TAIVAALLISET ILOT
To 15.4.2021 klo 19 Sibeliustalo
Dima Slobodeniouk, kapellimestari
Daniel Müller-Schott, sello
Suvi Väyrynen, sopraano
Camille Saint-Saëns: Sellokonsertto nro 1 a-molli, op. 33
Allegro non troppo –
Allegretto con moto –
Tempo primo (Molto Allegro)
Gabriel Fauré: Élégie sellolle ja orkesterille, op. 24
Väliaika 15 min
Gustav Mahler: Sinfonia nro 4 G-duuri sopraanolle ja orkesterille, pienelle orkesterille sovittanut 2007 Klaus Simon
I. Bedächtig, nicht eilen
II. In gemächlicher Bewegung; ohne Hast
III. Ruhevoll (poco Adagio)
IV. Sehr behaglich
Camille Saint-Saëns: Sellokonsertto nro 1
On sanottu, että ranskalainen Camille Saint-Saëns (1835–1921) on kaikista säveltäjistä ehkäpä vaikeimmin kuvattavissa ja määriteltävissä – ”joka ainoa hetki hän luiskahtaa käsistä”. Saint-Saëns oli aikansa tuotteliaimpia säveltäjiä, joka ehti toimia pitkän elämänsä aikana myös urkurina, pianistina ja pedagogina. Häntä ylistettiin jo viiden vuoden ikäisenä uudeksi Mozartiksi, ja muutamaa vuosikymmentä myöhemmin hän oli osaltaan vapauttamassa ranskalaista musiikkia italialaisen oopperatyylin kahleista. Säveltäminen oli Saint-Saënsille hyvin helppoa, ja tunnusomaista hänen monipuoliselle tuotannolleen on tietynlainen tyylikkyys, hienostuneisuus ja tekninen sujuvuus. Hän ei ollut kokeilija, eikä viljellyt teoksissaan yleensä raskaita ja syvämietteisiä aiheita. Kahden sellokonserton lisäksi Saint-Saëns kirjoitti myös mm. viisi pianokonserttoa sekä kolme viulukonserttoa. Erityisesti hänet tunnetaan teoksistaan Dance Macabre ja Eläinten karnevaali. Myös uruille ja orkesterille sävellettyä kolmatta sinfoniaa kuullaan varsin usein.
Saint-Saënsin kahdesta sellokonsertosta nyt kuultava ensimmäinen on toista suositumpi. Se valmistui 1872, ja kuultiin ensimmäisen kerran seuraavan vuoden tammikuussa. Solistina taituroi belgialainen August Tolbecque, jolle teos on myös omistettu, ja Pariisin konservatorion orkesteria johti Edouard Deldevez. Konsertto sai paljon arvostusta heti ensiesityksestään lähtien, ja se oli ensimmäinen niistä teoksista, joista Saint-Saëns on ollut sittemmin erityisen tunnettu. Konserton sävelkieli on säveltäjälle tyypilliseen tapaan sujuvaa ja mutkatonta. Sitä on luonnehdittu rapsodiseksi, ja solistille monipuolisuudessaan ihanteelliseksi. Teemat esittelevät kattavasti sellon sekä dramaattisia että lyyrisiä puolia. Teos on yksiosainen, mutta sisältää kuitenkin konserton perinteiset kolme osaa – ne esitetään tosin ilman niitä erottelevia taukoja.
Sinfonia Lahden ohjelmissa teos oli ensi kertaa jo vuonna 1950, jolloin solistiosuuden esitti orkesterin silloinen soolosellisti Olavi Viippola. Arto Noras puolestaan taituroi konserton Lahdessa alkuvuodesta 1957 vain 14 vuoden ikäisenä.
