica Nova Helsingissä, ja viime syksynä myös Roomassa Santa Cecilian musiikkikeskuksessa sekä Hampurin Elbphilharmoniessa itsensä Richterin soittaessa syntetisaattorilla continuoa orkesterissa.
”Tämä on tuntemistani Vivaldi-pastisseista toimivin ja varsinaista herkkua, etenkin jos sattuu olemaan Richter-fani”, Tikkanen sanoo. ”Richterin oma, niin sanottu post-minimalistis-romanttinen tyyli luo teokselle omat raaminsa. Hän poimii alkuperäisestä teoksesta jonkin rytmisen elementin tai vaikka harmonian ja lähtee omille teilleen.”
Vaikka Richterin musiikki on modernia, Tikkanen pitää tärkeänä myös alkuperäisen teoksen ja sille ominaisten soittotapojen tuntemista. ”Musiikissa on paljon myös Vivaldin omaa materiaalia, mutta usein jollain rytmisellä jujulla maustettuna. Sekä Vivaldin musiikkiin että Richterin osuuksiin sopii yhtälailla barokkityyli, vapaan musisoinnin periaatteet. Richterin kanssa soittaessa kävi selväksi, että musiikilla saa irrotella luvan kanssa.”
Tikkanen soittaa Suomen Kulttuurirahaston omistamaa Stradivariusta ”ex-Berglund” vuodelta 1699.
Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä syksyllä 2021 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dalia Stasevska. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana aloitti syksyllä 2020 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007, ja keväällä 2021 julkaistiin orkesterin oma SL Classiclive -konserttiapplikaatio. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
