KONSERTTO KAHDELLE
To 25.3.2021 klo 19 Sibeliustalo
Dima Slobodeniouk, kapellimestari
Petteri Iivonen, viulu
Arto Noras, sello
Johannes Brahms: Konsertto viululle, sellolle ja orkesterille a-molli op. 102
Allegro
Andante
Vivace non troppo
Väliaika 15 min
Antonín Dvořák: Sinfonia nro 7 d-molli op. 70
Allegro maestoso
Poco adagio
Scherzo: Vivace – Poco meno mosso
Finale: Allegro
Johannes Brahms: Konsertto viululle, sellolle ja orkesterille
Vaikka Johannes Brahms (1833–1897) joskus mielletäänkin konservatiiviseksi säveltäjäksi, oli hänellä kokeilunhalua ja kiinnostusta esimerkiksi vanhojen muotojen uudistamiseen. Brahmsin viimeiseksi jäänyt orkesteriteos, kesällä 1887 eteläisessä Saksassa Freiburgin lähistöllä syntynyt konsertto viululle, sellolle ja orkesterille on Beethovenin kolmoiskonserton tapainen erikoisuus, johon idea on saattanut syntyä barokin ajan concerto grossosta, sooloryhmän ja orkesterin vuorotteluun perustuvasta soitinteoksesta. Konserton taustalla vaikutti myös Brahmsin pitkäaikainen ystävä, tunnettu viulutaiteilija Joseph Joachim, jolle Brahms halusi säveltää vielä kerran ja lopettaa näin samalla pitkään jatkuneen välirikon. Brahms oli aiemminkin ajautunut vaikeuksiin Joachimin kanssa, mutta nyt tilanne oli hankalampi, koska säveltäjä oli asettunut puolustamaan mustasukkaisen viuluniekan vaimoa heidän avioeroprosessinsa aikana. Nopeasti valmistuneen teoksen avulla hän pystyikin jälleen saamaan yhteyden vanhaan ystäväänsä.
Konserton ensiesitys oli yksityisluonteisesti Baden-Badenissa eräille Brahmsin läheisen tukijan Clara Schumannin ystäville. Julkisesti se kuultiin ensimmäisen kerran vuoden 1887 lokakuussa Kölnissä. Kapellimestarina oli itse säveltäjä, viulusolistina luonnollisesti Joachim sekä sellossa Robert Hausmann, joka oli soittanut pitkään samassa kvartetissa Joachimin kanssa. Teos ei mennyt heti perille, ja vastaanotto oli melko viileä. Sitä kritisoitiin, kuten Brahmsin teoksia tuolloin usein muutenkin, karuksi, kuivaksi ja vaikeaselkoiseksi. Sittemmin asenteet muuttuivat, ja teosta on opittu pitämään tasavertaisena Brahmsin kolmen muun konserton kanssa.
Joachimille omistettu konsertto on muodoltaan normaali kolmiosainen kokonaisuus. Teos paljastaa aiemmin mainitun konservatiivisuuden lähinnä siten, että sen yleistyyli tuo mieleen monet säveltäjän aiemmat orkesteriteokset. Tyylin lisäksi myös itsekriittisyys oli pysynyt tallella kautta vuosien, ja kaksoiskonsertostakin välittyy viimeistelty ja huoliteltu ilme. Sen sävelkieli on ehkä jonkin verran hillitympää muutamaa vuotta aiemmin valmistuneeseen neljänteen sinfoniaan verrattuna. Soolosoittimia Brahms käsittelee suurella varmuudella ja lämmöllä, ja dialogi on usein varsin kaunista ja herkkää. Sellon osuus on hieman voimakasilmeisempi, ja se saa esitellä monet aiheet ensimmäisenä. Viulun repliikit ovat pääasiassa lyyrisempiä ja unelmoivampia.
Hannu Kivilä
Antonín Dvořák: Sinfonia nro 7
Lontoon filharmoninen seura valitsi Antonín Dvořákin (1841–1904) loppuvuodesta 1884 kunniajäsenekseen. Nimityksen yhteydessä seura tilasi Dvořákilta uuden sinfonian. Tilaus tuli otollisella hetkellä. Dvořák oli hieman aiemmin kuullut Brahmsin, läheisen kollegansa ja tukijansa tuoreen 3. sinfonian, joka oli tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen. Tästä innoittuneena Dvořák ryhtyi suunnittelemaan uutta sinfoniaa. Lontoolaisten tilaus antoi lisävauhtia ja inspiraatiota sävellystyöhön.
