Sinfonia Lahti juhlii Kalevi Ahoa hänen 17. sinfoniansa kantaesityksellä 4.4.2019

Beethoven-solistina esiintyy legendaarinen brasilialaispianisti Nelson Freire

Sinfonia Lahden kunniasäveltäjä Kalevi Aho täytti 70 vuotta maaliskuussa 2019, ja juhlat huipentuvat hänen 17. sinfoniansa kantaesitykseen Sibeliustalossa torstaina 4.4.2019. Aho on kansainvälisesti yksi tämän hetken menestyksekkäimmistä suomalaissäveltäjistä, ja yli tunnin kestävä 17. sinfonia on hänen orkesteriteoksistaan laajin. Teos on Sinfonia Lahden ja Göteborgin sinfonikkojen yhteistilaus. Ylikapellimestari Dima Slobodenioukin johtamassa konsertin solistiteos on Ludwig van Beethovenin pianokonsertto, ja solistina esiintyy legendaarinen, jo yli 50 vuoden uran maailman merkittävillä konserttiareenoilla tehnyt brasilialaispianisti Nelson Freire.

YLE Radio 1 radioi konsertin suorana lähetyksenä, ja konsertti on jälkikäteen koettavissa YLE Areenassa ja Classiclive.com-sivustolla. Konsertti-iltana klo 18 Sibeliustalon Puusepän salissa säveltäjä Kalevi Ahoa haastattelee Heini Moisio.

Kunniasäveltäjä Kalevi Ahon 17. sinfonia

Kalevi Aho (s. 1949) nimitettiin Sinfonia Lahden nimikkosäveltäjäksi vuonna 1992 ja kunniasäveltäjäksi vuonna 2011. Kaikkiaan Sinfonia Lahti on esittänyt Ahon teoksia noin 70 kertaa, Suomen lisäksi myös ulkomailla (Tallinna, Tukholma, Wien, Lontoo, Amsterdam, Pietari). Ahon suurten orkesteriteosten kantaesityksiä on Sinfonia Lahdella kaikkiaan yksitoista, ja Ahon teoksilla on myös merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.

”Aina aika ajoin minulle on tullut tarve säveltää jotain tavallista suurempaa – luoda siihenastisesta urastani eräänlainen välitilinpäätös, jossa voisin panna peliin aivan kaiken osaamiseni”, Aho kertoo tuoreen sinfonian syntyprosessista ja jatkaa: ”17. sinfonia on kaikkein laajin orkesteriteokseni – kolmiosaisen teoksen teoreettinen kesto on noin 63 minuuttia. Sävellyksen 26 minuuttia kestävä ensimmäinen osa on jo itsessään kuin sinfonia sinfoniassa. Tein sen sellaiseksi, että osan voi soittaa myös itsenäisenä sinfonisena runona, ja päätin säveltää vastaavalla tavalla itsenäisten sinfonisten runojen kaltaisiksi myös kaksi muuta osaa, nopean Scherzo macabren sekä finaalin Kaukaisia lauluja.”