Gabriel Fauré: Élégie sellolle ja orkesterille, op. 24
Ranskalainen Gabriel Fauré (1845–1924) aloitti musiikkiopintonsa jo varhaisiässä, mutta tärkeä merkkipaalu oli vuosi 1861, jolloin hän pääsi itseään kymmenen vuotta vanhemman Camille Saint-Saënsin piano-oppilaaksi. Opettaja johdatti oppilaansa mm. Schumannin, Lisztin ja Wagnerin musiikin pariin. Heidän välille syntyi vähitellen tiivis ystävyys, joka auttoi paljon myös Faurén tulevaa uraa säveltäjänä ja urkurina. Faurén ensimmäinen vakituinen virka oli urkurin toimi Rennesissä Bretagnessa, mutta veri veti takaisin Pariisiin jo neljän vuoden kuluttua vuonna 1870. Urkurin töiden lisäksi myös säveltäminen alkoi kiinnostaa yhä enemmän, ja 1870-luvun aikana syntyivät jo Faurén ensimmäiset kypsät kamarimusiikkiteokset. Vuonna 1880 oli työn alla mm. sellosonaatti, josta ensimmäisenä valmistui hidas osa Élégie. Sonaatin muut osat eivät valmistuneet, mutta hidas osa jäi elämään itsenäisenä teoksena.
Élégie julkaistiin ja sai ensiesityksensä 1883. Esityksen solistina oli ranskalainen sellisti Jules-Léopold Loëb, jolle teos on myös omistettu. Élégie sai heti suuren menestyksen, ja siitä tuli pian osa sellistien kantaohjelmistoa. Luonteeltaan teos on pitkälinjainen ja vakavahenkinen. Fauré sovitti sen myöhemmin mm. sellolle ja orkesterille – tämä versio kuultiin ensimmäisen kerran keväällä 1901 Pablo Casalsin soittamana.
Vaikka koko sonaatti ei siis valmistunutkaan, palasi Fauré teoslajin pariin uudelleen vuosina 1917 ja 1921. Nämä kaksi sellosonaattia ovat suotta jääneet säveltäjän lukuisten muiden kamarimusiikkiteosten varjoon.
Fauré sävelsi uransa aikana mm. kolme oopperaa, Requiemin, lauluja sekä kamari- ja pianomusiikkia. Hän oli mieltynyt lähinnä pieniin ja intiimeihin sävellysmuotoihin – pelkästä orkesterimusiikista hän ei ollut erityisen kiinnostunut. Fauré onkin määritelty usein vähäeleisen, sisäistyneen ilmaisun mestariksi.
Sävellystyönsä ohessa Fauré työskenteli mm. Pariisin Madeleine-kirkon pääurkurina sekä Pariisin konservatorion professorina ja rehtorina.
Gustav Mahler: Sinfonia nro 4 G-duuri sopraanolle ja orkesterille, pienelle orkesterille sovittanut 2007 Klaus Simon
Gustav Mahlerin (1860–1911) kymmenen sinfonian joukossa neljäs erottuu aavistuksen kevyempänä ja lyhyempänä, vaikka se onkin kirjoitettu alun perin suurelle orkesterille ja kestää melkein tunnin. Ainakin kahteen edelliseen sinfoniaan verrattuna Mahler yllätti kuulijansa uudenlaisella otteellaan ja näkemyksellään, jossa traumaattisen lapsuuden aiheuttama synkkyys ja itsetutkiskelu pääsevät harvoin hallitsemaan pidemmäksi aikaa. Kuten kahdessa edellisessäkin sinfoniassa, mukana on solistisia lauluosuuksia, tosin tällä kertaa ainoastaan finaalissa. Kuoroa ei kuitenkaan nyt ole, ja melko säästeliäästi käytetystä orkesterista puuttuivat alun perinkin pasuunat ja tuuba.
Mahler tunsi jo nuoresta pitäen rakkautta kansantaidetta kohtaan. Hän tutki paljon Des Knaben Wunderhorn (Pojan ihmetorvi) –kansanrunokokoelmaa ja sävelsi sen tekstejä elämänsä aikana runsaasti. Myös neljännen sinfonian finaalin teksti on Ihmetorvi-kokoelmasta. Itse asiassa koko teos alkoi rakentua finaalistaan käsin. Se oli valmis jo useita vuosia ennen muita osia, ja Mahlerin tarkoitus oli alun perin hyödyntää tätä musiikkia kolmannessa sinfoniassaan. Aiheen ympärille syntyi kuitenkin kokonaan uusi sinfonia vuosien 1899-1901 välisenä aikana. Viimeisestä osasta tuli koko teoksen ydin, joka määritteli sekä sen musiikillisen materiaalin että sisällöllisen lähtökohdan.