Tilaussinfoniasta piti tuleman jotakin ennenkuulumatonta. Sekä Dvořákin että tilaajan toiveet toteutuivat, sinfonian kantaesitys säveltäjän johdolla 22.4.1885 oli myrskyisä menestys. Kriitikot ylistivät sinfoniaa yhdeksi kaikkien aikojen parhaista. Tästäkin huolimatta Dvořák lyhensi teoksen hidasta osaa. Tšekin filharmonia kantaesitti sinfonian lopullisessa muodossaan saman vuoden marraskuussa.
Sinfonian julkaiseminen osoittautui painajaiseksi. Dvořákin saksalainen kustantaja Fritz Simrock pisti kapuloita rattaisiin kaikissa mahdollisissa käänteissä. Ennen partituurin julkaisemista hän edellytti versiota kahdelle pianolle. Seuraavaksi Simrockille ei kelvannut Dvořákin oikea etunimi Antonín. Hän vaati saada käyttää nimen saksalaista Anton-versiota partituurin kannessa ja oikeutta julkaista teos pelkästään saksankielisin tekstein. Pitkittyneen kaupanhieronnan kestäessä Dvořák pyysi ennakkomaksua teoksesta, koska hänen perunasadostaan oli tulossa heikko. Simrock tarjosi suurteoksesta vain 3000 markkaa ja korotti summan kuuteen tuhanteen vasta Dvořákin ilmoitettua usean muun kustantajan olevan halukas maksamaan kaksinkertaisen hinnan. Partituuri julkaistiin 1885 numerolla 2, vaikka se sävellysjärjestyksessä oli jo Dvořákin 7. sinfonia.
Dvořákin kunnianhimoisena tavoitteena oli luoda jotakin yhtä syvällistä kuin Brahms. Sinfonian muodossa, temaattisen materiaalin työstämisessä ja kahden viimeisen osan rytmiikassa on paljon Dvořákin ystävältään ja mentoriltaan lainaamaa. Teos kamppailee myös kansallisromantiikan ja yleiseurooppalaisen tyylin välimaastossa. Kiihkeästä patriotismistaan huolimatta Dvořák oli etääntymässä Slaavilaisten tanssien kansallisesta maisemasta kohti väljempiä tyylillisiä linjoja.
Sinfonian avaus matalissa jousissa tarjoaa materiaalia monille myöhemmille ideoille. Traagissävyinen alku saa tervetullutta kontrastia huilun ja klarinetin duuriteemasta. Lyhyen, mutta intensiivisen kehittelyjakson jälkeen palataan osan avaustunnelmiin. Hitaassa osassa Dvořák on lähimpänä Brahmsia melankolisine puhallinsooloineen. Scherzo tuo sekin mieleen suuren esikuvan. Brahmsin suosimat kolmi- ja tasajakoisten iskualojen vaihdokset ovat kuultavissa useampaankin otteeseen. Finaalin avaava laaja, synkähkö johdanto kerää energiaa aina synkopoidun, voimakkaan pääteeman esille tuloon saakka. Suvantopaikoista huolimatta osan yleisilme on myrskyisä aina kiihkeään codaan saakka.
Pekka Miettinen
Dima Slobodeniouk
Oivaltavasta ohjelmasuunnittelustaan kiitetty Dima Slobodeniouk aloitti Sinfonia Lahden ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana syksyllä 2016. Hän on toiminut syyskuusta 2013 lähtien myös Galician sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana. Slobodeniouk yhdistää työssään syntymämaansa Venäjän ja myöhemmän kotimaansa Suomen kulttuurilliset vaikutukset ja vahvan musiikillisen perinnön.
Slobodeniouk on työskennellyt mm. Berliinin filharmonikkojen, Leipzigin Gewandhaus-orkesterin, Baijerin radion sinfoniaorkesterin Amsterdamin kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin, Lontoon filharmonikkojen, Lontoon sinfoniaorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin (RSO), Rotterdamin filharmonikkojen sekä Chicagon, Baltimoren, Sydneyn sinfoniaorkesterien ja NHK-sinfoniaorkesterin kanssa. Solisteina hänen johtamissaan konserteissa esiintyvät mm. Leif Ove Andsnes, Joshua Bell, Khatia Buniatishvili, Vadim Glutzman, Håkan Hardenberger, Johannes Moser, Truls Mørk, Baiba Skride, Yuja Wang ja Frank Peter Zimmermann.
