TŠAIKOVSKIN NELJÄS – KÄSIOHJELMA

To 10.2.2022 klo 19 Sibeliustalo

TŠAIKOVSKIN NELJÄS

Roderick Cox, kapellimestari
Sunwook Kim, piano

Samuel Barber: Second Essay op. 17

Maurice Ravel: Pianokonsertto G-duuri

Allegramente
Adagio assai
Presto

Väliaika 20 min

Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 4 f-molli op. 36

Andante sostenuto – Moderato con anima –
Moderato assai, quasi andante – Allegro vivo
Andantino in modo di canzona
Scherzo: Pizzicato ostinato – Allegro
Finale: Allegro con fuoco

Samuel Barber: Second Essay

Yhdysvaltain keskeisiin säveltäjiin kuuluvan Samuel Barberin (1910–81) teokset olivat 1930-luvun loppupuolelle saakka yleissävyltään melko konservatiivisia ja soinnunkäytöltään myöhäisromanttisia. Hän pyrki musiikissaan tietoisesti välttämään kokeellisia suuntauksia, ja osoitti varsin vähäistä kiinnostusta myös perinteisiä ”amerikkalaisia” musiikkityylejä kohtaan. Barber ei kuulunut mihinkään selkeään tyylisuuntaan, ja tonaalisuus säilytti asemansa hänen musiikkinsa perustana. Barberin teokset vakiinnuttivat asemansa konserttiohjelmissa jo verraten varhain, ja hänestä tuli melko lyhyessä ajassa yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista ja suosituimmista säveltäjistä.

Orkesteriteos Second Essay valmistui keväällä 1942 useamman vuoden kypsyttelyn jälkeen. Sen ensiesitys kuultiin jo kuukautta valmistumisensa jälkeen New Yorkin filharmonikkojen konsertissa Bruno Walterin johdolla. Barber käytti termiä Essay(essee) for Orchestra suhteellisen lyhyistä, ytimekkäistä, dramaattis-luonteisista teoksista, joita hän kirjoitti kaikkiaan kolme. Näistä nyt kuultava keskimmäinen on ilmaisuskaalaltaan ehkä laajin, sävyltään juhlallinen. Siinä korostuu ennen kaikkea rytmin ja harmonian selkeys. Teos jakautuu kolmeen linkitettyyn jaksoon, jotka kehittyvät alkuperäisestä fanfaari-ideasta. Lopulta kaikki kolme teemaa yhdistyvät vaikuttavaksi huipentumaksi, ja musiikki päättyy fanfaariin perustuvaan koodaan.

Hannu Kivilä

Maurice Ravel: Pianokonsertto

Joseph‑Maurice Ravel (1875–1937) syntyi Cibouressa, Biskajanlahden pohjukassa Ranskan Baskimaalla, vain muutaman kilometrin päässä Espanjan rajasta. Äidin puolelta baskilainen Ravel palasi aina mielellään synnyinseudulleen. Hänen luonteensa tietty pidättyväisyys – Ravel esimerkiksi pysytteli poikamiehenä koko ikänsä – pohjautui baskien kansanluonteeseen. Ravelin omien sanojen mukaan ”baskit ovat syvästi tuntevia ihmisiä, mutta eivät mielellään näytä tunteitaan ja silloinkin hyvin harvoille”. Kansallisesta identiteettiään korostanut Ravel suunnitteli vuoden 1914 tienoilla baskilaiseen aiheeseen perustuvaa fantasiaa pianolle ja orkesterille nimeltä Zazpiak Bat. Vapaasti baskinkielestä suomennettuna otsikko tarkoittaa ”seitsemän yhdessä”. Teos ei koskaan valmistunut, mutta sen luonnokset löysivät uusiokäyttöä G-duuri-pianokonserton ääriosissa.

Ravelin aikomuksena oli esittää pianokonserttoaan Amerikan-kiertueellaan 1928, mutta hän ehti aloittaa työn teoksen parissa vasta 1929. Uutta kantaesitystä suunniteltiin maaliskuulle 1931. Projekti kuitenkin viivästyi itävaltalaisen, oikean kätensä ensimmäisessä maailmansodassa menettäneen Paul Wittgensteinin tilattua Ravelilta pianokonserton vasemmalle kädelle. Vasta tämän teoksen valmistuttua Ravel saattoi palata G-duuri-konserton pariin. Konsertto valmistui marraskuussa 1931. Ravel oli itse kaavaillut soittavansa konserton solistiosuuden ja harjoitteli sävellystyön ohella kuumeisesti Czernyn etydejä. Muutenkin heikosta terveydestä kärsinyt säveltäjä uupui tässä urakassa perusteellisesti. ”Konserton sävellystyö alkaa olla lopussa, mutta niin myös minä itse”, Ravel kirjoitti säveltäjä Henri Rabaudille. Varmuuden vuoksi solistiksi kiinnitettiin Marguerite Long, jolle Ravel myöhemmin omisti konserton. Säveltäjä itse johti kantaesityksen 14.1.1932. Menestys oli välitön: seuraavan neljän kuukauden aikana konserttoa esitettiin yli kahdessakymmenessä kaupungissa.

