To 24.2.2022 klo 19.00 Sibeliustalo
SERENADIEN ILTA
Petri Komulainen, kapellimestari
Carl Orff: Carmina Burana (sov. Friedrich Wanek)
Fortune plango vulnera
In trutina
Tanz
In taberna
George Enescu: Dixtuor op. 14
Doucement mouvementé
Modérément
Allègrement, mais pas trop vif
Väliaika 20 min
Antonin Dvořák: Serenadi jousille op. 22
I Moderato
II Minuet. Allegro con moto – Trio
III Scherzo. Vivace
IV Larghetto
V Finale. Allegro vivace
Jean Sibelius: Impromptu jousiorkesterille
Impromptun esitys on omistettu säveltäjä, viulisti ja kapellimestari Jaakko Kuusistolle 17.1.1974–23.2.2022.
Carl Orff: Carmina Burana (sov. Friedrich Wanek)
Saksalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi Carl Orff (1895–1982) eli 86-vuotiaaksi, sävelsi koko ikänsä lukuisia oopperoita, näyttämöteoksia ja kantaatteja sekä pedagogisia kappaleita. Hän oli kaikilla mittareilla menestynyt säveltäjä. Kaikesta huolimatta historia muistaa hänet vain yhdestä teoksesta, tai tarkemmin yhden teoksen yhdestä osasta – Carmina Buranasta (1937) ja sen avausnumerosta O Fortuna. Ylitsepursuavalla dramatiikalla silattu kuoron ja orkesterin voimanäytös on säestänyt lukemattomia kohtauksia elokuvissa ja mainoksia televisiossa, ja sitä soitetaan edelleen jännityksenkohottajana urheilulähetyksissä. Yksikään toinen säveltäjä on tuskin näin tiukasti leimautunut kahden minuutin ihmeeksi.
Alun perin näyttämölliseksi kantaatiksi valmistunut, 25-osainen ja tunnin mittainen Carmina Burana (Beuernin lauluja) perustuu keskiaikaisiin luostarirunoihin, jotka käsittelevät maallisia iloja; juhlimista, juopumista, rakkautta ja uhkapelejä, ja etenkin sattuman eli Fortunan osuutta elämän kaikissa käänteissä. Teos oli suurhitti. Natsit pitivät sitä arjalaisen rodun ylistyksenä ja hyväksyi sen sanoman huolimatta teoksen eroottisesta latauksesta. Uuden, kansaan menevän tyylinsä löydettyään Orff poisti kaikki aikaisemmat teokset luettelostaan.
Romanialaisen Friedrich Wanekin (1929–1991) vuonna 1981 tekemän sovituksen koko nimi kuuluu: Cantiones Profanae: Viisi osaa kymmenelle puhaltajalle. Carmina Buranan kuuluisinta osaa O Fortuna ei kuulla, tosin sovituksen avausosa Fortune plango vulnera jatkaa suoraan siitä, mihin alkuperäisen kantaatin ensiosa päättyy – sattuman viiltämien haavojen voivottelulle. In Trutinassa sopraano laulaa himokkaasta rakkaudestaan, joka tässä yhteydessä vaikuttaa pikemminkin naiivilta haihattelulta kuin toiveikkaalta unelmoinnilta. Tanssi on täynnä maalaistyylistä huvittelua, kun taas Amor volat undique kertoo katkeransuloisen tarinan kaikkialla lentävästä Amorista, joka reitiltään sivuuttaa vain yhden tytön. Päätösnumerossa In Taberna koko kansa kuninkaasta paaviin, palvelijasta piikaan ja pölvästistä mummeliin kerääntyy uhkapelipöydän ääreen kännäämään kuin huomista ei olisi.
Jaani Länsiö
George Enescu: Dixtuor op. 14
Pedagogi, viulisti, kapellimestari ja säveltäjä. Tässä järjestyksessä romanian kansallissäveltäjän George Enescun (1881–1955) ammatinkuvat opittiin tuntemaan vuosikymmenten ajan nimenomaan länsimaissa. Viulistina Enescu oli tähtiluokkaa. Hän esiintyi Euroopan metropoleissa sellisti Pablo Casalsin ja pianisti Alfredo Casellan kanssa, opetti esimerkiksi Yehudi Menuhinia, Christian Ferrasia ja Ida Haendeliä, ja vieraili 1920–30-luvuilla Philadelphian orkesterin, Bostonin sinfoniaorkesterin ja New Yorkin filharmonikoiden kapellimestarina. Elämänsä loppuvaiheet Enescu vietti Pariisissa köyhyydessä, osittain halvaantuneena ja synnyinmaansa ulkopuolella melko lailla unohdettuna suuruutena. Vasta diktaattori Nicolae Ceaușescun kaaduttua romanialaissäveltäjän teokset murtautuivat täydellä teholla rautaesiripun läpi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.
