KLASSISELLA PERUSTALLA
To 26.11.2020 klo 19 Sibeliustalo
Ryan Wigglesworth, kapellimestari ja solisti
Dalia Stasevska, kapellimestari
Felix Mendelssohn: Die schöne Melusine op. 32
Ryan Wigglesworth: Pianokonsertto (Pohjoismaiden-ensiesitys)
I Arioso
II Scherzo
III Notturno
IV Gigue
Väliaika
Johannes Brahms: Sinfonia nro 3 F-duuri op. 90
I. Allegro con brio
II. Andante
III. Poco Allegretto
IV. Allegro
Felix Mendelssohn: Die schöne Melusine
Saksalainen säveltäjä ja kapellimestari Conradin Kreutzer sai valmiiksi oopperansa Melusinan alkuvuodesta 1833. Teoksen libretisti Franz Grillparzer oli tarjonnut tekstiä alun perin Beethovenille, mutta mestarin kieltäydyttyä kunnia oli langennut Kreutzerille. Felix Mendelssohn (1809 -1847) tutustui teokseen tuoreeltaan kuulijana, eikä esitys miellyttänyt; Kreutzerin sävellys istui Mendelssohnin mielestä tarinaan kehnonlaisesti. Erityisen tyytymätön hän oli alkusoittoon uskoen itse pystyvänsä parempaan. Todiste tästä valmistui piakkoin: Die schöne Melusine –konserttialkusoitto on päivätty vuodelle 1834. Mendelssohn omisti teoksen sisarelleen Fannylle syntymäpäivälahjaksi. Ensiesitys Lontoossa otettiin vastaan kohteliaasti, mutta suosionosoitukset eivät olleet millään muotoa myrskyisät. Uudistettu, parannettu laitos julkaistiin 1836, ja nykyisin Die schöne Melusine on vakiinnuttanut asemansa Mendelssohnin kahden muun keskeisen alkusoiton – Kesäyön uni ja Hebridit – ohella kantaohjelmistossa.
Kreutzerin oopperan ja Mendelssohnin alkusoiton taustalla on legenda veden hengetär Melusinesta, joka suostuu kreivi Raymondin aviovaimoksi sillä salaperäisellä ehdolla, että tämä ei saa nähdä häntä kuin kuutena päivänä viikosta. Kielletty päivä on lauantai, jolloin nymfi muuttuu vedenneidoksi kalanpyrstöineen. Kreivi ei voi voittaa uteliaisuuttaan. Hän katselee eräänä lauantaina vaimoaan salaa piilopaikastaan ja kauhistuu tämän muodonmuutosta. Kreivin petettyä lupauksensa lumous särkyy ja nymfi katoaa. Siitä lähtien Melusinen on kuultu kummittelevan kreivin linnan kattorakenteissa.
Mendelssohn kiisti liialliset yhteydet tarinan ja musiikin välillä. On kuitenkin ilmiselvää, että alun laskevat arpeggiot viittaavat vesielementtiin. Ne myös edeltävät omalla tavallaan Wagnerin Reininkullan avauksen jokimusiikkia. Tyyni tunnelma keskeytyy dramaattiseen jousikuvioon. Sävyt vaihtelevat avausmelodian ja energisemmän jousimotiivin välillä, kunnes alkusoitto päättyy resignaatiotunnelmissa huokausmotiivin ja alun vesikuvien myötä.
Pekka Miettinen
Ryan Wigglesworth: Pianokonsertto
Ryan Wigglesworthin pianokonsertto valmistui 2019 ja kantaesitettiin Lontoon Royal Albert Hallissa 28.8.2019. Orkesterina toimi Britten Sinfonia säveltäjän johdolla. Wigglesworth kuvailee teostaan seuraavasti:
”Teoksessa on neljä osaa. Avausosa Adagio asettaa vastakkain hiljaisia, itsepintaisia rytmikuvioita ja pianon pieniä koraalimaisia katkelmia. Kontrastoivien ainesten kerrostuneisuus tihenee ja saavutetaan huippukohta, jonka jälkeen musiikki raukeaa takaisin alun hämyisään tunnelmaan.
