SIBELIUS-FESTIVAALI – SINFONIAKONSERTTI
Pe 16.10.2021 klo 19 Sibeliustalo
Dima Slobodeniouk, kapellimestari
Sinfonia nro 4 a-molli op. 63
Tempo molto moderato, quasi adagio
Allegro molto vivace
Il tempo largo
Allegro
Väliaika
Sinfonia nro 2 D-duuri op. 43
Allegretto
Tempo Andante ma rubato
Vivacissimo – attacca –
Finale. Allegro moderato
Sinfonia nro 4
Sibelius kutsui neljättä sinfoniaansa ”vastalauseeksi meidän päiviemme sävellyksille. Siinä ei todellakaan ole hitustakaan sirkusta.” Se on tärkein teos hänen uransa vaiheesta, jonka aikana hän teki sarjan itseään havainnoivia, ajoittain ankariakin teoksia – mm. sinfoniset runot Dryadi ja Bardi, orkesterilaulu Luonnotar, kolme sonatiinia pianolle, jousikvartetto Voces intimae ja musiikki Lybeckin näytelmään Ödlan (Sisilisko).
Sibelius työskenteli neljännen sinfoniansa parissa joulukuusta 1909 huhtikuuhun 1911. Vaikka valmis sinfonia onkin kiistämättä absoluuttista musiikkia, ensisysäys siihen tuli hänen syyskuussa 1909 tekemältä matkaltaan Kolille, Pohjois-Karjalaan yhdessä lankonsa, taidemaalari Eero Järnefeltin kanssa. Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa: ”Kolilla! Yksi elämäni suurimmista kokemuksista. Suunnitelmia. ’La Montagne’!” Hän ilmeisesti paljasti Axel Carpelanille yhteyden Kolin-matkan ja suunnitteilla olleen sinfonian välillä saaden Carpelanin kirjoittamaan: ” – mitä soitit minulle ’Vuoresta’ ja ’Vaeltajan ajatuksista’ on varmaan valtavinta mitä olen sinulta kuullut. Saanko kokea sinfonian soivassa orkesteriasussa?”
Tämä oli Sibeliukselle pidättäytymisen jakso: vuonna 1908 olleen kurkkuleikkauksensa jälkeen hän oli (väliaikaisesti) hylännyt sikarit ja alkoholin, mutta nämä uhraukset eivät olleet ratkaisseet taloudellisia ongelmia, joita hänellä oli koko luovan uransa ajan. Tämä oli kuitenkin musiikillisesti tuotteliasta aikaa: paitsi että hän teki kapellimestarivierailuja ulkomailla, hän sai valmiiksi sinfonisen runon Dryadi, korjasi hautajaismarssin In memoriam ja kantaatin Tulen synty, ja kirjoitti opuksen 61 kahdeksan laulua. Hänellä oli myös suunnitteilla orkesterilaulu – Edgar Allan Poen runoon The Raven (Korppi) – sopraano Aino Acktélle (1876–1944), mutta hän hylkäsi tämän hankkeen, ja osa sen materiaalista siirtyi sinfoniaan. Sibelius johti itse neljännen sinfoniansa ensiesityksen Helsingin yliopiston juhlasalissa 3.4.1911.
Neljännen sinfonian musiikillinen materiaali on äärimmäisen suppeaa ja hyvin keskitettyä, ja vaikka Sibelius orkesteroi teoksen täydelle orkesterille, hän käytti orkesteria hyvin säästeliääseen tapaan, jota on usein verrattu kamarimusiikkiin. Musiikkia hallitsee tritonus-intervalli, diabolus in musica, joka kuullaan ensi kerran hitaan avausosan painostavissa avaussävelissä, C–D–Fis–E, joiden Sibeliuksen itsensä mukaan tulisi soida ”kovina kuin kohtalo”. Osa on täydellinen vastakohta kolmannen sinfonian vastaavalle osalle: tempoltaan hidas, rytmisesti monimutkainen, tunnelmaltaan painostava ja kohti ekspressionismia kulkeva. Scherzo on sijoitettu toiseksi; musiikin vakavuudesta huolimatta sillä on tietty kosketuksen keveys, joka muistuttaa meitä Sibeliuksen elämänmittaisesta kiinnostuksesta tanssimuotoja kohtaan. Trio Doppio più lento on raastava, makaaberi muunnos scherzo-teemasta, ja osa ei lopu täysimittaisella paluulla scherzo-materiaaliin, vaan pienenpienellä vihjauksella tanssinomaiseen avaukseen.