Slobodenioukin konserttivuosi 2020/2021 sisältää huippuhetkiä kuten debyytit Tukholman kuninkaallisten filharmonikkojen ja Pittsburghin sinfoniaorkesterin kanssa. Hän palaa johtamaan Bostonin sinfoniaorkesteria (ohjelmanaan Stravinskyn Tulilintu kokonaisuudessaan), Minnesotan orkesteria, Frankfurtin hr-sinfoniaorkesteria, Berliinin Rundfunk-Sinfonieorchesteria, Wienin radion sinfoniaorkesteria (sisältäen Skrjabinin Prometeuksen ja Stravinskyn Psalmisinfonian ORF-kuoron kanssa), Hollannin radion filharmonikkoja (orkesterin 75-juhlakaudella solistinaan Truls Mørk) ja Barcelonan sinfoniaorkesteria.
Slobodeniouk avasi Galician sinfoniaorkesterin kauden Mahlerin yhdeksännellä sinfonialla. Sinfonia Lahden kausi avattiin viiden nuoren säveltäjän (Olli Moilanen, Petros Paukkunen, Lara Poe, Stephen Webb and Dante Thelestam) teosten kantaesityksillä osana Sibelius-festivaalin taimitarha -hanketta. Nämä nuoret säveltäjät olivat valmistaneet teoksensa kevään mittaan opastajinaan kokeneet kollegat Haapanen, Whittall, Fagerlund, Talvitie ja Wennäkoski.
Sinfonia Lahdelta ja Slobodenioukilta ilmestyi hiljattain Prokofjevin musiikkia ilmestynyt levytys (BIS), ja orkesterin levytys (BIS), jossa hän johtaa Kalevi Ahon fagottikonserton, sai vuonna 2018 arvovaltaisen BBC Music Magazine Awardin. Slobodeniouk on levyttänyt Stravinskyn musiikkia Galician sinfoniaorkesterin kanssa (BIS), Lotta Wennäkosken teoksia Radion sinfoniaorkesterin kanssa (Ondine) ja Sebastian Fagerlundin teoksia Göteborgin sinfonikkojen kanssa (BIS).
Moskovalaissyntyinen Dima Slobodeniouk opiskeli viulunsoittoa Moskovan keskusmusiikkikoulussa Zinaida Gilelsin ja Jevgenia Chugajevin johdolla sekä Keski-Suomen konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa Olga Parhomenkon johdolla. Hän opiskeli orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Leif Segerstam, Atso Almila ja Jorma Panula sekä Ilja Musinin ja Esa-Pekka Salosen johdolla. Kouluttaakseen tulevaisuuden nuoria muusikoita Slobodeniouk on tehnyt Galician sinfoniaorkesterin kanssa oman hankkeen, jossa opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus johtaa ammattiorkesteria.
Petteri Iivonen
Viulisti Petteri Iivonen (s. 1987) on kuluneen vuosikymmenen aikana kasvanut kiinteäksi osaksi Suomen klassisen musiikkielämän verkostoa – niin solistina, orkesterilaisena kuin kamarimuusikkona. Hänen läpimurtonsa tapahtui jo voitokkaassa vuoden 2005 Kuopion viulukilpailussa, ja sinetöityi vuonna 2010 Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun kakkostilalla.
Niin uransa kuin opintonsa puolesta Iivonen on ollut varsin liikkuvaista sorttia. Opintojensa perässä hän asunut niin Helsingissä, Los Angelesissä, New Yorkissa kuin Tel Avivissa. Vuonna 2017 Iivosesta tuli Suomen kansallisoopperan konserttimestari, mutta tällä hetkellä hän työskentelee konserttimestarina Pariisin oopperassa.
Sinfonia Lahden yleisö on saanut todistaa Iivosen solistisia taitoja jo vuonna 2010, kun hän soitti Sergei Prokofjevin 1. viulukonserton Jukka-Pekka Sarasteen johdolla. Sen lisäksi hän on esiintynyt orkesterin Japanin-kiertueella 2015 ja toimi viikon ajan vierailevana konserttimestarina muutama vuosi sitten.