Toinen osa on neljästä osasta pisin. Se on klassista muotoa noudattava scherzo ja trio. Tässä osassa piano punoo hellittämättä nopeita vesiputouskuvioita orkesterin lyhyiden, terävien aksenttien joukkoon. Seuraava triotaite koostuu kahdesta osiosta: ensimmäinen sisältää jäljittelevää kisailua pianon, puupuhallinsoolojen ja lopulta kaikkien viulujen kesken. Toisessa osiossa, lyhyen välikkeen jälkeen, seuraa laiskahko valssi, joka lopulta hyytyy miltei täydelliseen pysähdykseen. Paluu Scherzon materiaaliin sulkee osan.
Notturnossa orkesteri typistetään harppuun ja jousiin. Musiikki on fantasia puolalaisesta kansansävelmästä, jonka kuulin laulettuna eräänä myöhäisillan hetkenä leirinuotion äärellä; tilanne oli varsin koskettava. Variaatiot ovat unenomaisia ja jotkut myös painajaismaisia, kuten yötunnelmaan hyvin sopii. Itse teema kuullaan yksinkertaisen kaanonin keinoin koristeltuna pianon ensimmäisessä sisääntulossa. Teeman sisäiset, repetitiiviset kaikutehot olen omassa versiossani uskonut harpulle. Osan edetessä harppu ottaa kasvavassa määrin roolia solistin ”varjona”. Aivan lopussa teema kaanonmuodossaan kohoaa pianon korkeimpaan rekisteriin häipyen miltei kuulumattomiin.
Gigue on barokkisäveltäjien harrastama 6/8-tahtilajiin pohjautuva tanssimuoto, joka usein sisältää kontrapunktisia elementtejä; näin on myös minun tapauksessani. Puupuhaltimien eloisa, fugeeraava aloitus palauttaa mieleen ensiosan itsepintaisen kuvioinnin. Aihelmat laajennetaan tällä kertaa kokonaisiksi melodioiksi. Pianon välitön vastareaktio on laulava teema, joka kilvoittelee hallitsevien 6/8–rytmikuvioiden kanssa. Ottelu pianon ja orkesterin välillä päättyy jälkimmäisen voittoon, mutta taiston päättää pianon räjähdysmäinen kadenssi. Osan molemmat pääteemat käydään vielä läpi, kunnes rysähdys orkesterista jäädyttää musiikin lyhyeksi muistumaksi ensiosan koraalista. Yksinäisen pianon harhaileva lopetus päättää konserton.”
Pekka Miettinen (käännös)
Johannes Brahms: Sinfonia nro 3
Beethoven muodosti mittapuun, johon jokaista 1800-luvun sinfonikkoa verrattiin. Hänen jättiläismäinen hahmonsa väijyi kaikkien niiden säveltäjien selän takana, jotka yrittelivät sinfonian, musiikin kuningaslajin alalla. Vasta Johannes Brahmsin (1833-1897) neljä sinfoniaa olivat ensimmäiset, jotka aidosti kestivät vertailun ylittämättömän mestarin kanssa. Rinnastuksia Beethoveniin tehtiin musiikkialan mediassa välittömästi sinfonioiden kantaesitysten jälkeen. Brahmsin ensimmäinen sinfonia sai otsikon ”Beethovenin kymmenes”, toista sinfoniaa kutsuttiin Brahmsin Pastoraalisinfoniaksi ja kolmatta Brahmsin Eroicaksi. Lisänimet olivat kiusallisia Brahmsille. Hän oli kuitenkin kyllin viisas ymmärtääkseen ne kohteliaisuuksiksi, joiden avulla hänet nostettiin Beethovenin rinnalle tasavertaiseksi sinfonian mestariksi.
Brahms sävelsi kolmannen sinfoniansa kesällä 1883 Wiesbadenissa. Kuten tavallista, Brahms ei taaskaan malttanut täysin irtautua työkuvioista edes loma-aikanaan, ja leppoisa kesänvietto muuttui aherrukseksi erilaisten sävellysprojektien parissa. Tällä kertaa muokattavana oli kappaleita, joista alun perin oli tarkoitus tulla näytelmämusiikkia Goethen Faustiin. Vähitellen suunnitelmasta kehkeytyi kokonainen sinfonia, jonka keskiosat ovat lähtöisin Faust-musiikista. Kolmas sinfonia oli suurenmoinen menestys heti kantaesityksestä 2.12.1883 lähtien, ja Brahms oli tietysti iloinen sinfonian saavuttamasta suosiosta. Hänen kirjeenvaihdostaan löytyy kuitenkin maininta ”onnettoman ylikuuluisasta sinfoniasta”, mikä oli osoitus Brahmsille niin luonteenomaisesta sarkasmista.
