To 4.2.2021 klo 19 SINFONIASTREAM
VASKET VALLOITTAVAT SIBELIUSTALON
Sinfonia Lahden vasket
Petri Komulainen, kapellimestari
Hannu Lehtonen, laulu
Aaron Copland: Fanfare for the Common Man
Tielman Susato, sov. John Iveson: Kuusi tanssia kokoelmasta Danserye
La Mourisque
Bransle Quatre Bransles
Ronde
Basse Danse Bergeret
Ronde – Mon Amy
Pavane Battaille
Säv. ja san. Rauno Lehtinen, sov. Niklas Hagmark: On Hetki
solistina Hannu Lehtonen
Marguerite Monnot, sov. Niklas Hagmark, san. Edith Piaf: Hymni Rakkaudelle
solistina Hannu Lehtonen
Claudio Monteverdi, sov. Niklas Hagmark: Ave Maris Stella (teoksesta Vespro della Beata Vergine)
Perttu Hietanen – Taisto Wesslin, san. Eino Leino, sov. Niklas Hagmark: Nocturne
solistina Hannu Lehtonen
Oskar Merikanto, sov. Niklas Hagmark: Merellä op. 47 nro 4
solistina Hannu Lehtonen
Einojuhani Rautavaara: A Requiem in Our Time
Hymnus – Festivamente
Credo et dubito – Vivace – Grave
Dies Irae – Allegro
Lacrymosa – Larghetto tranquillo
Aaron Copland: Fanfare for the Common Man
Amerikkalaisen musiikin suurnimi Aaron Copland (1900–1990) jätti lähtemättömän jäljen Uuden mantereen säveltaiteeseen ja siten koko länsimaiseen kulttuuriin. Baleteillaan Billy the Kid (1938), Rodeo (1942) ja sittemmin orkesterisarjana paremmin tunnetulla Appalakkien keväällä (1944) hän loi kuvitteellisen ja idyllisen Keskilännen sointi-ihanteen, josta jokainen televisio- ja elokuvasäveltäjä ammensi inspiraatiota 1950- ja 1960-luvuilla, ja edelleen. Orkesteriteoksillaan Lincoln Portrait (1942) ja Letter from Home (1944) Copland asemoitui isänmaallisen musiikin ylittämättömäksi mestariksi.
Coplandin soitetuin teos on vain pariminuuttinen Fanfare for the Common Man (1942). Se syntyi kapellimestari Eugene Goossensin ja Cincinnati Symphony Orchestran tilauksesta. Goossens oli jo ensimmäisen maailmansodan aikana tilannut liudan mahtipontisia alkusoittoja konserttien alkunumeroiksi, ja toisti nyt saman tempun toisen maailmansodan tarpeisiin. Yhteensä 18 sotien aikaisen säveltäjän alkufanfaarista vain Coplandin Fanfare for the Common Man on jäänyt ohjelmistoon.
Fanfare for the Common Man (Fanfaari tavalliselle ihmiselle) tiivistää Coplandin musiikin vetävimmät piirteet. Se on voimakas ja energinen, amerikkalaishenkisen sotilasparaatin ryhtiä imitoiva kappale, jonka mahtipontisilla sävelillä on säestetty niin urheilujoukkueiden sisääntuloja, uutisohjelmien alkutunnareita, lukemattomia sankarielokuvia, presidenttien virkaanastujaisia ja tietenkin Yhdysvaltain armeijan rekrytointivideoita.
Tielman Susato: Kuusi tanssia kokoelmasta Danserye
Flaamilaisen Tielman Susaton (Tilemannus Susato, Tylman Susato, Thielman Suzato n. 1500–n. 1570) merkitys musiikinhistorialle on mittaamaton – ei niinkään muusikkona ja säveltäjänä, vaan kustantajana. Susato ikuisti ja monisti varhaisella ja vaivalloisella painotekniikalla kymmeniä oman aikansa mestariteoksia levittääkseen säveltaiteen uusimpia trendejä myös Alankomaiden musiikkikeskuksiin. Ennen Susaton kustantamoa nuotteja painettiin lähinnä Italiassa, Ranskassa ja Saksassa, ja hän edesauttoi esimerkiksi Orlando di Lasson (1532–1594) musiikin nousua suursuosioon.
