SURUN JALOSTAMAT
To 18.3.2021 klo 19 Sibeliustalo
Roberto González-Monjas, kapellimestari
Topi Lehtipuu, tenori
Joseph Martin Kraus: Symphonie funèbre (Sinfonia c-molli, VB 148)
Andante mesto
Larghetto
Choral
Adagio (-Andante mesto)
J. S. Bach: ”Ich habe genug” BWV 82
Väliaika 15 min
J. S. Bach: “Mein Verlangen ist, den Heiland zu umfangen” kantaatista “Komm, du süsse Todesstunde” BWV161
J. S. Bach: “Der Ewigkeit Saphirnes Haus” teoksesta Trauerode BWV198
Joseph Haydn: Sinfonia nro 44 e-molli, Hob. I:44 ”Suru”
Allegro con brio
Menuetto & Trio
Adagio
Finale: Presto
Joseph Martin Kraus: Symphonie funèbre
Joseph Martin Kraus (1756-92) oli syntyjään saksalainen, mutta siirtyi jo vuonna 1778 kuningas Kustaa III:n kutsumana Ruotsiin, jossa saavutti lyhyessä ajassa johtavan aseman kustavilaisen aikakauden musiikkielämässä. Kraus opiskeli Mannheimin lisäksi Mainzissa, Erfurtissa ja Göttingenissä, musiikin lisäksi myös lakia ja kirjallisuutta. Krausista kehittyi nopeasti myös ammattitason kapellimestari, joka sai kiinnityksen jo kolme vuotta Ruotsiin saapumisen jälkeen kuningas Kustaa III:n perustamaan Tukholman hovioopperaan. Vuonna 1778 Kraus nimitettiin samaisen oopperan 1. hovikapellimestariksi. Krausin avulla kuningas halusi kehittää Ruotsista ja etenkin Tukholmasta kansainvälisesti arvostetun musiikkikeskuksen. Vaikka työ vei paljon aikaa, ehti Kraus myös säveltää ahkerasti, sekä laatia esim. useita musiikkiaiheisia kirjoja.
Krausin sävellysluetteloon sisältyy mm. useita sinfonioita, sonaatteja, jousikvartettoja, oopperoita, kantaatteja, näytelmä- ja kirkkomusiikkia, oratorio ym. Sinfonioiden lukumäärästä on ristiriitaista tietoa, mutta eräiden arvioiden mukaan niitä olisi valmistunut tusinan verran. On arveltu, että useampi sinfonia olisi kadonnut, tai niitä on luultu toisten säveltäjien tekemiksi. Nyt kuultava Symphonie funèbre liittyy vahvasti Krausin työnantajan ja suojelijan kuningas Kustaa III:n kuolemaan. Kuningas murhattiin Tukholman oopperatalon naamiaisissa keväällä 1792. Murha ei ollut mikään hetken päähänpisto, vaan tarkan ennakkosuunnitelman aikaansaannos.
Symphonie funèbre syntyi pian kuninkaan kuoleman jälkeen, ja esitettiin osana hautajaismenojen ohjelmaa yhdessä Krausin hautajaiskantaatin kanssa. Sinfonian ilmaisukieli on voimakas ja omaperäinen, teoksen neljä osaa luonteeltaan hitaita ja raskaita. Musiikissa saattaa kuulla vaikutteita Gluckilta ja Haydnilta, joiden sävelkieli oli tärkeä esikuva Krausille. Haydn piti Krausin sinfoniaa mestarillisena, ja on myös sanottu, että sinfonia funèbre on ”vaikuttava draama ilman näyttelijää”. Säveltäjä itse menehtyi melko pian sinfonian valmistumisen jälkeen tuberkuloosiin.
Hannu Kivilä
Johann Sebastian Bach: Kantaattimusiikkia
Kantaatti BWV 82 “Ich habe genug”
Aaria Ich habe genug
Resitatiivi Ich habe genug
Aaria Schlummert ein, ihr matten Augen
Resitatiivi: Mein Gott! wenn kommt das schöne: Nun!