Finaalin pohjana oleva laulu Das himmlische Leben kertoo taivaasta lapsen silmin nähtynä: Lapsi näkee kuolemanjälkeisen paratiisin, jossa mikään maallinen ei häiritse. Mahler sävelsi yhden vapautuneimmista lauluistaan, jonka viattomuus ja lapsenomaisuus loivat samalla perussävyn koko sinfonialle. ”Lapsenomaisen iloisesti, ilman pienintäkään parodiaa”, oli säveltäjän ohje laulajalle. Edellä mainitut ominaisuudet leimaavat heti ensimmäistä osaa, joka on täynnä sulokkaita melodioita. Ländler-luonteinen toinen osa asettaa vastakkain sordinoidut orkesteriviulut ja normaalista poikkeavaa viritystä käyttävän sooloviulun, joka antaa melodialle omalaatuisen kirpeän ja demonisen ilmeen. Mahlerin mukaan musiikin takana on ajatus kuolemantanssista. Hidas kolmas osa ikään kuin kasvaa itsestään, tuoden mieleen Beethovenin yhdeksännen Adagion. Se johdattelee lempeästi kohti finaalin ”täydellistä taivaallista iloa”.
Neljäs sinfonia kantaesitettiin alun perin marraskuussa 1901 Münchenissä säveltäjän johdolla. Mahler oli tuolloin jo kokenut ja arvostettu kapellimestari, joka oli työskennellyt sellaisissa musiikkimetropoleissa kuin Budapestissa, Hampurissa ja Wienissä. Hän korjasi teostaan sittemmin ainakin kahteen, ellei useampaan otteeseen, kunnes lopullinen versio sai ensiesityksensä New Yorkissa tammikuussa 1911. Konsertti oli Mahlerin aivan viimeisiä ennen hänen yllättävää poismenoaan.
Nyt kuultava Klaus Simonin sovitus pienelle orkesterille vuodelta 2007 ei ole ensimmäinen mitä tulee Mahlerin neljänteen, sillä jo 1921 wieniläinen kapellimestari ja pedagogi Erwin Stein oli sovittanut sinfonian 15 soittajan kokoonpanolle. Simonin sovitus on laadittu 14 soittajalle, mutta jousikvintettiä voidaan tarvittaessa laajentaa 20 soittajan jousistoksi, kuten nyt Lahdessa. Toki mukana on myös sopraanosolisti.
Klaus Simon (s.1968) on saksalainen pianisti ja kapellimestari, joka on ollut erityisen kiinnostunut 1900-luvun musiikista. Hänen sovitus neljännestä sinfoniasta valmistui saksalaiselle Freiburgissa toimivalle Holst-sinfoniettalle, joka sen myös ensi esitti. Klaus Simonin perustama kokoonpano on saanut nimensä brittisäveltäjä Gustav Holstin mukaan. Simon on sovittanut myös muita Mahlerin sinfonioita, mutta juuri neljäs tuntuu sopivan varsin hyvin kamarikokoonpanon esitettäväksi – sovitus säilyttää yllättävän paljon alkuperäiskokoonpanon sointimaailmaa.
Hannu Kivilä
Das Himmlische Leben (anon.)
Wir genießen die himmlischen Freuden,
Drum tun wir das Irdische meiden,
Kein weltlich Getümmel
Hört man nicht im Himmel,
Lebt alles in sanftester Ruh;
Wir führen ein englisches Leben,
Sind dennoch ganz lustig daneben,
Wir tanzen und springen,
Wir hüpfen und singen,
Sankt Peter im Himmel sieht zu.
Johannes das Lämmlein auslasset,
Der Metzger Herodes drauf passet,
Wir führen ein geduldigs,
Unschuldigs, geduldigs,
Ein liebliches Lämmlein zu Tod.
Sankt Lukas den Ochsen tät schlachten
Ohn einigs Bedenken und Achten,
Der Wein kost’t kein Heller
Im himmlischen Keller,
Die Englein, die backen das Brot.
Gut Kräuter von allerhand Arten,
Die wachsen im himmlischen Garten,
Gut Spargel, Fisolen,
Und was wir nur wollen,
Ganze Schüsseln voll sind uns bereit.
