VIULUN VIRTUOOSI
To 29.10.2020 klo 19 Sibeliustalo
Anja Bihlmaier, kapellimestari
Maria Dueñas, viulu
Albert Schnelzer: Burn My Letters (Suomen ensi-esitys)
Emilie Mayer: Sinfonia nro 7 (Suomen ensi-esitys)
Allegro agitato
Adagio
Scherzo
Finale
Väliaika
Ludwig van Beethoven: Viulukonsertto D-duuri op. 61
Allegro ma non troppo
Larghetto –
Allegro
Sinfonisesti yhdessä: Polttimo
Albert Schnelzer: Burn My Letters
Johannes Brahms (1833–1897) otettiin viulutaituri Joseph Joachimin suosituskirjelmän avittamana avosylin vastaan Robert ja Clara Schumannin kotona Düsseldorfissa lokakuussa 1853. Robert Schumannin ura alkoi olla tässä vaiheessa jo lopuillaan; hermoromahduksen ja hukuttautumisyrityksen jälkeen hänet suljettiin mielisairaalaan helmikuussa 1854. Brahmsista tuli tämän katastrofin jälkimainingeissa Schumannin perheen luotettu tukija, jonka sallittiin vierailla Robert Schumannin luona sairaalassa ja tuoda sieltä viestejä kotiväelle. Claralta visiitit kiellettiin, koska niiden katsottiin voivan pahentaa potilaan tilaa.
Näistä tapahtumista alkoi nuoren Brahmsin ja Claran elinikäinen ystävyyssuhde, joka ainakin alkuvaiheessa oli Brahmsin puolelta sulaa hullaantumista. Claran osalta suhdetta on luonnehdittu hieman viileämmäksi, ja koko romanssin on arveltu lopulta jääneen ns. platoniselle asteelle. On muistettava, että rouva Schumann oli tässä vaiheessa jo kahdeksan lapsen äiti. Neljäntoista vuoden ikäero ja sosiaaliset paineet saattoivat myös hillitä Claran tunteita. Läheinen ja intiimi kirjeenvaihto Brahmsin ja Claran kesken jatkui silti aina jälkimmäisen poismenoon saakka 1896. Musiikillinen yhteistyö heidän välillään oli myös loppuun saakka vilkasta, kuuluihan Clara Euroopan huomattavimpiin pianisteihin ja oli myös säveltäjänä varsin merkittävä.
Claran tiedetään hävittäneen jo suhteen alkupuolella Brahmsille suuntaamaansa kirjeenvaihtoa. Hän pyysi takaisin Brahmsille lähettämiään kirjeitä ja tuhosi samalla myös Brahmsilta saamiaan viestejä. Schumannien vanhin tytär Marie, joka toimi äitinsä taloudenhoitajana, onnistui pelastamaan osan myöhemmästä kirjeenvaihdosta äitinsä ankarista tuhoamiskäskyistä huolimatta.
Albert Schnelzerin (s. 1972) orkesteriteos Burn My Letters – polttakaa kirjeeni – on kunnianosoitus Clara Schumannille. Sävellys perustuu Brahmsin ja Claran kirjeenvaihdolle. Musiikissa Claraa kuvailee villi ja vapaa huilu, Brahmsia hillitympi ja varovainen fagotti. Teos on Los Angelesin kamariorkesterin, Irlannin radion sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden ja Gävlen sinfoniaorkesterin yhteistilaus. Burn My Letters kantaesitettiin Gävlessä marraskuussa 2019.
Ruotsalainen Schnelzer aloitti musiikkitoimintansa kosketinsoittajana paikallisessa rockbändissä. Malmön musiikkiakatemiassa suoritettujen opintojen jälkeen Schnelzer opiskeli Lontoon Royal College of Musicissa. Uransa varrella hän on saanut useita huomionosoituksia. Merkittävin niistä on voitto Composer of Tomorrow –kilpailussa 1998. Schnelzerin musiikissa on vaikutteita melodisesta uusromantiikasta. Siinä yhdistyvät lisäksi voimakas rytminen imu, sattumanvaraiset epäsäännöllisyydet sekä piirteet rock- ja kansanmusiikista.