Aaria Ich freue mich auf meinen Tod
Kantaatti BWV 161 ”Komm, du süsse Todesstunde”
Aaria Mein Verlangen ist, den Heiland zu umfangen
Kantaatti BWV 198 ”Trauerode”
Aaria Der Ewigkeit saphirnes Haus
Johann Sebastian Bachin (1685–1750) kantaattituotanto käsittää yli kaksisataa säilynyttä ja niiden lisäksi tusinoittain kadoksiin joutunutta teosta. Varhaisimmat kantaatit ovat vuodelta 1707 ja viimeisimmät vuodelta 1745. Leipzigin Tuomaskanttorin virassa Bach asetti itselleen ankaran tavoitteen. Hänen mukaansa se oli ”hyvin hoidettu kirkkomusiikki” käsittäen viisi vuosikertaa kantaatteja; niitä piti siis riittää kirkkovuoden jokaiselle pyhälle viiden vuoden ajaksi. Kirkkomusiikin lisäksi Bach sävelsi tilaustöinä maallisia kantaatteja muihin tarkoituksiin, esimerkiksi häihin, hautajaisiin ja syntymäpäiväjuhliin. Näitä teoksia on kokonaisuudessaan säilynyt parisenkymmentä.
Kantaattien esityskokoonpanot vaihtelivat, mutta perusesittäjistö käsitti neliäänisen kuoron, neljä solistia ja soittimiston. Bach sävelsi myös ns. soolokantaatteja, joissa vokaaliosuuksista vastasi yksi laulaja. Tekstit kirkkokantaateissa olivat suoria Raamatun sitaatteja, kirkkopyhään liittynyttä uskonnollista runoutta ja koraalitekstejä. Yleispiirteinä Bachin vokaalimusiikissa oli havainnollinen, joskus jopa naturalistinen sävelmaalailu tekstin yksittäisten sanojen ja ilmiöiden kohdalla.
Ich habe genug BWV 82 – vapaasti käännettynä ”minulle riittää” – on Bachin Leipzigissa säveltämä kirkkokantaatti. Teos on Bachin kirkkokantaattien joukossa harvinainen soolokantaatti, joka oli alun perin bassolle ajateltu, mutta myöhemmin myös sopraanolle versioitu. Sävellys oli tarkoitettu esitettäväksi Kynttilänpäivänä ja sai ensiesityksensä 2.2.1727. Osa musiikista on sisällytetty myös Anna Magdalena Bachin nuottikirjaan vuodelta 1725, mikä useiden myöhempien esitysten ja versioiden lisäksi kertoo Bachin arvostaneen tätä teostaan suuresti.
Kantaatin ensimmäisessä, bassolle kirjoitetussa versiossa lienee kysymys iäkkäästä, hurskaasta Simeonista, joka vasta nähtyään Herran Voidellun saattoi kuolla rauhassa. Sopraanoversiossa ollaan yleisemmällä tasolla, viesti koskee kaikkia uskovaisia. Tuntemattoman runoilijan kantaattiteksti pohjautuu Raamatun Malakiaksen kirjaan ja Luukkaan evankeliumiin. Perussanomana on kristityn ilo maallisen vaelluksen päättymisestä ja pääsystä maanpäällisen elämän surkeudesta Jeesuksen yhteyteen; oma kuolema nähdään riemuvoittona.
Komm, du süsse Todesstunde BWV 161 on varhaisempaa perua. Käsikirjoitus on päivätty 1716 ja teos todennäköisesti kantaesitettiin Weimarin linnan kirkossa saman vuoden syyskuussa Bachin toimiessa paikallisen hovin konserttimestarina. Kantaatin otsikko (suom. ”Riennä, suloinen kuolinhetki”) liittyy tässäkin tapauksessa auvoiseen kuolemanjälkeiseen elämään Kristuksessa. Tekstin on runoillut Weimarin hovirunoilija Salomon Franck.
Aaria Mein Verlangen ist, den Heiland zu umfangen (”Kaipuuni on saada syleillä Vapahtajaa”) on kuusiosaisen kantaatin kolmas osa ja ensimmäinen, jossa säestyksestä vastaa jousisto. Sana Verlangen (kaipuu) maalaillaan huokauksen kaltaisella motiivilla. Aarian keskitaitteen säestyksenä on pelkkä continuo, jonka virtailun joukkoon Bach ajoittain sijoittaa kaipuumotiivin.
Trauerode BWV 198 (”Suruoodi”) on edellisistä kantaateista poiketen maallinen teos. Bach sävelsi kantaatin Saksin vaaliruhtinaan puolison Christiane Eberhardinen 5.9.1727 tapahtuneen poismenon johdosta. Ruhtinatar oli varsin pidetty Saksin väestön keskuudessa, koska hän puolusti luterilaista uskoa siitäkin huolimatta, että hänen aviomiehensä August Väkevä kääntyi katolisuuteen tavoitellakseen Puolan kruunua.