Säveltäjän vävy, kapellimestari Jussi Jalas totesi: ”Meille suomalaisille muusikoille Sibeliuksen neljäs sinfonia on kuin Raamattu. Me lähestymme sitä suurella kunnioituksella ja hartaudella. Tässä teoksessa Sibelius oli nähnyt elämän ristiriitaisuuden pohjattoman tragiikan ja tuonut sen esiin rohkeasti, uusin keinoin ja uudella sävelkielellä.” Ja jos neljäs sinfonia kokonaisuudessaan edustaa olennaisinta Sibeliuksessa, niin hidas osa edustaa olennaisinta neljännessä sinfoniassa: tämä osa olikin yksi Sibeliuksen hautajaisissa esitetyistä teoksista. Suurella arvokkuudella ja maltillisuudella musiikki raivaa tiensä kohti nousevan koraalimaisen teeman leveää ilmaisua, joka kuullaan ensin käyrätorvilla. Nouseva motiivi, joka ilmestyy koraaliteeman hiljetessä loppuhuipennuksen jälkeen (klarinetit ja fagotit), otetaan sonaattirondofinaalin pääteemaksi. Kuten scherzossa, musiikin näennäinen valoisuus – jota painottaa lyhyen kellopelimotiivin odottamaton ilmestyminen – kätkee syviä harmonisia jännitteitä, jotka lopulta uhkaavat repiä musiikin hajalle. Käyrätorvien koraaliteema, sen keinuva ostinato-jousisäestys ja seuraava synkopoitu kromaattinen taite pohjautuvat kaikki Korpin luonnoksista. Näillä motiiveilla on tärkeä rooli loppuhuipennuksessa ja codassa. Sinfonia ei pääty tragediaan vaan alistumiseen toistuvilla mezzoforte-soinnuilla a-mollissa.
Sinfonia nro 2
Helmikuussa 1900 Sibeliuksen nuorin tytär Kirsti sairastui lavantautiin ja kuoli vain 15 kuukauden ikäisenä. Hänen kuolemansa oli koko perheelle musertava isku, josta he eivät olleet vielä täysin toipuneet syksyyn mennessä. Tuolloin rahaton, eriskummallinen mutta innoittava paroni Axel Carpelan (jonka Sibelius oli tavannut vasta äskettäin mutta josta oli tuleva yksi hänen uskotuistaan) keräsi 5.000 markkaa, jotta he voisivat matkustaa Italiaan, ”jossa oppii cantabilen, sopusuhdan, ja harmonian, plastiikan ja viivojen symmetrian, maan missä kaikki on kaunista – rumakin”.
Pitkittyneen ja kalliin Berliinissä oleskelun jälkeen Sibelius saapui perheineen Italiaan alkuvuodesta 1901, ja he asettuivat Rapallon rannikkokaupunkiin lähellä Genovaa. Sibelius työskenteli toisen sinfoniansa parissa – hän ei tosin vielä itse tiennyt sitä tuohon aikaan: esimerkiksi sinfonian hitaan osan pääteema oli alun perin ajateltu osaksi Don Juan -tarinan pohjalle luonnosteltuun sinfonisten runojen sarjaan, jossa se assosioitui Kiviseen vieraaseen. Osan eteerinen toinen teema luonnosteltiin Italian-matkan myöhemmässä vaiheessa Firenzessä, ja sen oli määrä olla osa Danten Jumalaiseen näytelmään perustuvaa teosta. Tällä luonnoksella on otsikko ”Christus”.