Pekka Miettinen
Emilie Mayer: Sinfonia nro 7
Saksalainen säveltäjä Emilie Mayer (1812–1883) sai ensikosketuksen musiikkiin jo varhaisiässä pianotuntien merkeissä. Sävellysopinnot alkoivat paljon myöhemmin, ja vielä 1840-luvun alkupuolella Mayer otti sävellystunteja Stettinissä (nyk. Puolan Szczecin)mm. balladeistaan tunnetulta Carl Loewelta. Opinnot jatkuivat myös Berliinissä, jonne Mayer muutti vuonna 1847. Kolme vuotta myöhemmin hän piti kaupungissa ensimmäisen sävellyskonserttinsa.
Emilie Mayer oli itsenäinen, yksinäinen ja lahjakas nainen, joka omisti elämänsä lähinnä musiikille ja kuvanveistolle. Hän kärsi pitkään mm. syömishäiriöstä, mikä saattoi osaltaan johtua vanhempiensa varhaisesta kuolemasta. Säveltäjänä hän oli poikkeuksellisen tuottelias, sillä teosluetteloon sisältyy ainakin kahdeksan sinfoniaa, lukuisa määrä viulu- ja sellosonaatteja, seitsemän jousikvartettoa, kuusi pianotrioa, alkusoittoja, pianokonsertto ym. Varhaiset teokset edustivat lähinnä wieniläisklassista tyyliä, mutta myöhemmin Mayerista kehittyi täysiverinen romantikko. Monet Mayerin sävellyksistä saavuttivat hänen elinaikanaan arvostusta ja suosiota, mutta sittemmin hänet unohdettiin jostain syystä lähes kokonaan. Vasta viimeisten vuosikymmenten aikana Mayerin teokset, etenkin sinfoniat, ovat nousseet uudelleen tietoisuuteen konserttiesitysten ja levytysten myötä. Hiljaiseloa kesti siis noin sata vuotta.
Mayerin kahdeksan sinfoniaa ovat luonteeltaan rohkeita ja itsevarmoja, niistä vaistoaa suvereenin näkemyksen melodiasta, harmoniasta ja rakenteesta. Orkestrointi ja tyyli muistuttavat paikoin Mendelssohnin sävelkieltä, ja myös esim. Schumann kummittelee välillä taka-alalla. Nyt esitettävässä seitsemännessä sinfoniassa on aistittavissa paljon draamaa ja intohimoa. Vaikka monet Mayerin sävellyskonsertit otettiin lämpimästi vastaan, ei tiettävästi yksikään Saksan suurista kustantamoista osoittanut kiinnostusta hänen orkesteriteoksiaan kohtaan. Vain yksi sinfonioista julkaistiin säveltäjän elinaikana, ja sekin ainoastaan pianosovituksena.
Mayerin ura säveltäjänä alkoi hiipua jo ennen hänen kuolemaansa, ja sittemmin teokset hävisivät konserttiohjelmista lähes täysin. Kyseessä oli todellinen taiteellinen tragedia, josta elpyminen käynnistyi kunnolla vasta tämän vuosituhannen puolella.
Sinfonia Lahti esittää Mayerin musiikkia nyt ensi kertaa.
Hannu Kivilä
Ludwig van Beethoven: Viulukonsertto
Vuosi 1803 merkitsi käännekohtaa Ludwig van Beethovenin uralla. Kuuroutumisen vähittäisestä etenemisestä aiheutunut, Heiligenstadtin testamenttiin huipentunut kriisi oli voitettu. Esiin astui taisteleva, wieniläisklassismin ahtaista tyylikaavoista vapautunut Beethoven. Viisi seuraavaa vuotta olivat kuumeisen tuotteliasta aikaa. Eräät Beethovenin kuuluisimmista teoksista ovat peräisin tältä ajalta: pianosonaatit ”Waldstein” ja ”Appassionata”, neljäs pianokonsertto, ”Fidelion” ensimmäinen versio, neljäs ja viides sinfonia sekä viulisti Franz Clementin pyynnöstä sävelletty viulukonsertto.