Gut Äpfel, gut Birn und gut Trauben,
Die Gärtner, die alles erlauben!
Willst Rehbock, willst Hasen?
Auf offener Straßen,
Sie laufen herbei.
Sollt’ ein Festtag etwa kommen,
Alle Fische gleich mit Freuden angeschwommen!
Dort läuft schon Sankt Peter
Mit Netz und mit Köder,
Zum himmlischen Weiher hinein.
Sankt Martha die Köchin muß sein.
Kein’ Musik ist ja nicht auf Erden,
Die unsrer verglichen kann werden.
Elftausend Jungfrauen
Zu tanzen sich trauen,
Sankt Ursula selbst dazu lacht,
Cäcilie mit ihren Verwandten
Sind treffliche Hofmusikanten,
Die englischen Stimmen
Ermuntern die Sinnen,
Daß Alles für Freuden erwacht!
Taivaallinen elämä
Juhlimme taivaallisissa iloissa,
siksi kartamme kaikkea maallista.
Maista myllerrystä
ei Taivaassa kuulla,
Kaikki elävät suloisimmassa rauhassa;
Elämme kuin enkelit,
ja silti täydellisen onnellisina,
tanssimme ja hyppelemme,
kirmaamme ja laulamme,
Pyhän Pietarin Taivaassa katsellessa.
Johannes on laskenut karitsansa ulos,
ja teurastaja Herodes sitä vaanii.
Johdatamme kärsivällisen,
viattoman, kärsivällisen,
rakkaan pikku karitsan kuolemaan.
Luukas teurastaa härän
vailla vähäisintäkään epäröintiä.
Viini ei maksa ropostakaan
Taivaan kellareissa,
Ja leivän leipovat enkelit.
Kaikenlaisia ihania yrttejä
kasvaa Taivaan puutarhassa,
hienoa parsaa, vihreitä papuja
ja mitä ikinä toivomme,
täydet lautaset meitä varten valmiina.
Hienoja omenoita, hienoja päärynöitä ja hienoja rypäleitä,
puutarhuri sallii meidän poimia mitä vain!
Jos peuran tai jäniksen haluat –
niitä tulee juosten vastaan
avoimella tiellä.
Ja jos sattuisi juhlapäivä,
kaikki kalat uivat riemuiten vastaan,
Ja niin rientää Pyhä Pietari
verkkoineen ja pyydyksineen
Taivaan lammelle;
Pyhän Martan pitää olla kokkina.
Mitään maista musiikkia
ei voi meidän musiikkimme verrata.
Yksitoistatuhatta neittä
uskaltautuu tanssiin,
Itse Pyhä Ursula nauraa sen nähdessään,
Pyhä Cecilia sukuineen
ovat mainioita hovimuusikoita.
Enkelten äänet
virvoittavat aisteja niin,
että kaikki luodut heräävät iloon!
Suom. Hannele Eklund
Dima Slobodeniouk
Oivaltavasta ohjelmasuunnittelustaan kiitetty Dima Slobodeniouk aloitti Sinfonia Lahden ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana syksyllä 2016. Hän on toiminut syyskuusta 2013 lähtien myös Galician sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana. Slobodeniouk yhdistää työssään syntymämaansa Venäjän ja myöhemmän kotimaansa Suomen kulttuurilliset vaikutukset ja vahvan musiikillisen perinnön.
Slobodeniouk on työskennellyt mm. Berliinin filharmonikkojen, Leipzigin Gewandhaus-orkesterin, Baijerin radion sinfoniaorkesterin Amsterdamin kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin, Lontoon filharmonikkojen, Lontoon sinfoniaorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin (RSO), Rotterdamin filharmonikkojen sekä Chicagon, Baltimoren, Sydneyn sinfoniaorkesterien ja NHK-sinfoniaorkesterin kanssa. Solisteina hänen johtamissaan konserteissa esiintyvät mm. Leif Ove Andsnes, Joshua Bell, Khatia Buniatishvili, Vadim Glutzman, Håkan Hardenberger, Johannes Moser, Truls Mørk, Baiba Skride, Yuja Wang ja Frank Peter Zimmermann.