Dixtuor op. 14 (1906) kymmenelle puhaltajalle edustaa Enescun varhaista, vahvasti kansanmusiikkivaikutteista sävelkieltä samaan tapaan kuin esimerkiksi hittiteos Romanialaiset rapsodiat op. 11 (1901) ja Octuor op. 7 (1900), joskin astetta edellisiä hillitymmin. Ensimmäinen ja laajin osa Doucement Mouvementé etenee lempeästi, jokseenkin sonaattimuotoa hyväksikäyttäen peräti neljän teeman ja niiden kehittelemisen taktiikalla. Toinen osa jatkaa varovaista tyylittelyä, kunnes huilu herää liitelemään riemukasta lauluaan tasaisen säestyksen luodessa taustaa. Viimeistään finaaliosan modaalisissa säveliköissä ja tanssillisissa rytmeissä Enescun romanialaiset juuret nousevat paljaina pintaan.
Jaani Länsiö
Antonin Dvořák: Serenadi jousille op. 22
Antonin Dvořákin (1841–1904) ura säveltäjänä alkoi yskähdellen ja myöhään. Hänestä piti tulla lihakauppias kuten muistakin suvun miehistä, ja vaikka Dvořák sai isältään luvan musisoida, sen piti jäädä harrastuksen tasolle. Kun hän kolmekymppisenä alkoikin urakoida sävellyksiä, niistä ei saanut rahaa elannoksi. Prahan muusikkopiireissä Dvořák saatettiin tuntea nimeltä, muualla miehestä ei ollut kuultukaan.
Kurssi kääntyi, kun hän vuonna 1874 voitti vähävaraisten nuorten sävellyskilpailun Wienissä. Rahapalkinnon lisäksi hän teki itsensä tiettäväksi tuomariston mahtimiehille, etenkin säveltäjä Johannes Brahmsille sekä peljätylle kriitikolle Eduard Hanslickille. Nämä alkoivatkin avoimesti hehkuttaa tšekkitulokasta kustantamoissa ja lehdistössä. Tuntojensa voimissa ja ainakin hetkeksi toimeentulonsa turvanneena Dvořák ryhtyi säveltämään kahta kiivaammin.
Lyhyessä ajassa syntyivät esimerkiksi viides sinfonia, Moravialaiset duetot op. 20, pianotrio op 21, pianokvartetto op. 23 sekä jousikvintetto G-duurissa. Viimeksi mainittua Dvořák alkoi nopeasti vihata, mutta korjaamisen sijasta hän alkoi säveltää jousisoittimille täysin uutta teosta. Yhtä pitkää, astetta hiotumpaa, mutta kokoonpanoltaan paljon suurempaa. Uusi teos, serenadi jousiorkesterille op. 22 E-duurissa syntyi alle kahdessa viikossa.
Serenadia voi pitää Dvořákin uran ensimmäisenä kypsänä sävellyksenä sekä käänteentekevänä menestyskappaleena, varhaisena täysosumana, joka nauttii suursuosiota vielä tänäkin päivänä. Nimestään huolimatta – serenadi tarkoittaa kevyttä iltasoittoa tai viihdemusiikkia – teoksen tyyli lähentelee sinfonista järeyttä, istuen nautittavaa konserttisalimusiikkia. Henki ilmenee jo ensiosassa Moderato, jossa paksua jousisointia jouduttavat lomittain risteilevät melodiat. Viihdyttävää? Ehkä. Kevyttä? Tuskinpa vain.
Vaikka Dvořák oli aito kansallisromantikko ja hyödynsi surutta kotimaansa kansanmusiikkia, hän tuskin koskaan lainasi perinnesävelmiä sellaisenaan. Myös serenadin maalaistanssit ja -laulut ovat Dvořákin omasta kynästä, toki böömiläisvaikutteilla höystettynä. Vaikka teoksen tunnelmaa leimaa auringossa kylpevä duurimoodi, pinnan alla kuplii syvällinen melankolisuus. Kahtiajakoinen lataus tiivistyy teoksen tunnetuimpaan ja kauneimpaan osaan, neljänteen osaan Larghetto.
