TRUMPETTILEGENDAN TESTAMENTIT
To 19.11.2020 klo 19 Sibeliustalo
Håkan Hardenberger, kapellimestari ja trumpetti
Joseph Haydn: Trumpettikonsertto Es-duuri (Hob.VIIe:1)
Allegro
Andante
Allegro
HK Gruber: 3 MOB Pieces op.20 (1968/1999) trumpetille ja pienelle orkesterille
I Patrol
II After Heine
III Verse
HK Gruber: Manhattan Broadcasts (1962-1964)
I Tammany Hall
II Radio City
Väliaika
Ludwig van Beethoven: Adagio molto e mesto
(III-osa jousikvartetosta nro 7 F-duuri op. 51 nro 1, sov. Brett Dean huilulle, klarinetille ja jousille)
Brett Dean: Testament (2002/2008)
Ludwig van Beethoven: Leonore-alkusoitto nro 3 C-duuri, op. 72b
Joseph Haydn: Trumpettikonsertto
Joseph Haydn (1732–1809) kirjoitti suositun trumpettikonserttonsa hyvää ystäväänsä Anton Weidingeriä varten, jolla oli merkittävä rooli nykyiseen trumpettiin tähtäävän instrumentin kehitystyössä. Varhaisimmat läppäkoneistolla varustetut syntyivät tiettävästi jo heti 1700-luvun puolivälin jälkeen, mutta ensimmäisen menestyksekkään prototyypin loi aikansa nimekkäimpiin trumpetisteihin kuulunut wieniläinen hovimuusikko Anton Weidinger noin vuoden 1793 tienoilla. Konsertto syntyi 1796, joten se lienee ensimmäisiä läppätrumpetille sävellettyjä laajempimuotoisempia teoksia. Haydnin kymmenistä konserttomuotoisista sävellyksistä trumpetille kirjoitettu on yksi soitetuimmista. Sen sävelkieli on nuorekasta, raikasta ja loisteliasta, mutta siinä on aistittavissa myös Haydnin myöhäisteoksille ominaista sinfonista syvyyttä. Teos hyödyntää varsin monipuolisesti silloisen trumpetin teknillisiä ja soinnillisia mahdollisuuksia. Konsertto kuultiin ensimmäisen kerran vuoden 1800 keväällä, jolloin Weidinger esitteli uuden soittimensa. Haydn oli tuolloin Euroopan kuuluisin elävä säveltäjä, joten hänen konserttonsa oli hyvää mainosta sekä Weidingerille että hänen instrumentilleen. Läppätrumpetin aika jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä 1820-luvulla kehitetty venttiilikoneisto osoittautui pian läppämekanismia toimivammaksi ratkaisuksi.
HK Gruber: 3 MOB Pieces
HK Gruber: Manhattan Broadcasts
Wieniläissyntyinen Heinz Karl Gruber (s.1943), taiteilijanimeltään HK Gruber, on yksi itävaltalaisen nykymusiikin tunnetuimmista ja rakastetuimmista hahmoista. Hän on ennen kaikkea säveltäjä, mutta myös kapellimestari, kontrabasisti ja laulaja. Vuosina 1953–1957 Gruber oli Wienin kuuluisan poikakuoron jäsen, sittemmin hän opiskeli Wienin Musiikkikorkeakoulussa ja toimi pitkään kontrabasistina Wienin radio-orkesterissa. Hän oli tuolloin myös aktiivinen jazz-muusikko. 1960-luvulla Gruber oli perustamassa MOB-art & tone-ART –yhtyettä yhdessä muiden wieniläismuusikoiden, -laulajien ja –näyttelijöiden kanssa. Seitsemän vuotta toiminutta yhtyettä pidetään ns. kolmannen wieniläisen koulukunnan alkuna. Säveltäjänä HK Gruberia on luonnehdittu mm. neoromantikoksi, uustonaalikoksi ja uusekspressionistiksi. Kapellimestarina hän on työskennellyt säännöllisimmin mm. Leipzigin Gewandhausorkesterin, BBC Philharmonicin (Manchester) sekä Örebrossa toimivan Ruotsin Kamariorkesterin kanssa.