Slobodenioukin konserttivuosi 2020/2021 sisältää huippuhetkiä kuten debyytit Tukholman kuninkaallisten filharmonikkojen ja Pittsburghin sinfoniaorkesterin kanssa. Hän palaa johtamaan Bostonin sinfoniaorkesteria (ohjelmanaan Stravinskyn Tulilintu kokonaisuudessaan), Minnesotan orkesteria, Frankfurtin hr-sinfoniaorkesteria, Berliinin Rundfunk-Sinfonieorchesteria, Wienin radion sinfoniaorkesteria (sisältäen Skrjabinin Prometeuksen ja Stravinskyn Psalmisinfonian ORF-kuoron kanssa), Hollannin radion filharmonikkoja (orkesterin 75-juhlakaudella solistinaan Truls Mørk) ja Barcelonan sinfoniaorkesteria.
Slobodeniouk avasi Galician sinfoniaorkesterin kauden Mahlerin yhdeksännellä sinfonialla. Sinfonia Lahden kausi avattiin viiden nuoren säveltäjän (Olli Moilanen, Petros Paukkunen, Lara Poe, Stephen Webb and Dante Thelestam) teosten kantaesityksillä osana Sibelius-festivaalin taimitarha -hanketta. Nämä nuoret säveltäjät olivat valmistaneet teoksensa kevään mittaan opastajinaan kokeneet kollegat Haapanen, Whittall, Fagerlund, Talvitie ja Wennäkoski.
Sinfonia Lahdelta ja Slobodenioukilta ilmestyi hiljattain Prokofjevin musiikkia ilmestynyt levytys (BIS), ja orkesterin levytys (BIS), jossa hän johtaa Kalevi Ahon fagottikonserton, sai vuonna 2018 arvovaltaisen BBC Music Magazine Awardin. Slobodeniouk on levyttänyt Stravinskyn musiikkia Galician sinfoniaorkesterin kanssa (BIS), Lotta Wennäkosken teoksia Radion sinfoniaorkesterin kanssa (Ondine) ja Sebastian Fagerlundin teoksia Göteborgin sinfonikkojen kanssa (BIS).
Moskovalaissyntyinen Dima Slobodeniouk opiskeli viulunsoittoa Moskovan keskusmusiikkikoulussa Zinaida Gilelsin ja Jevgenia Chugajevin johdolla sekä Keski-Suomen konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa Olga Parhomenkon johdolla. Hän opiskeli orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Leif Segerstam, Atso Almila ja Jorma Panula sekä Ilja Musinin ja Esa-Pekka Salosen johdolla. Kouluttaakseen tulevaisuuden nuoria muusikoita Slobodeniouk on tehnyt Galician sinfoniaorkesterin kanssa oman hankkeen, jossa opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus johtaa ammattiorkesteria.
Daniel Müller-Schott
Müncheniläinen Daniel Müller-Schott (s. 1976) on tällä vuosituhannella noussut sen tason solistiluokkaan, että on turha edes yrittää luetella hänen tärkeimpiä orkesteriesiintymisiään ja kapellimestarikumppaneitaan. Solistisen debyyttinsä hän teki vuonna 1993 Varsovan filharmonikoiden kiertueella, minkä jälkeen hän on soittanut käytännössä kaikkien mainitsemisen arvoisten orkestereiden solistina aina New Yorkista Los Angelesiin ja Tokion NHK Symphonysta Sydneyn sinfoniaorkesteriin ja Euroopan parhaisiin orkestereihin.
Müller-Schottin poikkeuksellinen lahjakkuus herätti suurta huomiota jo vuonna 1992, kun hän voitti Nuorten muusikoiden Tšaikovski-kilpailun Moskovassa. Orkesterit ja lehdistö panivat hänen taitonsa merkille, mutta vielä tärkeämpää oli, että Müller-Schottin musikaalisuus kulkeutui mestariviulisti Anne-Sophie Mutterin korviin. Tavattuaan Müller-Schottin henkilökohtaisesti Mutter tarjosi säätiönsä tukemana stipendiä, jolla tämä pääsi legendaarisen Mstislav Rostropovitšin oppilaaksi. Muita Müller-Schottin opettajia ovat olleet Walter Nothas, Heinrich Schiff ja Steven Isserlis. Sittemmin Mutter ja Müller-Schott ovat esiintyneet useasti yhdessä sekä kamarimuusikkoina että erityisesti Brahmsin kaksoiskonserton ja Beethovenin kolmoiskonserton solisteina.