Kolmannessa sinfoniassaan Brahms saavutti aivan uuden sisäisen yhtenäisyyden tason laajamuotoisessa orkesteriteoksessa. Koko teoksen läpi ulottuviin musiikillisiin prosesseihin viittaavat sinfonian kompaktit mittasuhteet ja tasapainoiset osien kestot. Vain noin puolen tunnin mittaisena kolmas on lyhyin Brahmsin sinfonioista. Osat ovat kestoltaan lähempänä toisiaan kuin muissa hänen sinfonioissaan. Yhtenäisyyden lisäämiseen tähtäävät myös avausaiheen ja ensiosan pääteeman paluu finaalin lopussa sekä duurin ja mollin säännönmukainen vastakkainasettelu eri osissa. Teoksen sävellajiarkkitehtuuri on myös ainutlaatuinen sinfoniakirjallisuudessa. Ääriosien tonaalinen keskus on F ja molempien keskiosien C, mikä viittaa koko sinfonian mittaiseen laajakaariseen sonaattimuotoon.
Sinfonian lähes kaikkeen temaattiseen materiaaliin on sisäänleivottuna oktaavin laajuinen, nouseva kolmisävelinen mottoaihe F-Ab-F tai sen eri muunnoksia. Merkittävää tässä motiivissa on molliterssin eli as-sävelen sijoittuminen F-duuriympäristöön. Mottoon on sisällytetty koko sinfonian läpikäyvä periaate, duurin ja mollin kamppailu, jonka lopputuloksena on duurin niukka voitto finaalin resignoituneessa päätännössä. Yhdistelmä F-Ab-F (frei aber froh, vapaa mutta onnellinen) symboloi myös säveltäjän elämänasennetta. Beethovenin tavoin poikamiehenä pysytelleellä Brahmsilla oli lukuisia läheisiä naissuhteita, mutta avioliittoa hän ei milloinkaan solminut.
Brahmsin musiikille ominaiset loppuun saakka ajatellut ja viimeistellyt muotoperiaatteet ovat kolmannessa sinfoniassa täydellisessä sopusoinnussa säveltäjän ilmaisutarpeen kanssa. Kantavat rakenteet on taitavasti piilotettu äärimmäisen tunnevoimaisen soivan toteutuksen alle. Brahmsin musiikista myös puuttuu romantiikassa usein tavattava makea pintakiilto. Miehekkään karskit sävyt vaihtelevat lyyrisen melankolian kanssa. Musiikin emotionaalinen ja rationaalinen puoli ovat ihanteellisella tavalla tasapainossa Johannes Brahmsin musiikissa.
Pekka Miettinen
Ryan Wigglesworth
Englantilainen Ryan Wigglesworth (s. 1979) on yksi harvoista huippuluokan muusikoista, jotka osaavat sekä säveltää teoksen että sen jälkeen johtaa sen itse. Yorkshiressa syntynyt Wigglesworth aloitti musiikkiuransa kuten niin monet brittilapset, kirkkokuorossa. Perheensä puolesta alalle ei ollut erityisiä edellytyksiä. Hänen vanhempansa olivat lihakauppiaita, mutta kuuntelivat kyllä klassisia hittiejä vinyylilevyiltä. Niiden innostamana nuori Wigglesworthkin sai päähänsä alkaa laulaa. Ala-asteikäisenä hän esitti koulunsa hymnin niin “häpeällisellä kiihkolla”, että opettajat ohjasivat tämän oitis kirkkokuoron pääsykokeisiin. Sieltä paikallinen kanttori järjesti hänelle opetusta Kuningas Edwardin musiikkikoulussa, joka oli aivan toisella puolella kaupunkia. Nuori Wigglesworth kävi siellä päivittäin tunneilla, ja myöhemmin hänen tiensä vei aina Oxfordin yliopistoon ja Lontoon Guildhalliin.