Konserton avaus vie ajatukset Ravelin tunnettuun mielenkiintoon kaikkea mekaanista kohtaan. Piiskansivallus polkaisee vieterilelun liikkeelle, ja piccolon hilpeä melodia pianon kuvioidessa taustalla on sekin kuin karusellimusiikkia. Hetken päästä piano esittää jazzahtavan motiivin, joka oli kuin luotu amerikkalaisyleisöä varten. Jazz kiinnosti useita 1920- ja 1930-lukujen uusklassistisia säveltäjiä, eikä Ravel ollut poikkeus. Amerikan kiertueellaan hän oli pistäytynyt George Gershwinin seurassa Harlemin yökerhoissa, eivätkä Montmartren klubitkaan New Orleans -artisteineen olleet Ravelille outoja. Ensiosassa liikutaan myös espanjalaistunnelmissa. Konsertto liittyy tältä osin Ravelin pitkään jatkuneeseen kiinnostukseen naapurimaan musiikkia kohtaan.

Adagio assai sai innoituksensa Mozartin klarinettikvinteton Larghetosta. Tätä sävellystä Ravel piti Mozartin kauneimpana. Hän myönsi Marguerite Longille, että hidas osa syntyi kovan rutistuksen tuloksena tahti kerrallaan. Kamppailusta ei tosin näy jälkeäkään avauksen laajakaarisessa pianosoolossa. Adagio assai sisältää myös herkkiä puupuhallinosuuksia, joista osan loppupuolen kaunis englannintorvisoolo kohoaa erityisen hallitsevaksi.

Suppeahkosta finaalista muodostui konserton ensikiertueen suosituin ylimääräinen numero. Musiikki on huiman virtuoosista sekä orkesterin että solistin osalta. Tämä osa vastaa ehkä parhaiten Ravelin ajatuksia siitä, minkälainen soitinkonserton tulee olla: kepeä ja briljantti, vailla pyrkimystä syvällisyyteen tai dramaattisiin tehokeinoihin. Solisti on etualalla, ja puhaltimien kommentit tulevat vieraalla kielellä, toisin sanoen vieraassa sävellajissa. Ensiosan tunnelmiin palataan piiskansivallusten ja konserton päättävän bassorummun tömäyksen myötä.

Pekka Miettinen

Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 4

Pjotr Iljitš Tšaikovskin (1840–1893) neljäs sinfonia valmistui loppuvuodesta 1877. Teoksen syntyhistoriaa edelsi säveltäjän elämän pahin emotionaalinen kriisi. Peitelläkseen kuulumistaan seksuaaliseen vähemmistöön Tšaikovski oli solminut avioliiton entisen oppilaansa Antonina Miljukovan kanssa. Liitto kesti yhdeksän viikkoa ja päättyi, kun Tšaikovski yritti hukuttautua jokeen. Säveltäjän veli Modest-veli onki hänet kuiville ja vei Pietariin, jossa Tšaikovski lopulta sai hermoromahduksen. Työkuntoon toipuminen otti aikansa, ja koko episodin seurauksena Tšaikovski vakuuttui siitä, että hänen loppuelämänsä oli määrätty olemaan pelkkää piinaa ja kärsimystä. Säveltäjän kirjeenvaihdon perusteella tiedetään, että hän uskoi tavoittelemansa onnellisuuden olevan sellaisten voimien armoilla, joihin hänellä itsellään ei ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Neljäs sinfonia heijastelee näitä ajatuksia erittäin konkreettisella tavalla.

Tšaikovskin kolme aikaisempaa sinfoniaa edustivat neliosaista, traditionaalista teostyyppiä. Neljäs sinfonia on muodoltaan jossakin sinfonisen runon ja perinteisen sinfonian välimaastossa. Joissakin aikalaisarvioissa todettiin teoksen vaikuttaneen sinfoniselta runolta, johon oli liitetty perään kolme ylimääräistä osaa. Tähän suuntaan vaikuttaa myös se, että Tšaikovski itse – kenties mesenaattinsa rouva von Meckin vaatimuksesta – liitti teokseensa ohjelmaselostuksen.