Susaton 50 cantus firmus -chansoniaan oli kyllä aikanaan tärkeä flaaminkielinen pioneerityö, mutta nykyään hänet tunnetaan lähinnä 57 tanssin kokoelmastaan Danserye (1551). Tanssit on ilmeisesti tarkoitettu nimenomaan kartanoihin ja hoveihin juhlien käyttömusiikiksi, sillä ne on suunnattu pikemminkin taitaville amatööreille kuin ammattilaisille. Bisnesmiehenä Susato varmisteli niiden menekin myös suppeahkolla sävelalueella, jotta juhlakansaa saattoi viihdyttää millä tahansa kulloinkin käsillä olevilla soittimilla. Tänään Danseryestä kuullaan kuusi osaa pasunisti John Ivesonin vaskisovituksena.
Danserye on 1500-luvun kuuminta tanssimusiikkia. Avausosa La Mourisque on asiaankuuluvan arvokasta sisääntulomusiikkia. Bransle Quatre Bransles säestää ranskalaista piiritanssia, jossa herrasväki astelee edestakaisin sivuttaisliikkeessä, kun taas Ronde-tanssissa vaihdellaan paikkaa piirin sisä- ja ulkokehillä. Seuraava numero on Basse danseksi poikkeuksellisen ripeä. Viides tanssi, jälleen Rondo, on määrä nauttia ystävän seurassa. Päätösosa Pavane Battaille marssitaan sotilaallisessa tanassa.
Rauno Lehtinen: On hetki
Suomalaisen iskelmähistorian ikisuosikki On hetki kuultiin ensimmäisen kerran vuonna 1968 Suomen Euroviisukarsinnoissa. Säveltäjä Rauno Lehtinen sai inspiraation nähtyään kuppilassa yksinäisen miehen; vuosikymmeniä elämää, rakkautta ja ystävyyssuhteita kokeneen vanhuksen. “On hetkiä ystävien kanssa ja rakkauden hetkiä. On pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Ja kun tulee vanhaksi, huomaa että kaikki on kuin unta, jälkikäteen katsottuna”, Lehtinen on sanonut. Kappale pääsi Suomen Euroviisukarsintojen finaaliin 200 hakijan joukosta, mutta jäi kolmanneksi. Yleisö äänesti Lontoon-loppukilpailuun Kristiina Hautalan tulkitseman Kun kello käy.
Marguerite Monnot: Hymni rakkaudelle
Laulaja Edith Piafin sanoittama ja Marguerite Monnot’n säveltämä Hymni rakkaudelle (Hymne l’ Amour) soi sanomastaan huolimatta traagisesti – tai katkeransuloisesti, kuten melkein kaikki Piafin kappaleet. Hän esitti sen ensimmäistä kertaa syksyllä 1949 seurusteltuaan jo muutaman vuoden ranskalaisen supertähden, nyrkkeilijä Marcel Cerdanin kanssa. Suhde oli skandaali, sillä mies oli naimisissa ja kolmen lapsen isä. Piaf osoitti Hymnin rakkaudelle varta vasten Cerdanille. Lokakuun 28. päivänä Cerdan oli matkalla New Yorkiin sekä tapaamaan Piafia että ottelemaan “Raivo Härkänä” tunnetun Jake LaMottan kanssa, kun hänen lentokoneensa osui vuoreen keskellä Atlanttia lähellä Azoreiden saarilla. Kaikki koneen 37 matkustajaa ja 11 miehistön jäsentä kuolivat. Vain runsas kuukausi aikaisemmin syntyneen laulun sanat saivat aivan uuden kaiun.
Claudio Monteverdi: Ave Maris Stella
Claudio Monteverdi (1567–1643) on jäänyt musiikinhistoriaan säveltäjänä, joka “keksi” oopperan. Toisin sanottuna hän pyrki ensimmäisten joukossa mallintamaan antiikin Kreikassa kukkinutta taidemuotoa, joka yhdisteli näyttämötaidetta sekä laulu- ja soitinnumeroita. Monteverdin suurenmoisen tuotannon tärkeimpiä teoksia ovat mm. oopperat Orfeus (1607) ja Poppean kruunaus (1643), yhdeksän madrigaalikirjaa sekä valtava, 90-minuuttinen kirkkoteos Vespro della Beata Vergine (1610) tai Maria-vesper, joka sisältää myös hymnin Ave Maris Stella.