Clement oli lahjakkaimpia muusikoita Beethovenin ajan Wienissä. Hän oli soittanut 11-vuotiaana viulukonserttoja Haydnin johdolla Lontoossa 1791 ja toimi myöhemmin konserttimestarina Theater an der Wienissä. Clementin meriitteihin kuului myös Eroica-sinfonian kantaesityksen organisointi. Clement oli yksi harvoista wieniläismuusikoista, joita Beethoven todella kunnioitti ja jolta hän hyväksyi kritiikkiä. Viulukonserton käsikirjoituksen lukuisat korjaukset ja ylipyyhinnät todistavat Beethovenin käyttäneen Clementin asiantuntemusta viuluosuuden viimeistelyssä.
Konserton kantaesitystä Clementin järjestämässä hyväntekeväisyyskonsertissa 23.12.1806 voisi pitää lähinnä luonnosmaisena. Partituuri valmistui Beethovenille tyypillisesti viime hetkellä, eikä teosta ehditty käydä kokonaan läpi orkesterin kanssa. Clement soitti soolo-osuuden enemmän tai vähemmän prima vista ja esitti lisäksi oman sonaattinsa konserton osien välillä, yhdellä kielellä ja viulu ylösalaisin käännettynä. Kantaesitys ei solistin tempauksesta huolimatta ollut täydellinen katastrofi, vaikka kriitikot kohtelivatkin teosta melkoisen varauksellisesti. Seuraavina vuosina Beethovenin viulukonserttoa esitettiin harvakseen. Teoksen laajuus ja monimutkaisuus lajityypin muihin edustajin verrattuina olivat uutta, ja vasta 13-vuotiaan Joseph Joachimin esitys Felix Mendelssohnin johdolla Lontoossa 1844 nosti konserton vakio-ohjelmistoon.
Beethovenin konserttojen joukossa viulukonsertto on ainoa perustunnelmaltaan lyyrinen teos, sankarillis-eeppiset sävyt ovat poissa. Ensimmäisen osan aloittavaa patarummun neljän iskun sarja on erittäin omintakeinen idea, yhtä vangitseva kuin viidennen sinfonian kuuluisa avausmotiivi. Osan lempeään ja ylevään sävyyn aihe tuo kaivattua jännitettä. Ensiosasta tuskin löytyy partituurisivua, jossa tämä säveltoistoaihe ei lainkaan esiintyisi muodossa tai toisessa. Se saattaa kätkeytyä säestäviin ääniin tai esiintyä etualalla jousten sahaavina kuvioina. Nerokkaat ideat ovat usein yksinkertaisia, ja musiikissa tämä tarkoittaa monikäyttöisyyttä. Konserton hymnimäinen hidas osa muodostuu orkesterin eri soitinryhmien vuorotellen esittämästä päämelodiasta, jota sooloviulu kommentoi. Yllättävän, hieman oopperamaisen siirtymän jälkeen alkaa päätösosa ilman katkoa. Finaalirondon tunnelmat ovat tanssillisia ja luonnonläheisiä metsästystorvineen ja kansanmusiikkisävyineen.
Pekka Miettinen
Anja Bihlmaier
Kun Anja Bihlmaier vuonna 2018 pelasti Tapiola Sinfoniettan konsertin paikkaamalla sairastunutta Mario Venzagoa pikavaroituksella, sekä Helsingin Sanomat että Hufvudstadsbladet yltyivät hehkuttamaan uuden lahjakkuuden ihmeellisiä kykyjä: “Sukupolvensa parhaimpiin kuuluva” ja “todellinen löytö” kriitikot kirjoittivat. Todellisuudessa Bihlmaier oli jo kokenut kapellimestari, pääkaupunkiseudulla hänen taitojaan ei vain tunnettu kuten Keski-Euroopassa – vielä.
Bihlmaierin musikaalisuus on osittain geneettistä; hänen perheeseensä kuuluu klarinetisti-isä, haitarinsoittajaäiti ja lyömäsoittajaveli. Itse hän soitti lapsena viulua, pianoa ja lauloi, mutta kun tahtipuikko kutsui, kaikki muut musiikintekovälineet unohtuivat. Bihlmaier muistaa yhä, kuinka hän johti musiikkilukionsa näyttämöproduktion orkesteria ja sairastui parantumattomaan “kapellimestarivirukseen”.