Noin kymmenen minuutin kestoinen 3 MOB Stücke on sävelletty alun perin seitsemälle vaihtoehtoiselle instrumentille ja lyömäsoittimille. Versio trumpetille ja orkesterille valmistui illan solistille Håkan Hardenbergerille 1999. Näitä kolmea lyhyttä kappaletta on kuvailtu mm. viihdyttäviksi ja jazz-vaikutteisiksi, kokoelmaksi kevyesti piirrettyjä, rentoja miniatyyrejä. Keskimmäinen hidas osa on kunnianosoitus romanttisen ironian mestarille Heinrich Heinelle, yhdelle 1800-luvun Saksan tärkeimmistä runoilijoista.
Se, että ns. kevyempi musiikki kulkee sivujuonteena läpi koko Gruberin elämäntyön, kuuluu myös vuosina 1962–1964 syntyneessä Manhattan Broadcasts –teoksessa. Varsin pienelle kokoonpanolle kirjoitettu kaksiosainen teos on luonteeltaan melkoinen vastakohta 1960-luvun avantgardelle. Siitä voi aistia 1940-luvun Yhdysvaltojen tanssisalien kaikuja, kevyesti jazzahtavaa tanssirytmiikkaa ja siihen kuuluvaa evergreen-tyyppistä melodiikkaa. Sopiviin väleihin on Gruber sekoittanut ovelasti ”outoja” aineksia nykymusiikin maailmasta. On sanottu, että Gruber ei yritä suoraa parodiaa, vaan enemmänkin fuusioitumista mitä erilaisimpiin tyyleihin. Teos sai ensiesityksensä Wienissä Heinz Sandauerin johdolla.
Tammany Hall oli nimitys 1950-luvulla hiipuneen poliittisen koneiston päämajalle, jonka kautta joukko demokraattisen puolueen poliitikkoja ohjaili New Yorkin kaupungin asioita yli sadan vuoden ajan korruption, palvelusten ja suosimisen avulla. Nimi tuli erään intiaanipäällikön mukaan nimetystä yhdistyksestä. Toisen osan nimi Radio City viittaa puolestaan New Yorkin Rockefeller Center rakennuskeskittymään, jossa on toiminut vuodesta 1932 lähtien mm. kuuluisa viihdekeskittymä ja teatteri Radio City Music Hall.
Ludwig van Beethoven: Adagio molto e mesto (III osa jousikvartetosta nro 7, sov. Brett Dean)
Ludwig van Beethovenin(1770–1827) kolme ns. Razumovsky-kvartettoa syntyivät vajaan puolen vuoden aikana 1806 tuolloin Venäjän Wienin suurlähettiläänä toimineen prinssi Andrev Razumovskyn tilauksesta. Näitä ennen Beethoven oli ehtinyt kirjoittaa kuuden kvarteton sarjan op.18, mutta sarjan viimeisen kvarteton valmistumisesta oli ehtinyt kulua jo kuusi vuotta. Kolmessa Razumowsky-kvartetossaan Beethoven on jättämässä selvästi Haydnin ja Mozartin varjot taakseen, ja katsoo nyt eteenpäin rohkeampaa ja yksilöllisempää ilmettä tavoitellen. Kuuluisan testamentin laatimisesta oli ehtinyt tässä vaiheessa kulua neljä vuotta.
Adagion tunnelma on surumielinen, herkkä ja aistillinen; se on eräänlainen syväluotaus säveltäjän sisimpään, heijastellen samalla ”ylempien sfäärien” seestynyttä rauhaa. Säveltäjä Brett Deanin sovitus huilulle, klarinetille ja jousille on vuodelta 2013.