Maria-vesper on Monteverdin taidonnäyte uuden ja vanhan tyylin yhdistelemisessä aikana, jolloin renessanssi oli pysyvästi vaihtumassa pysyvästi barokkityyliin. Teoksessa kohtaavat pelkistetty linjakkuus sekä koristeellinen barokkimusiikki paksuine harmonioineen. Teos teki ja tekee yhä vaikutuksen runsaalla orkesterinkäytöllään, ennenkuulumattomalla solistisuudellaan ja aikansa käytännöistä poikkeavilla soinnuillaan. On epävarmaa, tarkoittiko Monteverdi Maria-vesperin yhdeksi kokonaisuudeksi vai erillisten kappaleiden kokoelmaksi, mutta kaikesta huolimatta sitä pidetään yhtenä merkittävimmistä hengellisistä teoksista esimerkiksi J.S. Bachin h-mollimessun ja G.F. Händelin Messias-oratorion rinnalla.
Hymni Ave Maris Stella, eli Terve, meren tähti on kansojen johdattajalle ja turvasatamalle Neitsyt Marialle osoitettu rukous. Teksti tunnettiin jo 800-luvulla, mutta säveltäjien suosikiksi se nousi erityisesti renessanssiaikana, ja sittemmin sitä ovat käyttäneet myös Edvard Grieg, Franz Liszt ja Peter Maxwell Davies. Tällä kertaa Monteverdin Ave Maris Stella kuullaan Niklas Hagmarkin sovittamana sanattomana lauluna vaskipuhaltimille.
Perttu Hietanen – Taisto Wesslin: Nocturne
Suomen kenties rakastetuin runo, Eino Leinon Nocturne, kuuluu kansallisen sielumme yhteiseen varantoon. Tiedetään, että Leino luonnosteli sitä pitkään ja kirjoitti useita eri versioita, mutta lopulliseen muotonsa runo saavutti luultavasti vuonna 1903 runoilija Otto Mannisen kotitalolla Kangasniemellä. Leino lähetti runon kirjeenä Helsinkiin omistaakseen sen tulevalle vaimolleen Freya Schoultzille. Vaikka runon nostalginen kaipuu 1800-luvun suomalaisiin maalaismaisemiin tuntuu melko kaukaiselta nykykatsannosta, sen sanoma on saavuttanut syntyaikojaankin suuremman suosion Perttu Hietasen ja Taisto Wesslinin sävellyksenä ja etenkin Vesa-Matti Loirin tulkintana.
Oskar Merikanto: Merellä
Oskar Merikantoa (1968–1924) arvostettiin omana aikanaan jopa Sibeliuksen rinnalle. Jotkin piirit nostivat hänet suomenkielisenä jopa paremmaksi, sillä Sibeliuksen ruotsinkielisyys oli kiihkeimmille fennomaanikoille liikaa. Toisaalta hänen yksinkertaisempi sävelkieli ja iskelmätähtienkin tulkitsemat laulut (Pai, Pai Paitaressu; Annina; Nälkämaan Laulu; Laatokka; Elämälle) ovat puhutelleet suomalaisia niin laajasti, että Merikannon maine viihteellisenä säveltäjänä on istunut tiukassa näihin päiviin saakka. Yhteensä yli 150 laulua tehtaillut Merikanto teki laulun Merellä runoilija J.H. Erkon sanoihin vuonna 1891, ja se julkaistiin opusnumerolla 47 vuonna 1902.
Einojuhani Rautavaara: A Requiem in Our Time
Einojuhani Rautavaaralla (1928–2016) on kaksi läpimurtoteosta. Paremmin tunnetaan vuonna 1972 valmistunut Cantus Arcticus, joka yhdistelee lintujen laulua orkesterisoittimiin. Se on nykyään luultavasti Sibeliuksen keskeisten teosten jälkeen esitetyin suomalaissävellys ulkomailla. Kaksikymmentä vuotta aiemmin syntyi A Requiem in Our Time (1953), jolla Rautavaara voitti Thor Johnson -sävellyskilpailun Cincinnatissa vuonna 1954 ja sai itseltään Jean Sibeliukselta suosittelukirjeen jatko-opintoja varten Amerikassa. Seuraavat vuodet Rautavaara opiskeli Tanglewoodissa kesäkursseilla Aaron Coplandin johdolla sekä New Yorkin maineikkaassa Juilliard School of Musicissa.