Traueroden varta vasten tilattu libretto on J.C. Gottschedin käsialaa. Bach sai valmiiksi oman osuutensa vain kaksi päivää ennen hautajaisseremonioita. Tenoriaaria Der Ewigkeit saphirnes Haus (“Ikuisuuden safiiritalo”) on kymmenosaisen kantaatin kahdeksas osa. Aaria vaatii esittäjältään suurta virtuositeettia; sen vaativimmat hetket ovat läkähdyttävän pitkät melismat sanoilla Ewigkeit (”ikuisuus”) ja umsponnen (”ympäröidä”).
melisma = laulumusiikin sävelkulku ja siihen liittyvä tekniikka, jossa yhdellä tavulla lauletaan useampia säveliä
Pekka Miettinen
Kantaatti BWV 82 “Ich habe genug”
Aria
Ich habe genug,
Ich habe den Heiland, das Hoffen der Frommen,
Auf meine begierigen Arme genommen:
Ich habe genug!
Ich hab’ ihn erblickt,
Mein Glaube hat Jesum ans Herze gedrückt,
Nun wünsch ich, noch heute mit Freuden
Von hinnen zu scheiden.
Ich habe genug!
Recitativo
Ich habe genug.
Mein Trost ist nur allein,
Dass Jesus mein und ich sein eigen möchte sein.
Im Glauben halt ich ihn,
Da seh ich auch mit Simeon
Die Freude jenes Lebens schon.
Laßt uns mit diesem Manne ziehn!
Ach! möchte mich von meines Leibes Ketten
Der Herr erretten;
Ach! wäre doch mein Abschied hier,
Mit Freuden sagt ich, Welt, zu dir:
Ich habe genug.
Aria
Schlummert ein, ihr matten Augen,
Fallet sanft und selig zu!
Welt, ich bleibe nicht mehr hier,
Hab ich doch kein Teil an dir,
Das der Seele könnte taugen.
Hier muss ich das Elend bauen,
Aber dort, dort werd ich schauen
Süßen Friede, stille Ruh.
Recitativo
Mein Gott! wann kömmt das schöne: Nun!
Da ich im Friede fahren werde
Und in dem Sande kühler Erde
Und dort bei dir im Schoße ruhn?
Der Abschied ist gemacht,
Welt, gute Nacht!
Aria
Ich freue mich auf meinen Tod,
Ach, hätt er sich schon eingefunden.
Da entkomm ich aller Not,
Die mich noch auf der Welt gebunden.
Aaria
Minulta ei puutu mitään.
Olen ottanut Vapahtajan, kaikkien hurskaiden toivon,
kaipaavaan syleilyyni;
mitään ei minulta puutu!
Olen kääntänyt katseeni Häneen,
Uskoni on painanut Jeesuksen sydämeeni;
Vaikka jo tänään voisin ilolla
jättää tämän maailman.
Minulta ei puutu mitään!
Resitatiivi
Minulta ei puutu mitään.
Ainoa lohtuni on tämä:
että Jeesus olisi minun ja minä Hänen.
Uskossa turvaan Häneen.
Sillä Simeonissa jo näen
tulevan elämän riemun.
Seuratkaamme tätä miestä!
Ah, kunpa vain Herra
minut vapahtaisi ruumiini orjuudesta.
Ah, jospa kohta vapautuisin,
ilolla maailmalle sanoisin,
minulta ei mitään puutu. Minulta ei puutu mitään.
Aaria
Uinukaa, väsyneet silmäni
lempeästi ja siunattuina sulkeutukaa.
Maailma, en viivy enää,
sillä sinulla ei ole mitään
sielulleni hyvää.
Täällä olen kurjuudessa,
mutta siellä, siellä koen
suloisen rauhan ja hiljaisen levon.
Resitatiivi
Jumalani! Milloin kuulen suloisen sanan: Nyt!
Milloin rauhassa lähteä
ja levätä maan viileässä mullassa
ja siellä syleilyssäsi?
Jäähyväiset on jätetty,
hyvää yötä, maailma.
Aaria
Iloitsen kuolemastani,
Ah, olisipa se jo minut vienyt.
Silloin pääsen kaikesta pahasta,
johon maailma minut vielä sitoo
Mein Verlangen Ist, den Heiland zu umfangen
Mein Verlangen
Ist, den Heiland zu umfangen
Und bei Christo bald zu sein.