Säveltäjän omin sanoin:
”Johdannon torvisignaali on koko sinfonian ydin. Se on kohtalo, joka roikkuu päämme päällä kuin Damokleen miekka ja estää meitä saavuttamasta kaipaamaamme onnea. Sitä ei voi paeta, se on väistämätön. Kärsimykseen on pakko alistua. Eikö olisi parempi unohtaa todellisuus ja tuudittautua unelmiin?” Tässä kohtaa Tšaikovski viittaa keinuvaan klarinettiteemaan, joka toimii osan sivuteemana. ”Vähitellen haavekuvat valtaavat mielen, murhe ja epätoivo katoavat. Onni ja auvo! Mutta ei, tämä on vain unta, jonka kohtalo murskaa jälleen kerran. Elo heilahtelee alituiseen julman todellisuuden ja pikaisesti ohikiitävien onnenunelmien välillä. Turvasatamaa ei ole…”

”Toinen osa ilmaisee erilaisen näkökulman kärsimykseen. Siinä on kysymys melankolisesta iltatunnelmasta, jolloin muistot tulvahtavat mieleen. Kuinka surullista onkaan, että niin moni asia on ikuisesti poissa. Menneeseen uppoutuminen on katkeransuloista.”   

”Scherzo ei ilmaise mitään erityisen konkreettista. Se on pikemminkin sarja oikullisia arabeskejä, jotka kiitävät ajatuksissa, kun ensimmäiset nautittujen viinitilkkojen vaikutukset alkavat tuntua. Kuviot ovat irrallisia, aivan kuin ajatukset nukahtamisen hetkellä.”

”Finaali: jos olet allapäin, etsi toisten seuraa. He osaavat irrotella ja antautua huvitusten pyörteisiin. Mutta heti kun alat päästä tunnelmaan, kohtalo ilmestyy ja muistuttaa sinua kärsimyksistäsi. Muut eivät lainkaan huomaa murhettasi vaan jatkavat rillutteluaan. Liity vain heihin ja elämästä saattaa sittenkin tulla ihan siedettävää”.

Sinfonian kantaesityksen aikoihin helmikuussa 1878 Tšaikovski oleskeli Firenzessä. Moskovalaisyleisön ja kritiikin reaktiot olivat penseitä, ja jopa säveltäjän ystävät välttivät kommentoimasta teosta millään tavoin. Kapellimestari Anton Rubinsteinin sähke vakuutti kuitenkin Tšaikovskin siitä, että teoksen esitys oli onnistunut. Seuraavan kerran sinfonia soitettiin Pietarissa samana vuonna, ja vastaanotto oli jo parempi. Ulkomailla tilanne oli samankaltainen kuin ensiesityksessä: aluksi teos ei miellyttänyt. Vähitellen sinfonia alkoi kuitenkin voittaa tilaa kantaohjelmistossa, johon se nykyisin kaikkialla kuuluu.    

Pekka Miettinen

Roderick Cox

Amerikkalaiskapellimestari Roderick Cox (s. 1987) on viime vuosina tehnyt rakettimaista nousua kansainvälisesti arvostettujen kapellimestarien joukkoon. Hänet on kutsuttu vierailijaksi esimerkiksi Baijerin radion sinfoniaorkesteriin, Cincinnatin, Dallasin, Seattlen ja Washingtonin kansalliseen sinfoniaorkesteriin sekä Pariisin orkesteriin. Tänään hän debytoi Sinfonia Lahden vieraana.

Cox syntyi Maconin kaupungissa, Georgian osavaltiossa Yhdysvaltojen kaakkoisosissa. Musiikki oli läsnä hänen elämässään jo lapsena, sillä hänen äitinsä ja veljensä lauloivat kirkkokuorossa, ja siten myös Roderick liittyi jo pienenä gospelin maailmaan. Musiikki soi kotona käytännössä aina. Pienen Roderickin varhaisin muisto kapellimestarina liittyykin siihen, kun musiikki pauhaa taustalla ja hän johtaa lelu-ukkeleista kokoamaansa orkesteria ja kuoroa. Tästä huolimatta lapsuus yksinhuoltajan perheessä ja mustaihoisena oli käytännössä sulkenut kaikki ovet musiikkikoulutukselta, eikä Cox voinut kuvitellakaan vielä joskus johtavansa sinfoniaorkesteria ammatikseen.

