On aina merkkitapaus, kun uusi taideteos näkee päivänvalon. Orkesterin kunniasäveltäjäksi vuonna 2011 kutsutun Kalevi Ahon solistiset konsertot saavat tänään jatkoa harvinaisella yhteenliittymällä, kun alttoviulu ja lyömäsoittimet kohtaavat räjähdysherkässä yhdistelmässä.

Konsertin päätösnumerossa päävierailija Anja Bihlmaier saa irrotella. Vuonna 1945 valmistunutta Dmitri Šostakovitšin yhdeksäs sinfonia on niin hullunkurinen ja kepeä, että sitä voisi luulla jopa Haydnin tai Mozartin sinfoniaksi.

Kalevi Aho: Kaksoiskonsertto alttoviululle, lyömäsoittimille ja orkesterille (2020)

Sävelsin kaksoiskonserttoni alttoviululle ja lyömäsoittimille Berliinissä asuvan muusikkopariskunnan Hiyoli Togawan ja Alexej Gerassimezin aloitteesta. Olin säveltänyt Hiyolille vuonna 2016 jo teoksen Solo XII – In memoriam EJR alttoviululle, ja hän oli esittänyt Saksassa lisäksi alttoviulukonserttoani.

Alexej Gerassimez on puolestaan soittanut lyömäsoitinkonserttoani Sieidi useaan kertaan Saksassa, Suomessa ja Tšekissä. Kun hän esitti Sieidin syyskuun lopulla 2018 Essenin orkesterin solistina, menin paikalle, ja tuolloin Hiyoli ja Alexej ehdottivat, että tekisin heille kaksoiskonserton. Lupauduin mielelläni säveltämään näin loistaville muusikoille konsertoivan sävellyksen.

Joulukuussa 2019 Alexej soitti Sieidi-konserton Oulussa. Kävin kuuntelemassa konsertin, ja hän antoi ehdotuksia kaksoiskonsertossa käytettäviksi lyömäsoittimiksi. Tammikuun alussa 2020 pääsin aloittamaan sävellystyön. Käydessäni Berliinissä tammikuun 2020 lopulla kävin samalla Alexejn lyömäsoitinvarastossa, jossa hän esitteli minulle instrumenttejaan ja saatoin niitä itsekin kokeilla. Samalla päätin pitkälti, mitä kaikkia lyömäsoittimia otan mukaan teokseen. Konsertto valmistui maaliskuun lopulla 2020.

Sävelsin kaksoiskonserton ilman rahallista tilausta, ennen kuin kantaesityksestä oli ehditty sopia yhdenkään orkesterin kanssa. Kantaesitysorkesterin löytäminen osoittautui lopulta hyvin vaikeaksi – ketään ei tuntunut tämänkaltainen teos kiinnostavan, vaikka sekä Alexej Gerassimezin manageri että minä olimme kumpikin olleet asiasta yhteydessä useiden orkesterien kanssa. Kaiken lisäksi koronaepidemia sotki täysin orkesterien suunnitelmat vuosina 2020 ja 2021. Lopulta helmikuussa 2021, lähes vuosi sävellyksen valmistumisesta tiedustelin Sinfonia Lahden päävierailijalta Anja Bihlmaierilta, kiinnostaisiko häntä johtaa kantaesitys jossain, ja Anja sai sitten teoksen Sinfonia Lahden ohjelmistoon.

Solistisen alttoviulun ja lyömäsoittimien yhdistäminen konsertoivassa sävellyksessä ei ollut vallan yksinkertainen asia. Lyömäsoittaja soittaa teoksessa vain harvoja instrumentteja, joita ei yleensä kuulla orkesterikonserteissa. Lyömäsoittimistona on pelkästään kuugongi (saks. Mondgong; vanha kiinalainen instrumentti, jonka sointi lähenee tamtamia), waterphone (soittimessa on pieni vesisäiliö, joka saa äänen huojumaan; sitä soitetaan joko lyömällä tai kontrabasson jousella), hang drum (käsin soitettava metallista taottu, tonaalisesti viritetty instrumentti, ikään kuin steel drumin kehitetty versio), 9 suurta erivireistä (thai)gongia, suuri sotilasrumpu sekä jousella soitettava vibrafoni.