Ob ich sterblich’ Asch und Erde
Durch den Tod zermalmet werde,
Wird der Seele reiner Schein
Dennoch gleich den Engeln prangen.
Kaipuuni on saada syleillä Vapahtajaa
Kaipuuni on saada syleillä Vapahtajaa,
ja päästä pian luokse Jeesuksen.
Jos maatuvaksi tuhkaksi ja maaksi
kuolema minut murskaakin,
loistaa sieluni kirkkaus
enkelten lailla.
Der Ewigkeit saphirnes Haus
Zieht, Fürstin, deine heitern Blicke
Von unsrer Niedrigkeit zurücke
Und tilgt der Erden Dreckbild aus.
Ein starker Glanz von hundert Sonnen,
Der unsern Tag zur Mitternacht
Und unsre Sonne finster macht,
Hat dein verklärtes Haupt umsponnen.
Ikuisuuden safiiritalo
Ruhtinatar, ikuisuuden safiiritalo
siirtää seesteisen katseesi
pois alhaisuudestamme,
ja pyyhkii pois maan kurjuuden.
Sadan auringon suuri kirkkaus,
jonka muuttaa päivämme on keskiyöksi
ja tummentaa aurinkomme,
on ympäröinyt muuntuneen pääsi.
Joseph Haydn: Sinfonia nro 44 e-molli, Hob. I:44
Itävaltalainen Joseph Haydn (1732–1809) sävelsi pitkän elämän ja väsymättömän ahkeruuden ansiosta valtavan tuotannon, johon pelkästään sinfonioita lasketaan kuuluvaksi hieman toistasataa. Haydn sävelsi sinfoniat 36 vuoden aikana. Ensimmäiset sinfoniat olivat luonteeltaan enemmänkin serenadeja, mutta monet myöhäisimmistä muodostivat jo perustan Beethovenin ja muiden häntä seuranneiden säveltäjien työlle. Haydn kypsyi luovana taiteilijana melko verkkaisesti, ja vasta noin neljänkymmenen ikävuotensa tienoilla hän alkoi säveltää enemmän niitä teoksia, joiden vuoksi hän on nykyisin kuuluisa. Koko pitkän uransa aikana Haydn kuitenkin kehitti ilmaisuasteikkoaan ja teknisiä oivalluksia. Hän oli myös tärkeä osatekijä sinfonian, sonaatin ja jousikvarteton klassisten muotorakenteiden kehittäjänä.
Sinfonia 44 on sävelletty vuonna 1772 Esterházyn hoviorkesterille, jonka taiteellisena johtajana Haydn toimi vuosikymmenien ajan. Sinfonian lisänimi on tullut tiettävästi siitä kun ikääntynyt säveltäjä oli ehdottanut teoksen hidasta osaa soitettavaksi hautajaisissaan. Tästä (ja mollisävellajista) huolimatta sinfonia on kuitenkin luonteeltaan tyypillistä Haydnia: dynaamista, mutta myös herkkää ja tunnepitoista. Välillä liikutaan hyvinkin syvällä, ja tunnelmat ovat paikoin salaperäisiä ja uhkaavia. Vakiintuneita perinteitä Haydn rikkoo sijoittamalla Menuetin toiseksi osaksi.
Sinfonia luetaan kuuluvaksi ns. ”Sturm und Drang” (myrsky ja kiihko) -kauteen, jossa Haydn omaksui monien muiden säveltäjien tavoin vaikutteita tästä aikansa saksankielisen kirjallisuuden aatevirtauksesta. Yhtenä seurauksena oli sinfonioissa tuolloin usein käytetyt mollisävellajit.
Hannu Kivilä
Roberto González-Monjas
Eihän se koskaan jää yhteen kertaan. Tämän joutui toteamaan myös espanjalaissyntyinen (s. 1988) Roberto González-Monjas. Ennen nykyistä uraansa hän ei osannut kuvitellakaan johtavansa orkesteria täysipäiväisesti. Se vaatisi liikaa karismaa, liikaa ohjaksia yhdelle miehelle. Kapellimestarin ammatti kyllä kiinnosti häntä, mutta konserttimestarin ura Rooman Orchestra dell’Accademia Nazionale di Santa Ceciliassa sekä Musikkollegium Winterthurissa olivat hänelle aina etusijalla. Konserttimestarina hän joutui usein vetovastuuseen, ja johti toisinaan konsertit myös korokkeella seisten. Aina sen piti jäädä viimeiseksi kerraksi.