Jaani Länsiö
Impromptu jousiorkesterille
Sibeliuksen musiikki sisältää helposti tunnistettavia sormenjälkiä, mainittakoon S-motiivi (sekunti-intervalliin perustuva kuvio, jota kuullaan hyvin selvästi Finlandiassa: yksi askel alas, kaksi askelta ylös ja taas yksi askel alas), rinnakkaiset terssit puupuhaltimissa, laskevat kvartit ja kvintit, triolien erottuvat käyttö, lyhyt-pitkä-lyhyt –synkopoinnit ja niin edelleen, mutta hän oli normaalisti hyvin tarkka siitä, ettei käyttäisi teemoja uudestaan useammassa kuin yhdessä teoksessa. Niissä harvoissa tapauksissa, jossa hän salli itselleen teeman tai motiivin ”kierrätyksen”, hän käytti lähes ainoastaan hyväksi pitkään unohduksissa olleita tapaussidonnaisia kappaleita tai varhaisia teoksia, joista ei koskaan ollut esitetty.
Teoksen Impromptu jousiorkesterille tapauksessa – joka kuultiin ensi kerran säveltäjän johtamana Turussa helmikuussa 1894 – voimme jäljittää musiikkia kolmesta eri vaiheesta. Teos on rakenteeltaan ABA-muotoinen; A-jakso on rauhallinen ja tunnelmallinen, kun B-jakso on taas liikkuvampi, ja siinä on lempeä, valssinomainen pulssi. Sen temaattinen materiaali tuli ensin esiin JS 125 Johan Ludvig Runebergin sanoihin resitoijalle, sopraanolle ja pianotriolle sävelletyssä teoksessa Melodraama ”Mustasukkaisuuden öistä” JS 125, joka esitettiin ensi kerran Runebergin päivänä 5.2.1893 Helsingin Musiikkiopistossa. Muutamaa kuukautta myöhemmin sama musiikki esiintyi viidennessä ja kuudennessa osassa kokoelmaa Kuusi impromptua pianolle op. 5, jossa hidas musiikki esiintyy taidokkaan koristeellisessa asussa. Sibelius teki viidennestä pianoimpromptusta myös jousiorkesterisovituksen, jota ei esitetty vasta kun vuonna 2006.
Andrew Barnett
Petri Komulainen
Käyrätorvitaiteilija ja kapellimestari Petri Komulainen on muusikko, jonka ammatilliset rajat repeävät kuin luonnostaan repertuaarista toiseen. Ooppera? Onnistuu. Sinfoniamusiikki? Totta kai. Kamarimusiikki ja aikamme suomalainen musiikki? Komulaisen kotikenttäetuja kumpikin. Itse asiassa monet maamme eturivin säveltäjistä ovat omistaneet teoksia hänelle ja räätälöineet niitä varta vasten Komulaisen käyrätorvi mielessään.
Kapellimestarina Komulainen on vieraillut useimmissa suomalaisorkestereissa aina Radion Sinfoniaorkesterista Oulu Sinfoniaan ja Tampere Filharmoniasta Pori Sinfoniettaan. Tietenkin hän johtanut myös Sinfonia Lahtea – onhan lahtelaisyleisö saanut nauttia Komulaisen kullanhohtoisesta vaskisoundista jo vuosien ajan, sillä hän on toiminut Sinfonia Lahden käyrätorven varaäänenjohtajana jo vuodesta 2001 lähtien.
Useimmin Komulaista nähdään johtamassa Suomen maineikkaimpiin kuuluvaa nykymusiikkikokoonpanoa Zagros Ensembleä, jonka taiteellisena johtajana hän on toiminut vuodesta 2013 lähtien. Hän on vastannut myös Sinfonia Lahden fagotistin, säveltäjä Harri Ahmaksen Käärmesormus-oopperan esityksistä 2008 ja 2011 sekä levytyksestä vuonna 2016. Samana vuonna Komulainen aloitti Sibelius-Akatemian puhallinorkesterinjohdon lehtorina.
Tämänkertaisen konsertin teemana on yhteissoitto. Sekä puhaltajat että jousisoittajat esiintyvät keskenään. ”Voimme rauhassa keskittyä finessien hiomiseen ja yhteissoitollisiin asioihin”, Komulainen sanoo.
”Konsertin teemana on nuorten säveltäjien voimannäyttö. Sekä Enescun että Dvořákin teokset ovat varhaista tuotantoa, nopean inspiraation vallassa tehtyjä kappaleita, jossa säveltäjä etsii vielä tyyliään. Kummallekin kansanmusiikki oli tärkeä innoittaja, ja kumpikin teki myöhemmin uraa Yhdysvalloissa. Carmina Burana taas on hyvä esimerkki siitä, kuinka isosta orkesteriteoksesta voi sovittaa täysipainoisen version puhaltimille. Teos on raikas alkupläjäys, ja siinäkin on kansanmusiikillisuutta, hurttia menoa.”
Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä syksyllä 2021 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dalia Stasevska. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana aloitti syksyllä 2020 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007, ja keväällä 2021 julkaistiin orkesterin oma SL Classiclive -konserttiapplikaatio. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