A Requiem in Our Time syntyi Rautavaaran lopetellessa opintojaan Sibelius-Akatemiassa. “Sävellyskilpailuun vaadittu yhtye… oli minulle tuossa oppipoikavaiheessa niin uusi ja outo, etten voi olla yhä ihmettelemättä sävellyksen instrumentaalista varmuutta – ehkä se oli jonkinlaista unissakävelyä”, Rautavaara muisteli lähes 50 vuotta myöhemmin. “Opettajani Aarre Merikanto ei hänkään osannut kertoa mikä peli se baritonitorvi oikein oli, mutta löysi soittimen kuvauksen vanhasta saksalaisesta soitinnusoppikirjastaan.”
Nimestään huolimatta Requiem ei ole sielunmessu omalle ajallemme, vaan Rautavaara omisti sen äitinsä muistolle. Tyyliltään teos lähentelee uusklassismia, jota Rautavaara suosi 1940- ja 1950-luvuilla ennen siirtymistään Keski-Euroopasta Suomeen rantautuneeseen dodekafoniaan.
A Requiem in Our Time on neljäosainen. Hymnus on fanfaarimainen avaus, jossa musiikin metri vaihtelee tiuhasti. Toinen osa Credo et Dubito (Usko ja epäilys) antaa nimensä mukaisesti kahden vastavoiman kilvoitella äkkinäisten yhteenottojen lomassa. Dies Irae (Vihan päivä) on perinteisen katolisen sielunmessun osa, ja Rautavaara muunteleekin kuuluisaa keskiaikaista Dies Irae -teemaa. Päätösosa Lacrymosa (Kyyneleet) päättää teoksen vaikeroivaan kysymykseen, johon vastauksia saa vasta kun kuoleman portit takanamme ovat lopullisesti sulkeutuneet.
Tekstit: Jaani Länsiö
Petri Komulainen
Käyrätorvitaiteilijan ja kapellimestarin Petri Komulaisen ammatilliset rajat repeävät repertuaarista toiseen kuin luonnostaan. Ooppera? Onnistuu. Sinfoniamusiikki? Totta kai. Kamarimusiikki ja aikamme suomalainen musiikki? Ne kuuluvat Komulaisen kotikenttäetuihin. Moni maamme eturivin säveltäjistä on omistanut teoksia ja räätälöinyt niitä varta vasten Komulaisen käyrätorvi mielessään.
Kapellimestarina Komulainen on vieraillut useimmissa suomalaisorkestereissa aina Radion Sinfoniaorkesterista Oulu Sinfoniaan ja Tampere Filharmoniasta Pori Sinfoniettaan. Tietenkin hän johtanut myös Sinfonia Lahtea. Lahtelaisyleisö on saanut nauttia myös Komulaisen kullanhohtoisesta vaskisoundista jo vuosien ajan hänen toimiessaan Sinfonia Lahden käyrätorven varaäänenjohtajana jo vuodesta 2001 lähtien.
Useimmin Komulaista nähdään johtamassa Suomen maineikkaimpiin kuuluvaa nykymusiikkikokoonpanoa Zagros Ensembleä, jonka taiteellisena johtajana hän on toiminut vuodesta 2013 lähtien. Hän on vastannut mm. Sinfonia Lahden fagotistin ja säveltäjän Harri Ahmaksen Käärmesormus-oopperan esityksistä 2008 ja 2011 sekä levytyksestä vuonna 2016. Samana vuonna Komulainen aloitti Sibelius-Akatemian puhallinorkesterinjohdon lehtorina.
Komulainen on myös tämänkertaisen konserttiohjelman keskeisiä suunnittelijoita. “On hienoa, että sinfoniaorkesterin vasket pääsevät nyt kunnolla esille”, Komulainen sanoo. “Normaalisti esimerkiksi tuuba ja pasuunat jäävät usein marginaaliseksi, etenkin pienemmässä sinfoniaorkesterissa, joka ei pysty soittamaan vaikkapa Mahlerin ja Bruckenerin isoja sinfonioita.”