Vaan ei jäänyt. Tätä nykyä hän johtaa enemmän kuin soittaa. Pitkä kokemus konserttimestarina on valmistanut González-Monjasista erittäin kysytyn kapellimestarin, jonka ura on ollut jatkuvaa nousukiitoa jo monen vuoden ajan. Hän on saanut kutsuja esimerkiksi Salzburgin Mozarteumorchesterista ja Camerata Salzburgista, Belgian kansallisorkesterista, Galician Orquesta Sinfonicasta ja Malesian filharmonikoista. Vierailuista on poikinut paitsi uusintakutsuja myös vakituisia kiinnityksiä. Nyt González-Monjas toimii Falunin Dalasinfoniettan ylikapellimestarina ja syksystä alkaen myös Musikkollegium Winterthurin ylikapellimestarina.
“On tärkeää, että kappaleeseen on valmistauduttu, että sitä on eletty kyllin tarkasti läpi saadakseen selvän vision, ja että on karsimaa, jolla hurmata ja yhdistää ihmiset”, González-Monjas on sanonut Van Magazinelle. “Siihen pyrin. Se on kiehtovaa, mutta pakottaa myös kohtaamaan itsensä ja tulemaan tietoiseksi omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.”
Konsertoinnin ohella González-Monjas on vuodesta 2011 lähtien pyörittänyt yhdessä kapellimestari Alejandro Posadan kanssa perustamaansa Iberacademya. Kolumbian Medellinissä kotipaikkaansa pitävä, voittoa tavoittelematon organisaatio tarjoaa vähävaraisilla lapsille ja nuorille ympäri Etelä-Amerikkaa mahdollisuuden opiskella musiikkia ja soittaa yhdessä. Lisäksi González-Monjas on Lontoon Guildhall School of Musicin viulunsoiton professori.
Jaani Länsiö
Topi Lehtipuu
Tenori Topi Lehtipuu (s. 1971) on yksi maamme valovoimaisimpia tekijöitä niin konserttielämän kulisseissa kuin parrasvalojen keskiössä. Laulajana hän teki läpimurtonsa jo 1990-luvun puolella esiintymällä Suomen Kansallisoopperassa Benjamin Brittenin Albert Herringinä ja Pariisin Théâtre des Champs-Elysées’ssä Mozartin Taikahuilun Taminon roolissa.
Yli 20 vuotta kestäneellä urallaan Lehtipuu on laulanut suuressa osassa maailman isoimmista ooppera- ja konserttitaloista sekä esiintynyt lukuisilla äänitteillä mm. William Cristien, Simon Rattlen, René Jacobsin, John Eliot Gardinerin, Emmanuelle Haïmin, Rolando Villazónin ja Joyce DiDonaton kanssa. Ennen oopperauraansa Lehtipuu soitti viulua progerock-yhtye Höyry-koneessa ja esiintyi myös Disneyn animaatioklassikoiden suomenkielisten versioiden kuorokohtauksissa.
Parhaiten Lehtipuu tunnetaan barokin ja klassismin sekä uuden ja uusimman musiikin tulkitsijana. Esimerkiksi keväällä 2019 hän lauloi Mark Greyn Frankenstein-oopperan kantaesityksessä Creaturen, eli hirviön roolin, ja pian sen jälkeen Bachin Matteus-passion Suomalaisen barokkiorkesterin kapellimestari-solistina. Samaan aikaan hän tulkitsi Claudio Monteverdin madrigaaleja Tero Saarinen Companyn Third Practice -projektissa.
Lavan takana Lehtipuu on tehnyt tärkeää työtä kulttuurielämämme tukipilarina johtamalla niin harrastajakuoroja kuin järjestämällä suuria festivaaleja. Joroisten musiikkipäivien taiteellisena johtajana hän toimi vuosina 2004–2010, Turun musiikkijuhlia hän johti vuodesta 2010 vuoteen 2015, ja Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtajana hän toimi vuodesta 2015 vuoteen 2018.
Australiassa syntynyt mutta Tampereella kasvanut Lehtipuu opiskeli ennen laulajanuraansa pianoa ja viulua. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli musiikkikasvatusta ja kuoronjohtamista. Lehtipuun tärkeimpiä opettajia ovat Peter Lindroos, Howard Crook ja Elisabeth Werres.
Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska. Orkesterin päävierailijana aloitti syksyllä 2020 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