Tänään toteutuu yksi Iivosen pitkäaikaisista unelmista: hän pääsee esiintymään Brahmsin Kaksoiskonserton toisena solistina. Se on viimeinen Brahmsin keskeisistä teoksista, jotka Iivosen listalta on jäänyt puuttumaan – sonaatteja, trioja ja kvartettoja Iivonen on soittanut paljon, ja viulukonserttohan oli Iivosen luottoteos nuoruuden musiikkikilpailuissa.
“Kaksoiskonserton esittämisestä on kyllä monesti puhuttu, mutta vielä koskaan se ei ole realisoitunut”, Iivonen sanoo. Konsertti on Iivoselle tärkeä myös siksi, että Brahmsilla on aivan erityinen paikka Iivosen sydämessä.
“Voi sanoa, että Brahms on aina ollut kotisäveltäjäni. Olen jo teininä sanonut niin haastattelussa, ja kyllä se edelleen pitää paikkansa.” Iivonen kuvailee Brahmsin musiikkia hyvin pianistiseksi ja sellaiseksi, joka ei aina sovi viulunsoittajan käteen.
“Hänen viulukonserttonsa on tunnetusti erittäin haastava. Myös Kaksoiskonsertossa on vaikeutensa, mutta tämä ei ole niin virtuoosinen kuin mitä se on musiikillisesti painava.”
Iivonen soittaa sveitsiläiseltä Karolina Blaberg Stiftungilta käyttöönsä saamallaan Guadagnini-viululla vuodelta 1746.
Jaani Länsiö
Arto Noras
Suomen sellotaiteen suurmies Arto Noras (s. 1942) ei enää esittelyjä kaipaisi. Hän on kuulunut niin kansallisen kuin kansainvälisen solistikentän kirkkaimpiin sellisteihin jo siitä lähtien, kun hän tuli toiseksi vuoden 1966 Moskovan Tšaikovski-kilpailussa.
Noras on paitsi solistina myös pedagogina ja festivaalijohtajana pitänyt osaltaan pystyssä suomalaista kulttuurielämää. Sibelius-Akatemian sellonsoiton professorina hän aloitti jo vuonna 1970, ja vuodesta 1980 lähtien hän on toiminut perustamansa Naantalin Musiikkijuhlien taiteellisena johtajana. Noraksen aloitteesta Suomeen perustettiin vuonna 1991 myös Paulon kansainvälinen sellokilpailu, jonka taiteellinen johtaja hän on ollut sen perustamisesta lähtien.
Brahmsin Kaksoiskonserton viululle ja sellolle Noras arvelee esittäneensä jo nelisenkymmentä kertaa, esimerkiksi sellaisten viuluhistorian jättiläisten kanssa kuin Franco Gulli, Oleg Kagan, Henryk Szeryng ja Christian Ferras. “Se oli nuorelle miehelle hienoa päästä soittamaan sellaisten kanssa. He ovat jo menneet taivaaseen”, Noras muistelee.
Viimeksi Noras esitti konserton Turun filharmonisen orkesterin solistina Elina Vähälän kanssa keväällä 2019. “Petteri Iivosen kanssa en ole konserttoa vielä ehtinyt esittää, mutta Naantalin Musiikkijuhlilla olemme soittaneet kamarimusiikkia yhdessä useasti viime vuosina”, Noras kertoo.
Noras kuvailee Kaksoiskonserton luonnetta solidaariseksi. Solistit eivät missään nimessä kamppaile toisiaan vastaan, kuten esimerkiksi Krzysztof Pendereckin konsertossa kolmelle sellolle, vaan teoksen solistinen vastuu jakautuu tasaisesti kummallekin osapuolelle. Silti Brahms on kirjoittanut hyvin vaativaa, solistisesti hankalaa, jopa virtuoosista musiikkia sellolle, Noras sanoo.
“Siinä on samanlaisia hankaluuksia kuin Brahmsin sellosonaateissa, eivätkä ne aina istu teknisesti käteen. Olisi myös paljon helpompi olla aina itse pääosassa, eikä välillä säestää ja sitten yhtäkkiä soittaa sooloa. Kyllä tämä on suuri konsertto myös viulistille.”
Noras soittaa Giovanni Grancinon valmistamalla sellolla vuodelta 1699.
Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska. Orkesterin päävierailijana aloitti syksyllä 2020 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