Brett Dean: Testament
Brett Dean (s.1961) on australialainen säveltäjä, alttoviulisti ja kapellimestari. Opiskeltuaan kotimaassaan Dean matkusti 1980-luvun puolivälissä Saksaan, jossa sai kiinnityksen Berliinin filharmonikoiden alttoviulistiksi. Ura huippuorkesterin muusikkona kesti toistakymmentä vuotta, vaikka hän oli samaan aikaan myös jo uraa luova säveltäjä ja improvisoija. Kansainvälistä tunnustusta säveltäjänä Dean alkoi saada 1990-luvun loppupuolelta lähtien, ja vuosituhannen vaihduttua hän palasi takaisin Australiaan. Sävellystyönsä lisäksi Dean esiintyy edelleen myös alttoviulusolistina, kamarimuusikkona sekä kapellimestarina.
Testament syntyi vuonna 2002 kahdelletoista alttoviululle, ja sen kantaesittivät säveltäjän entiset muusikkokollegat Berliinissä seuraavan vuoden kesäkuussa. Teos sai alkunsa projektista, joka liittyi jollakin tavalla Beethovenin elämään ja musiikkiin. Innoittajaksi valikoitui lopulta Beethovenin veljilleen laatima epätoivoinen asiakirja, joka syntyi Wienin lähistöllä Heiligenstadtissa lokakuussa 1802. Kirjoitus löytyi säveltäjän papereiden joukosta hänen kuolemansa jälkeen, eli sitä ei siis koskaan postitettu. Tässä ns. Heiligenstadtin testamentissa Beethoven purkaa lähinnä kuuroudestaan johtuvaa epätoivoaan ja ahdistustaan.
Testamentin luettuaan Brett Dean innostui luomaan sävellyksen, joka pyrkii kuvailemaan kirjoituksen sisällön synnyttämiä tunnelmia. Teokseen on vaikuttanut erityisesti Beethovenin ahdistus nopeasti huononevasta kuulosta, ja yleisemminkin monet testamentin aikaiset ailahtelevat tunnetilat. Dean käyttää harvinaisia soittotekniikoita kuvatessaan mm. sulkakynän ääniä paperilla sekä kuuroutta ja fyysisiä hallusinaatioita. Välillä voi kuulla viitteitä esim. Beethovenin ensimmäisestä Razumovski-kvartetosta.
Teoksen orkesteriversio on vuodelta 2008, ja se sai kantaesityksensä samana vuonna Tasmanian Hobartissa. Kokoonpano vastaa suunnilleen Beethovenin yleisimmin käyttämää orkesterikokoonpanoa.
Ludwig van Beethoven: Leonore-alkusoitto nro 3
Beethovenin ainoaksi jäänyt ooppera Fidelio syntyi pääosin vuoden 1805 aikana. Tähän mennessä oli valmistunut jo mm. kolme sinfoniaa sekä baletti Prometheus, jotka edelleen vakiinnuttivat Beethovenin mainetta omaperäisenä ja tinkimättömänä säveltäjänä. Oopperan libretto perustui Jean-Nicolas Bouillyn ranskankieliseen näytelmään Léonore, ou L’Amour conjugal, ja sen tapahtumapaikkana on Espanjalainen valtiollinen vankila 1700-luvun lopulla. Työ Fidelion parissa ei ollut helppoa, koska Beethovenilta puuttui kokemusta näyttämömusiikin kirjoittamisessa. Ooppera kuitenkin valmistui ja sai kantaesityksensä jo marraskuussa 1805 Theater an der Wienissä. Esitys oli epäonninen: Napoleon oli juuri ohjannut joukkonsa Wieniin, jonka asukkaista suuri osa oli paennut maaseudulle. Ensi-illan yleisö koostui paljolti ranskalaisista upseereista, jotka eivät ymmärtäneet saksaa ja Beethovenin ideaa tarttua ranskalaisen kirjailijan draamaan.