Cox pitääkin itseään onnekkaana, että onnistui pääsemään Columbuksen osavaltion yliopistoon sekä Northwestern-yliopistoon Chicagoon, josta hän valmistui vuonna 2011 kapellimestariksi. Vuonna 2013 hän voitti Aspenin musiikkifestivaalin Robert J. Hahn -palkinnon sekä paikan Chicago Sinfoniettan stipendiaattina, ja vuonna 2016 hän pääsi Minnesotan orkesterin ja Osmo Vänskän apulaiskapellimestariksi. Vuonna 2018 Coxille myönnettiin Sir Georg Solti -palkinto.

Cox perusti vuonna 2019 Roderick Cox Music Initiative -projektin, joka tarjoaa mestarikursseja, mentorointia ja rahoitusta nuorille värillisille muusikkolahjakkuuksille kapellimestariunelmansa tavoittelemiseksi. ”Uskon, että pääsy musiikkiin on jokaisen ihmisen universaali oikeus”, Cox on sanonut. ”Mukaanottavuuden ja jakamisen kautta voimme tehdä konserttisalista kaikkien ihmisten suojapaikan, turvasataman.” Coxin tiestä kapellimestarimaailman huipulle on tekeillä Diane Mooren ohjaama dokumenttielokuva Conducting Life, jonka filmimateriaali koostuu yli seitsemän vuoden ajalta.

Jaani Länsiö

Sunwook Kim

Korealainen Sunwook Kim (s. 1988) kuuluu tämän hetken merkittävimpiin pianisteihin. Hän nousi maailmanmaineeseen nopeasti jo vuonna 2006 voitettuaan Leedsin pianokilpailun, yhden kansainvälisesti arvostetuimmista musiikkikilpailuista vain 18-vuotiaana sekä kilpailun historian ensimmäisenä aasialaisena. Hän oli myös nuorin Leeds-vuottaja 40 vuoteen. Tätä ennen hän oli napannut ykköspalkinnot myös Clara Haskil -kilpailusta Sveitsissä ja Ettingenin kilpailusta Saksassa.

Sittemmin Kim on vieraillut käytännössä kaikissa niissä orkestereissa, joiden kutsut heltiävät vain alansa todelliselle parhaimmistolle: London Symphony Orchestra, Berliinin ja Los Angelesin filharmonikot, Amsterdamin Concertgebouw, Hampurin NDR, Suomen Radion sinfoniaorkesteri. Tänään hän debytoi Sinfonia Lahden vieraana.

Kim aloitti pianonsoiton vain kolmevuotiaana ja otti rinnalle myöhemmin myös viulun. Kahdentoista vanhana hän valitsi keskittyvänsä yksinomaan pianoon pitkälti käytännön syistä – pianoa kun ei tarvinnut kanniskella mukanaan, ei pitänyt murehtia kielistä tai jousesta saati soittimen virittämisestä. ”Luulen, että tein oikean valinnan”, Kim on todennut. Vaikka Kim perehtyi nuorena niin maalaamiseen, kalligrafiaan kuin taekwondoonkin, vain musiikki piti hänet harjoittelemassa jopa neljä tai viisi tuntia päivittäin.

Musiikillisiksi innoittajikseen Kim on maininnut korealaisen kapellimestarin Myung-Whun Chungin, jonka tahtipuikon hän hankki omakseen 10-vuotiaana hyväntekeväisyyshuutokaupasta. Pianisteista hänen suurimpia idoleitaan ovat Sir Andràs Schiff, jonka jalanjäljissä hän on erikoistunut Beethovenin musiikkiin sekä Radu Lupu, jonka laulavaa ääntä hän on pyrkinyt jäljittelemään.

Viime vuosina Kim on syventynyt myös orkesterin johtamiseen, jota hän opiskeli nuorempana Lontoon Royal Academyssä. Vaikka hän vuonna 2013 kapellimestariksi valmistuikin, hän ei silloin kokenut itseään tarpeeksi valmiiksi. Tällä kaudella hän debytoi kapellimestarina Bournemouthin sinfoniaorkesterin ja Etelä-Korean radio-orkesterin KBS Symphonyn vieraana.

Jaani Länsiö

Sinfonia Lahti

Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.

Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.

Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu, Dima Slobodeniouk ja viimeisimpänä syksyllä 2021 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dalia Stasevska. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin päävierailijana aloitti syksyllä 2020 saksalaiskapellimestari Anja Bihlmaier.

Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.

Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.

Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007, ja keväällä 2021 julkaistiin orkesterin oma SL Classiclive -konserttiapplikaatio. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.