Kesään 1901 mennessä Sibelius oli palannut Suomeen. Hän oli hylännyt Don Juan- ja Dante-hankkeensa ja työskenteli ahkerasti sinfonian parissa, jota hän kuvasi kirjeessään Carpelanille tuon vuoden lokakuussa ”suureksi viisiosaiseksi teokseksi”. Hänen suunnitelmansa muuttuivat jälleen, ja sinfonian valmistuttua alkuvuodesta 1902 siinä oli vain neljä osaa. Maaliskuun 8. päivänä hän johti teoksen ensiesityksen Yliopiston juhlasalissa Helsingissä. Se oli voittoisa menestys: konsertti ja kaikki sen kolme uusintaa olivat loppuunmyydyt, ja kriitikot olivat haltioissaan. Vuosien varrella monet – jopa Sibeliusta lähellä olleet kapellimestarit Robert Kajanus ja Georg Schnéevoigt – ovat väittäneet, että sinfonialla on isänmaallinen sanoma. Vaikka tällaiset näkemykset olisivat pelkästään voineet auttaa lisäämään teoksen suosiota Suomessa, on kuitenkin painotettava, että säveltäjä torjui kaikki tämänkaltaiset tulkinnat voimallisesti.
Vuonna 1900 Carpelan oli väittänyt, että ”Suomi saa Sibeliuksesta oman Beethoveninsa”, ja sinfonian ensiesityksen jälkeen vaikutusvaltainen kriitikko Karl Flodin kuvasikin sitä seuraavasti: ”Ehdoton mestariteos, yksi harvoista aikamme sinfonisista luomuksista, jotka viittaavat samaan suuntaan kuin Beethovenin sinfoniat.” Täten se merkitsi suunnanmuutosta vuoden 1899 ensimmäiseen sinfoniaan nähden, pois venäläisen romantiikan tyylistä.
Vain harvat kiistäisivät, etteikö tiiviisti rakennettu ensimmäinen osa olisi jonkinlaisessa sonaattimuodossa, mutta sisällön määrittämän muodon periaate – joka on niin olennainen Sibeliuksen myöhemmissä sinfonioissa – on jo havaittavissa tässä, ja siten kriittiset analyysit sen rakenteesta vaihtelevat paljon. Kaksi pääasiallista teematyyppiä löytyvät, ja nämä toistuvat myöhemmissä osissa. Yksi niistä on kolmen nuotin kuvio, nouseva tai laskeva; toisessa on pitkä avausnuotti, jota usein seuraa hidas käännös tai trilli ja laskeva kvintti-intervalli. Sibelius sanoi avauksestaan: ”Tämä teema on iloisinta, mitä koskaan olen kirjoittanut. En ymmärrä, miksi sitä usein soitetaan liian hitaasti.”
Hidas osa, jossa Italiassa luonnostellut Kivinen vieras ja Christus -teemat kilpailevat ylivallasta, on rapsodisempi asettaen rinnakkain myrskyävät huipennukset ja hurmion ja tyyneyden hetket. Villi ja virtuoosinen scherzo asetetaan vastakkain pastoraalisen trion kanssa, ja meidät johdatetaan välikkeen kautta suoraan viimeiseen osaan.
Kirkkaasti orkestroitu finaalin pääteema on tyyliltään sankarillinen. Toisessa teemassa on enemmän vaikeroivaa luonnetta: Aino Sibelius väitti, että se oli sävelletty hänen itsemurhan vuonna 1901 tehneen sisarensa Elli Järnefeltin muistolle. Osan voi nähdä kokonaisuutena lähes metaforana suomalaiselle arkkitehtuurille: yksinkertaisesti ja vahvasti rakennettu korkealaatuisista materiaaleista. Ja itse asiassa, coda saikin innoituksensa juuri tällaisesta lähteestä. Kesäkuussa 1899 säveltäjä oli vieraillut taidemaalari Axel Gallénin ateljeessa Ruovedellä. Improvisoidessaan pianolla Sibelius kysyi juuri ennen tämän teeman soittamista: ”Tahdotteko kuulla, minkä vaikutuksen Kalela [Gallénin koti] ja sen tunnelma minuun tekevät?”
Koskaan ennen ei suomalainen orkesteriteos ollut saanut niin välitöntä ja laajaa tunnustusta, ja sinfonia on myös säilynyt vakaasti suosikkiteoksena. Sibelius omisti toisen sinfoniansa kiitollisuudella Axel Carpelanille.