Beethoven muokkasi ja korjaili oopperaa vuosina 1806 ja 1814, jonka myötä mm. libretto tiivistyi ja muuttui selkeämmäksi. Myös alkusoittojen parissa tapahtui muutoksia: oopperan kantaesitystä varten Beethoven oli kirjoittanut sittemmin Leonore 2 –nimellä tunnetun alkusoiton, mutta vuoden 1806 uusintaesitykseen hän paranteli siitä Leonore 3 –version. näihin aikoihin syntyi myös edellisiin verrattuna yksinkertaisempi Leonore 1 –alkusoitto, jonka säveltäjä oli tarkoittanut Prahaan suunniteltua esitystä varten. Oopperan lopullista (vuoden 1814) versiota varten Beethoven laati vielä kokonaan uuden, varsinaisiin Leonore-alkusoittoihin nähden lyhyemmän ja kevyemmän Fidelio-alkusoiton, ja Leonore 3 siirrettiin liian draamallisena toiseen yhteyteen. Teos sopii erinomaisesti myös konserteissa esitettäväksi, sillä Beethoven onnistui sovittamaan taidokkaasti yhteen niin ohjelmalliset ainekset kuin myös musiikin abstraktin rakenteen.
Hannu Kivilä
Håkan Hardenberger
Håkan Hardenberger (s. 1961) on laajasti tunnustettu maailman taitavimmaksi trumpetistiksi. Hän aloitti soittamisen kahdeksanvuotiaana saatuaan ensimmäisen kerran käsiinsä trumpetin. Se oli kulunut ja vanha soitin, jonka hän oli saanut joululahjaksi Louis Armstrongin konsertista hullaantuneelta isältään. Trumpetin nuhjuisuus ei estänyt Hardenbergeriä muodostamasta siihen vahvaa kiintymyssuhdetta, ja nykyään hän tuntee trumpetin luultavasti paremmin kuin kukaan muu.
Opintonsa Hardenberger aloitti Bo Nilssonin oppilaana, ja jatkoi Pierre Thibaud’n luokalla Pariisin konservatoriossa ja Thomas Stevensin johdolla Los Angelesissä. Ensimmäisen konserttolevynsä hän julkaisi jo vuonna 1986 Philipsille. Se sisälsi trumpettirepertuaarin klassikoita eli Haydnin, Hummelin, Hertelin konsertot sekä maailman ensimmäisenä levytyksenä Johann Stamitzin konserton.
Nykyisin Hardenberger tunnetaan erityisesti nykymusiikin esittäjänä, jolle monet aikamme johtavista säveltäjistä, kuten Sir Harrison Birtwistle, Hans Werner Henze, Arvo Pärt ja Mark-Anthony Turnage sekä lukuisat muut tarjoilevat kilvan teoksia omistuskirjoituksin. Säveltäjä Brett Dean on kertonut, että vaikeinta Hardenbergerille kirjoittamisessa on se, ettei säveltäjä voi kahlita mielikuvitustaan ottamalla huomioon soittajan teknisiä rajoituksia – Hardenbergerin taidot kun eivät kerta kaikkiaan tunne ylärajaa.
Hardenberger ei tyydy soittamaan vain jäähyväiskantaesityksiä, vaan pitää uutuusteoksia ohjelmistossaan aina useiden vuosien tai vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi Rolf Martinssonin ja HK Gruberin konserttoja hän on esittänyt jo lähemmäs sata kertaa. Hän onkin sanonut pitävänsä musiikkia elävänä taidemuotona, jonka on välttämätöntä pysyä kiinni ajassaan, ja että musiikkia on pidettävä hengissä sävellyksillä, jotka tapahtuvat juuri nyt.
Kapellimestarintyötä Hardenberger pitää olennaisena osana muusikkouttaan. Hän on johtanut useita huippuorkestereita, kuten BBC Philharmonicia ja Malmön sinfoniaorkesteria. Suomessa Hardenberger on vieraillut useasti solistina, ja myös johtanut kahdesti Helsingin kaupunginorkesteria. Lahdessa hän on vieraillut aiemmin Urkuviikolla, mutta Sinfonia Lahden solistina ja kapellimestarina hän esiintyy nyt ensimmäistä kertaa.
Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
