Sibeliuksen viimeiset orkesteriteokset ovat muodoltaan ja sisällöltään omaa luokkaansa. 7. sinfonia tiivistyy yhteen osaan, mutta sisältää valtavia kaarroksia ja kerrostumia, jotka hitaasti nousevat ja laskevat, kiihtyvät ja laajenevat. Pienistä iduista ja aiheista kasvaa kuin salaa suuria soivia tiloja. Pasuunoiden aihe on vaikuttava.

Tapiolan alussa kuuluu aihe, joka tuntuu synnyttävän kaiken mitä sen jälkeen kuullaan. Kuin mantra, toisteinen loitsu, joka muuntautuu. Sointivärejä ei voi erottaa musiikin intensiteetistä ja valtavasta tilasta. 7. sinfonian sukulaisteos.

Sama konserttiohjelma kuultiin Robert Kajanuksen johdolla Helsingissä keväällä 1927, ja tuolloin Suomen-ensiesityksensä saivat Myrsky-alkusoitto, Tapiola ja sinfonia nro 7.

Kaikissa Sibeliustalon tapahtumissa, ja konserttien järjestämisessä noudatetaan kulloinkin voimassa olevia viranomaisohjeita ja niistä tiedotetaan tarkemmin Sibeliustalon ja Sinfonia Lahden verkkosivuilla. Lue lisää.

Sinfonia Lahti pidättää oikeuden konserttien ohjelmisto- ja ajankohtamuutoksiin, mikäli rajoitukset ja koronaviruksen tartuntatilanne sitä edellyttää.