Andrew Barnett
Dima Slobodeniouk
Oivaltavasta ohjelmasuunnittelustaan kiitetty Dima Slobodeniouk aloitti Sinfonia Lahden ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana syksyllä 2016. Hän on toiminut syyskuusta 2013 lähtien myös Galician sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana. Slobodeniouk yhdistää työssään syntymämaansa Venäjän ja myöhemmän kotimaansa Suomen kulttuurilliset vaikutukset ja vahvan musiikillisen perinnön.
Slobodeniouk on työskennellyt mm. Berliinin filharmonikkojen, Leipzigin Gewandhaus-orkesterin, Baijerin radion sinfoniaorkesterin Amsterdamin kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin, Lontoon filharmonikkojen, Lontoon sinfoniaorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin (RSO), Rotterdamin filharmonikkojen sekä Chicagon, Baltimoren, Sydneyn sinfoniaorkesterien ja NHK-sinfoniaorkesterin kanssa. Solisteina hänen johtamissaan konserteissa esiintyvät mm. Leif Ove Andsnes, Joshua Bell, Khatia Buniatishvili, Vadim Glutzman, Håkan Hardenberger, Johannes Moser, Truls Mørk, Baiba Skride, Yuja Wang ja Frank Peter Zimmermann.
Slobodenioukin konserttivuosi 2020/2021 sisältää huippuhetkiä kuten debyytit Tukholman kuninkaallisten filharmonikkojen ja Pittsburghin sinfoniaorkesterin kanssa. Hän palaa johtamaan Bostonin sinfoniaorkesteria (ohjelmanaan Stravinskyn Tulilintu kokonaisuudessaan), Minnesotan orkesteria, Frankfurtin hr-sinfoniaorkesteria, Berliinin Rundfunk-Sinfonieorchesteria, Wienin radion sinfoniaorkesteria (sisältäen Skrjabinin Prometeuksen ja Stravinskyn Psalmisinfonian ORF-kuoron kanssa), Hollannin radion filharmonikkoja (orkesterin 75-juhlakaudella solistinaan Truls Mørk) ja Barcelonan sinfoniaorkesteria.
Slobodeniouk avasi Galician sinfoniaorkesterin kauden Mahlerin yhdeksännellä sinfonialla. Sinfonia Lahden kausi avattiin viiden nuoren säveltäjän (Olli Moilanen, Petros Paukkunen, Lara Poe, Stephen Webb and Dante Thelestam) teosten kantaesityksillä osana Sibelius-festivaalin taimitarha -hanketta. Nämä nuoret säveltäjät olivat valmistaneet teoksensa kevään mittaan opastajinaan kokeneet kollegat Haapanen, Whittall, Fagerlund, Talvitie ja Wennäkoski.
Sinfonia Lahdelta ja Slobodenioukilta ilmestyi hiljattain Prokofjevin musiikkia ilmestynyt levytys (BIS), ja orkesterin levytys (BIS), jossa hän johtaa Kalevi Ahon fagottikonserton, sai vuonna 2018 arvovaltaisen BBC Music Magazine Awardin. Slobodeniouk on levyttänyt Stravinskyn musiikkia Galician sinfoniaorkesterin kanssa (BIS), Lotta Wennäkosken teoksia Radion sinfoniaorkesterin kanssa (Ondine) ja Sebastian Fagerlundin teoksia Göteborgin sinfonikkojen kanssa (BIS).
Moskovalaissyntyinen Dima Slobodeniouk opiskeli viulunsoittoa Moskovan keskusmusiikkikoulussa Zinaida Gilelsin ja Jevgenia Chugajevin johdolla sekä Keski-Suomen konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa Olga Parhomenkon johdolla. Hän opiskeli orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Leif Segerstam, Atso Almila ja Jorma Panula sekä Ilja Musinin ja Esa-Pekka Salosen johdolla. Kouluttaakseen tulevaisuuden nuoria muusikoita Slobodeniouk on tehnyt Galician sinfoniaorkesterin kanssa oman hankkeen, jossa opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus johtaa ammattiorkesteria.
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Orkesterin toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt -lehdet.
Sinfonia Lahden vakituisina kapellimestareina on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska.
Orkesterin laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö, pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa, on tuottanut noin sata maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta myynyttä äänitettä. Ne ovat keränneet myös lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT -innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