Konsertti kattaa musiikkia lähes 500 vuoden aikajänteeltä ja tyyli ulottuu aina renessanssitansseista suomalaisiin iskelmiin. Komulainen sanoo, että teokset muodostavat pareja. “Coplandin fanfaarissa ja Rautavaaran Requiemissä on Amerikka-yhteys, ja kumpikin kuuluu vaskiyhtyemusiikin helmiin. Susaton ja Monteverdin teokset ovat taas syntyneet samoihin aikoihin”, Komulainen sanoo. Myös laulunumerot käyvät dialogia keskenään ja sopivat hyvin sinfonisen musiikin lomaan. “Iskelmissä ja renessanssimusiikissa ei lopulta ole niin suurta eroa. Retoriset kuviot ja kertovuus ovat tärkeitä kummassakin.”
Hannu Lehtonen
Baritoni, saksofonisti Hannu Lehtonen (s. 1963) kutsuu itseään musiikin sekatyöläiseksi, ja syystäkin. Pikkupoikana viulua soittanut Lehtonen hakeutui musiikkiuralle jo keskikoulun jälkeen. Puolustusvoimain Soittajakoulussa instrumentiksi valikoitui saksofoni, vaikka Lehtonen ei koskaan ollut moista huulillaan puristanut. Kun hän aloitti opinnot Sibelius-Akatemiassa, hän oli Suomen ensimmäisiä pääaineisia saksofoniopiskelijoita. Valmistuessaan vuonna 1989 hän oli historian toinen diplomisaksofonisti.
Saksofonia Lehtonen on soittanut Suomen kärkiorkesterien projekteissa vuosikymmenet. Tutuksi ovat tulleet Radion Sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri, Suomen Kansallisoopperan orkesteri ja etenkin Sinfonia Lahti, jonka nimikkosäveltäjän Kalevi Ahon saksofonikvintettoa Lehtonen on soittanut ympäri Eurooppaa Sinfonia Lahden kamarimuusikkojen kanssa ja
Levyttänytkin sen Bis-levymerkille. Keikkailun ohella hän on työskennellyt Lahden konservatoriossa saksofonin lehtorina jo yli 30 vuoden ajan. Laulaminen tuli kuvioihin vähän sattumalta.
Kaikki Sibelius-Akatemian opiskelijat joutuivat silloin (ja joutuvat yhä) opiskelemaan sivuaineita pääsoittimensa lisäksi. Lehtonen valitsi laulun – ei niinkään elämää kuin koulua varten. Niinä aikoina Seinäjoen Tangomarkkinat olivat juuri lyöneet läpi kesän ykköstapahtumana Teuvo Oinaksen ja Arja Korisevan kaltaisten voittajien. Lehtonen osallistui vitsillä mukaan, koska miksi ei. Vuosi oli 1992, kun Lehtonen pääsi Hämeenlinnan alkukarsintojen kautta loppukilpailuun ja sijoittui toiseksi. Voittajaksi tuli Mika Pohjonen, Lehtosen opiskelukaveri ja nykyinen naapuri.
“Silloin sanottiin, että voitto tietää miljoonaa markkaa esiintymiset ja levyt yhteenlaskettuna. Minulla oli silloin päivätyö ja pienet lapset kotona, eikä kakkoselle niin paljon ollut kysyntää, mutta siitä lähtien laulajanura on seurannut minua”, Lehtonen sanoo. Normaaliaikoina Lehtonen on saattanut heittää sata keikkaa vuodessa, ja esiintyy usein esimerkiksi Seppo Hovin kanssa.
Konsertin laulut ovat Lehtoselle tuttuja vuosien varrelta. Saman ohjelman hän lauloi jo viime elokuussa Sinfonia Lahden vaskien kirkkokonsertissa, ja tunsi henkilökohtaisesti On hetki -kappaleen säveltäneen Rauno Lehtisen. Tämän lauluja Lehtonen esitti myös Lahden Sibelius-talon avajaisviikon konserteissa yli 20 vuotta sitten. Hymnin rakkaudelle Lehtonen lauloi viimeksi muutama vuosi sitten Pariisissa. Vain Oskar Merikannon Merellä kuullaan useimmin oopperalaulajien tulkitsemana, mutta Merikannonkin sävellyksiä Lehtonen lauloi Sibelius-Akatemiassa ja 90-luvulla säveltäjän nimikkokilpailussa.
“Kappaleet sopivat hyvin kesäillan tunnelmaan, etenkin Nocturno”, Lehtonen sanoo “mutta näinä aikoina ne luovat myös toivoa tulevasta. Nyt näyttää synkemmältä, mutta kulttuurin nauttiminen voi auttaa jaksamaan.”
Taiteilijaesittelyt: Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajan aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalainen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonia alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa, Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