Bihlmaier tuli alalle oopperan kautta. Hän toimi ensin assistenttina Chemnitzissä, ja sen jälkeen hän johti kahden vuoden ajan Hannovern valtionteatterin orkesteria kakkoskapellimestarina. Toki hän oli sitä ennen opiskellut Freiburgissa ja Salzburgissa sekä Dirigentenforum des Deutschen Musikrates -ohjelmassa, voittanut kolmannen palkinnon Dmitri Mitropoulos -kilpailussa ja saanut Johannes Brahms -säätiön stipendin. Sittemmin Bihlmaier on työskennellyt Kasselin valtionteatterin pääkapellimestarina ja vieraillut monissa muissakin oopperataloissa, hiljattain mm. Wienin Volksoperissa.
Näyttämöteosten lisäksi hän johtaa yhä useammin myös sinfoniaorkestereita, kuten Tukholman kuninkaallisia filharmonikoita, Göteborgin sinfoniaorkesteria, BBC Symphonya, Stuttgartin filharmonikoita ja nykymusiikin ykkösorkestereihin kuuluvaa Ensemble Resonanzia. Vuonna 2021 hän ottaa Haagin Residentie Orkestin ylikapellimestarin vastuut.
Suomessa Bihlmaierin kyvyt eivät enää pääse yllättämään: hän on Tapiolan lisäksi johtanut toistuvasti Turun filharmonista orkesteria ja debytoinut myös Tampere filharmonian vieraana. Tänä syksynä Bihlmaier aloitti Sinfonia Lahden päävierailijana.
Jaani Länsiö
Maria Dueñas
“Ja voittaja on!” Näillä sanoilla alkavat espanjalaisen Maria Dueñasin (s. 2002) viime vuosina useimmin kuulemat lauseet. Pelkästään vuosina 2017 ja 2018 Dueñas keräsi ykköspalkinnot Telemann-kilpailusta Puolassa, Giovanni Musicisti ja Luigi Zanuccoli -kilpailuista Italiassa, Kiinan Mozart-kilpailusta, Leonig Kogan -kilpailusta Brysselissä sekä Yankelevitš- ja Vladimi Spivakov -kilpailuista Venäjällä; erikoispalkinnoille ja muille kunniamaininnoille ei tässä tekstissä riitä tilaa.
Dueñasin menestys ei ole mikään ihme. Hänen kunnianhimonsa on valtava ja vanhempiensa omistautuminen on heittäytyvää – perhe on matkustanut viulunsoitto edellä ympäri maailmaa paitsi kilpailuissa myös opintojen ehdoilla. Vuonna 2014 Dueñasit muuttivat Granadasta Dresdeniin Carl Maria von Weber -korkeakoulun Igor Malinovskin luokalle, ja vuodesta 2017 lähtien Dueñas on opiskellut Wienin Yksityisessä yliopistossa sekä Grazin esittävien taiteiden yliopistossa legendaarisen Boris Kuschnirin luokalla. Muuttaminen oli merkittävä askel hänen elämässään.
“Ennen sitä olin Maria 1. Nyt olen Maria 2”, hän kertoi musik-in-dresden.de-sivustolle vuonna 2015. “Nyt on tärkeää huvitella viulun kanssa. Granadassa oppitunnit ovat hyvin ankaria. Minun on parempi keskittyä ensin soittamaan ja opetella muut asiat myöhemmin. Pidän myös pianonsoittamisesta ja improvisoimisesta, mutta myös Erich Kästnerin lukemisesta tai vaikka uimisesta. Ja kinastelusta siskojeni kanssa. Oikeastaan olen varmaan aika normaali”.