Ennen sävellystyön aloittamista kuuntelin paljon vanhaa japanilaista musiikkia, ja innostuin erityisesti ritualistisesta gagaku-musiikista. Konserton alussa onkin kuultavissa kaikuja tästä yli 1000 vuotta vanhasta hienosta musiikkitraditiosta. Gagaku-musiikissa tavattava shō-instrumentti antoi idean käyttää yhtenä orkesteri-instrumenttina myös harmonikkaa luomassa taustalle hiljaisia sointikenttiä.

Teoksessa on kuusi yhtäjaksoisesti soitettavaa osaa. Konserton ensimmäinen osa Largamente alkaa mystisesti ja viipyilevästi. Osassa kuullaan myös waterphone-kadenssi, ja sen orkesterivälisoittoja vallitsee melodinen heterofonia (eri soittimet soittavat samaa melodiaa hiukan eri tavoin, eri rytmissä). Toisena osana on hang drumin säestämä lyhyehkö alttoviulukadenssi, jota vallitsevat alttoviulun huiluäänet.

Kolmas osa, Con moto, on nopea, solisteille koko konserton virtuoosisin, ja osa kasvaa väkevään huipennukseen. Lopussa alkupuolta vallinneet nopeat hang drumin kuviot alkavat asteittain hidastua, ja alttoviulu kipuaa yläsävelin vähitellen yli otelaudan, instrumentin äärimmäisiin korkeuksiin laskeutuakseen sieltä alas, erittäin pitkään, hiljaiseen ja häipyvään c-säveleen, jossa ikään kuin ajan kulku hetkeksi kokonaan pysäytetään.

Neljäs osa, Largo on taas hidas. Osa alkaa jousella soitettavan waterphonen (tai vibrafonin) yksittäisin sävelin, kunnes jatkossa gongit vallitsevat lyömäsoitinosuutta. Hauraasti alkava alttoviuluosuus muuttuu yhä intensiivisemmäksi, ja orkesterin huippukohdan jälkeen myös virtuoosisemmaksi. Osan loppu etääntyy alttoviulun pitkään, nousevaan huiluääniglissandoon, joka johtaa viidenteen osaan, Cantoon.

Canto-osana on vain muutamien soittimien säestämä kaunis, viipyilevä alttoviulukadenssi, jossa solisti laulaa ja soittaa samanaikaisesti. Kuudetta osaa, Epilogia vallitsevat taas gongien nopeat kuviot. Solistinen alttoviulu muuttuu osan suuressa huipennuksessa orkesterisoittimeksi, joka kaksintaa orkesterin viuluja. Tämän jälkeen musiikki rauhoittuu, ja koodaa valitsevat alttoviulun keinuvat, rauhalliset kuviot, joita kuugongi, waterphone ja hang drum säestävät. Viimeisenä kuullaan alttoviulun hyvin pitkä, oheneva ja katoava g-sävel ja kuugongin kaksi hiljaista lyöntiä.

Olen omistanut konserton Hiyoli Togawalle ja Alexej Gerassimezille.

Kalevi Aho 

Turvallisesti konserttiin!
Kaikissa Sibeliustalon tapahtumissa, ja konserttien järjestämisessä noudatetaan kulloinkin voimassa olevia viranomaisohjeita ja niistä tiedotetaan tarkemmin Sibeliustalon ja Sinfonia Lahden verkkosivuilla. Lue lisää.

Sinfonia Lahti pidättää oikeuden konserttien ohjelmisto- ja ajankohtamuutoksiin, mikäli rajoitukset ja koronaviruksen tartuntatilanne sitä edellyttää.