Tänään Müller-Schott esittää yhden sellokirjallisuuden suurista merkkiteoksista, Camille Saint-Saënsin ensimmäisen sellokonserton. Teos on kuulunut Müller-Schottin repertuaarin jo kolmella vuosikymmenellä, ja hän esittänyt sitä esimerkiksi Los Angelesin filharmonikoiden solistina jättimäisessä Hollywood Bowlissa Miguel Harth-Bedoyan johdolla ja St Martin-in-the-Fieldsin kotikirkossa Lontoossa Sir Neville Marrinerin johdolla.
Müller-Schott soittaa venetsialaisen Matteo Goffrillerin vuonna 1727 rakentamaa soitinta, joka on aiemmin kuulunut Harvey Shapirolle.
Jaani Länsiö
Suvi Väyrynen
Sopraano Suvi Väyrynen on viime vuosina vakiinnuttanut nimensä luottolaulajien joukkoon ja kotimaisen konserttielämän palvelukseen. Jo ennen kruunaamistaan Lappeenrannan laulukilpailun voittajaksi vuonna 2016 Väyrynen oli esiintynyt Verdi Nabuccossa Annan roolissa Tampereen Oopperassa. Häntä on nähty Tampereella sittemmin useissa eri produktioissa – viimeksi vuosi sitten helmikuussa, kun hän lauloi Carmen-oopperan Frasquitan roolin. Väyrynen kuuluu myös Suomen Kansallisoopperan ja Savonlinnan Oopperajuhlien vierailijoihin.
Kajaanissa syntynyt Väyrynen sai musiikillisen kipinän ensimmäisinä kouluvuosinaan. Tuolloin hänen kaiken huomionsa vei luokkahuoneessa ollut kannel. Sitä Väyrynen näppäili välitunneillakin. Kotiin päästyään hänellä oli tapana huvitella siskonsa sähköuruilla, mutta musikaalisuus ei käsitteenä käynyt mielessäkään. Vasta kun hänen oli vaihdettava koulua kolmasluokkalaisena, hän haki kaverinsa perässä musiikkiluokalle.
Nuorena näyttelijän ammatista haaveillut Väyrynen ajautui lopulta monen mutkan kautta Tampereen ammattikorkeakoluun ja sieltä maineikkaaseen Wienin Privatuniverstätiin, josta hän valmistui laulajaksi keväällä 2020 Uta Schwaben luokalta.
Tänään Suvi Väyrynen debytoi Gustav Mahlerin neljännen sinfonian sopraanosolistina. Oopperalaulajana Väyrynen on tottunut sujahtamaan eri roolihahmojen mielenmaisemaan ja vaihtuviin luonteenpiirteisiin, mutta neljännen sinfonian lapsenomaiseen lauluun hän sanoo suhtautuvansa täysin eri mentaliteetilla kuin näyttämösuorituksiin.
“Onhan tämäkin tietynlainen roolihahmo, mutta on varottava tekemästä siitä karikatyyria”, Väyrynen kuvailee. “Laulua ei saa tulkita roolina, vaan laulaja on kuin instrumentti muiden joukossa siitä huolimatta, että hän laulaa sanoja.”
Sinfonian päättävä laulu on nimeltään Taivaallinen elämä, ja se kuvaa pienen lapsen fantasiaa siitä, minkälaista on elämä kuoleman jälkeen. Taivaassa hän näkee loputtoman määrän ruokaa, tuttuja pyhimyshahmoja, ilonpitoa, huolettomuutta. Musiikillisesti lauluosuus pysyy maltillisella korkeudella. Sillä korkeudella, millä lapset tavallisesti puhuvat.
“Tässä laulussa ei elämän mukanaan tuomat epäilykset ja varjot näy”, Väyrynen luonnehtii. “Se on kaikessa vilpittömyydessään hyväntahtoinen, ja sen kirkasotsaisuus on hieno esimerkki hetkessä elämisestä. Laulun ajatukset ja tunnelmat vaihtuvat tiuhaan, niinkuin lapsella.”
Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