Kapellimestarina Wigglesworth on esiintynyt esimerkiksi Amsterdamin Concertgebouw’n, Baijerin ja Alankomaiden radio-orkestereiden ja Suomen radion sinfoniaorkesterin johtajana. Kiinnitettynä hän on ollut Manchesterin Hallé Orchestran päävierailijana ja yhteistyötaiteilijana, jonka tehtäviin kuuluu sekä säveltää että johtaa. Hän on myös Englannin kansallisoopperan residenssitaiteilija.
Teinivuosistaan lähtien Wigglesworth on jakanut intohimonsa säveltämisen ja esittämisen välillä tasapuolisesti. Läpimurtonsa hän teki vuonna 2008, kun hän johti oman teoksensa Sternenfallin BBC Symphonyn konsertissa. Uusia sävellystilauksia alkoi sadella, ja yhtäkkiä hän huomasi olevansa täystyöllistetty kapellimestari, pianisti ja säveltäjä. Siitä lähtien hän on kuulunut näkyvimpiin brittisäveltäjiin.
Vuonna 2009 BBC Proms -festivaalilla kuultiin hänen teoksensa The Genesis of Secrecy, ja heti seuraavana vuonna Lontoon kuninkaalliset filharmonikot esittivät teoksen A First Book of Inventions. Lisäksi hän on säveltänyt mm. laulusarjan Augenlieder, viulukonserton, oopperan The Winter’s Tale sekä tietenkin tänään kuultavan pianokonserton. Viime vuosina Wigglesworthin teoksia ovat johtaneet esimerkiksi Sir Andrew Davis, Edward Gardner, Pablo Heras-Casado, Vladimir Jurowski, Oliver Knussen, Jukka-Pekka Saraste ja Franz Welser-Möst.
“Kun johdan orkesteria tai soitan pianoa, opin paremmaksi säveltäjäksi”, Wigglesworth on todennut. “Opin työstämään ideaa kirkkaammaksi, parantamaan kommunikaatiotani esittäjän kanssa, balansoimaan sointuja. Mitä ikinä teenkin, se auttaa minua päätyössäni, säveltämisessä.”
Jaani Länsiö
Dalia Stasevska
Dalia Stasevska (s. 1984) on viimeisten vuosien aikana noussut näkyvimpien suomalaiskapel-limestarien joukkoon niin meillä kuin maailmalla. Muusikonuransa hän aloitti viulistina, ja soitti usein mm. Tampere filharmonian riveissä. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli alttoviulua ennen kuin päätti vaihtaa todellisen kutsumuksensa pariin. Valmistuttuaan kapellimestariksi vuonna 2012 ja johdettuaan monia suomalaisorkestereita, hän laajensi reviiriään myös Poh-joismaiden suuriin sinfoniaorkestererihin, kuten Oslon ja Tukholman filharmonikoihin, Göte-borgin sinfoniaorkesteriin sekä Ruotsin radion sinfoniaorkesteriin. Uusintakutsut ovat seuran-neet Stasevskaa kaikkialle, ja hän on hyvin tuttu näky pohjoismaisten orkestereiden edessä.
Stasevskan toimintasäde on kattaa tätä nykyä koko maailman. Britteinsaarilla tekemänsä, on-nistuneet vierailut BBC Symphony Orchestrassa ja BBC Walesissa johtivat hänen pikaiseen nimitykseensä BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijaksi. Hän johti maailman suurimman klas-sisen musiikin festivaalin BBC Promsin avajaiskonsertin viime vuoden elokuussa, ja tänä vuonna hän johti festivaalin päätöskonsertin.
Stasevska on vieraillut jo esimerkiksi Detroitin ja Dallasin sinfoniaorkestereissa, Ottawan Na-tional Arts Centressä, Liverpoolin kuninkaallisessa filharmonisessa orkesterissa, Hallén orkes-terissa, Lausannen kamariorkesterissa sekä Luzernin ja Barcelonan sinfoniaorkestereissa. Into-himoisena oopperakapellimestarina tunnettu Stasevska palaa myös Norske Operaan johtamaan Madame Butterflyn. Sinfonia Lahtea Stasevska on johtanut aiemmin vuosina 2015 ja 2016, ja syksystä 2021 lähtien hän toimii orkesterin ylikapellimestarina.
Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