Nuoresta iästään huolimatta Dueñas on esiintynyt jo vuosia konserttosolistina, ensimmäistä kertaa jo vuonna 2014 Granadan kaupunginorkesterin konsertissa. Sittemmin hän on vieraillut mm. Madridin kamariorkesterissa, Dresdenin residenssiorkesterissa Sinfonia Lahdessa, ja viime vuonna hän hämmästytti kriitikoita San Franciscon sinfoniaorkesterin vieraana. Tänään kuultavan Beethovenin viulukonserton hän soitti Katalonian kansallisorkesterin solistina Jan Willem de Vriendin johdolla viime helmikuussa.
Dueñasilla on käytössään kaksi viulua. Nippon Music Foundationilta lainaksi saamansa Guarneri del Gèsu, lisänimeltään “Muntz” vuodelta 1736, sekä Nicolo Gagliano, jonka hän on saanut lainaksi Deutsche Stiftung Musikleben -säätiöltä.
Jaani Länsiö
Sinfonia Lahti
Sinfonia Lahti on perinteet tunteva ja uutta luova lahtelainen, suomalainen ja kansainvälinen orkesteri.
Sinfonia Lahden toiminnan ytimessä on laaja ja monipuolinen sinfoniakonserttien sarja, jota täydentävät laadukkaat viihdekonsertit. Painokkaassa osassa on Lahden ja sen alueen lapsille ja nuorille suunnattu toiminta. Orkesterin koti on Sibeliustalo, jonka ovat listanneet akustiikaltaan yhdeksi maailman parhaista konserttisaleista mm. The Guardian, The Wall St. Journal ja Die Welt.
Vakituisina kapellimestareinaan orkesterilla on jo usean vuosikymmenen ajan ollut maailmalla menestyvät suomalaistaiteilijat – Osmo Vänskä, Jukka-Pekka Saraste, Okko Kamu ja viimeisimpänä syksyllä 2016 orkesterin ylikapellimestarina aloittanut Dima Slobodeniouk. Samat kapellimestarit ovat toimineet myös orkesterin Sibeliustalossa vuodesta 2000 lähtien järjestämän Sibelius-festivaalin taiteellisina johtajina. Orkesterin ylikapellimestarina ja Sibelius-festivaalin taiteellisena johtajana aloittaa syksyllä 2021 Dalia Stasevska.
Sinfonia Lahden laajan tunnettuuden maailmalla ovat luoneet mittava levytystoiminta, lukuisat ulkomaanvierailut ja verkkokonsertit. Jo yli 30 vuotta jatkunut levytystyö pääosin ruotsalaisen BIS-levymerkin kanssa on tuottanut lukuisia kansainvälisiä levypalkintoja, kolme platinalevyä ja seitsemän kultalevyä tuoneet noin sata äänitettä, joita on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta. Erityistä huomiota ovat saaneet Osmo Vänskän johtamat, orkesterin maineelle kansainvälisesti tunnettuna Sibelius-orkesterina pohjaa luoneet Sibelius-levytykset mm. viulukonserton ja viidennen sinfonian alkuperäisversioista. Orkesterin kunniasäveltäjän Kalevi Ahon tuotannolla on niin ikään merkittävä rooli orkesterin levytystuotannossa.
Sinfonia Lahti on esiintynyt useilla merkittävillä festivaaleilla ja musiikkiareenoilla ympäri maailman, mm. BBC Proms -festivaalilla Lontoossa, Valkeat yöt -festivaalilla Pietarissa, Amsterdamin Concertgebouwssa Berliinin filharmoniassa, Wienin Musikvereinissa ja Buenos Airesin Teatro Colónissa. Orkesterin konserttivierailut ovat suuntautuneet Japaniin, Kiinaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan sekä useisiin Euroopan maihin. Kotimaassa Sinfonia Lahti on vieraillut vuodesta 2007 säännöllisesti Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja on tuttu näky myös muilla suomalaislavoilla.
Sinfonia Lahti aloitti säännölliset konserttilähetykset internetissä ensimmäisenä orkesterina maailmassa Classiclive.com-sivustolla vuonna 2007. Vuonna 2015 aloitettu Hiilivapaa Sinfonia Lahti -hanke toi orkesterille kansainvälisen Classical:NEXT-innovaatiopalkinnon vuonna 2018.
